"Jos sinulla on kaksi rahaa, osta toisella leipää ja toisella kukkanen."

keskiviikko 29. elokuuta 2012

Parveke loppukesällä

Hei vaan pitkästä aikaa. Valmistuin kesäkuussa puutarhuriksi ja vallan sain opinnoistani stipendinkin. Blogin kirjoittelu koki totaalisen stopin opiskelun päättymiseen. Niin, olen tietenkin ollut koko kesän töissäkin (puutarhamyymälässä, jihuu!), mutta suurin syy kirjoittamisen loppumiseen on ollut varmaankin se, että pakollinen opiskeluun liittyvä kirjoittelu loppui. Tiristin viimeiset tekstit keväällä, jotta sain palautettua "valmiin" portfolioni (eli tämän blogin) opettajalle ja sen jälkeen taisin kokea jonkinasteisen bloggaajan burnoutin. Katsotaan mitä tapahtuu, sillä en todella haluaisi lopettaa kirjoittamista. Kasveja ainakin piisaa ja valokuvia sadoittain! :)

Edellinen postaukseni näkyy olevan huhtikuulta, jossa esittelin karua parvekettani ongelmallisine muotoineen ja sääolosuhteineen. Nyt kesä on loppusuoralla (tai kenties joku kutsuisi tätä jo syksyksi) ja ensimmäinen kesäni tämän asunnon parvekkeella on koettu. Olen oppinut seuraavat asiat: parvekkeeni ei ole kesäisin niin tuulinen kuin uskoin ja parvekkeeni on aurinkoinen, vaikka onkin itäsuuntaan. Siis tarkoitan niin aurinkoista, että saan tomaatteja. Ei tarvinnutkaan tyytyä ahkeraliisoihin, kuten pelkäsin. Itse asiassa liisat olisivat palaneet poroksi.
Kuvia kehiin, ei sitä muuten usko Erkkikään. Klikkaamalla saa suuremmaksi.

Parvekkeeni heinäkuun alussa. Kesäkurpitsa harmaassa ruukussa lattialla on vielä kovin pieni astiaansa verrattuna. Ylhäällä vasemmalla roikkuu joulukaktukseni, joka aina ulos päästyään punastuu tumman viininpunaiseksi. Mistähän tämä johtuu? Kaktus kukki komeasti kesäkuussa.

Toinen puoli parvekkeesta heinäkuun alussa. Kaiteen laatikossa on keväiset orvokit, jotka leikkasin matalaksi juhannuksena. Korkea kasvi lattialla on kurkuma, jonka kahmaisin kainalooni Ikeasta. Kurkuman mukula voidaan talvettaa pimeässä ja viileässä daalioiden tapaan.

Torjuin siis tuulisuutta ja järkyttävää rumuutta pajuaidalla, jonka kiinnitin rautalangoilla teräskaiteeseen. Pajuaita oli harvempi kuin kuvittelin, mutta toisaalta tämä osoittautui lopulta ihan hyväksi asiaksi. On nimittäin ihan mukavaa, kun valoa siivilöityy kaiteen läpi. Aita on kuitenkin tarpeeksi tiivis yhdessä varsinaisen teräskaiteen kanssa, jotta se halkoo tuulen; yksikään purkki ei ole kaatunut kaiteen takana koko kesänä. Tuulisuutta on vähentänyt myöskin se, että kasveja on runsaasti. Ne antavat suojaa toinen toisilleen. Ja tekevät purkkipuutarhastani juuri sellaisen runsaan viidakon kuin haluankin. :)

Heinäkuun puolessa välissä.

Yksi ongelmakohdista parvekkeellani oli sataminen sisään ja mietin minkälaisen lattian tai maton sinne voisin laittaa. En ollut kokenut yhtäkään kesää parvekkeellani, joten nyt voin todeta vanhan sanonnan "minkä kesä kastelee, sen kesä kuivaa" pitävän paikkaansa. Lopulta heitin lattialle vain meriheinämaton ja olen ollut täysin tyytyväinen. Sade kastelee sitä, mutta seuraavassa hetkessä se on taas kuiva. Koskaan se ei ole ollut niin märkä, ettenkö olisi voinut mennä sukkasilteni parvekkeelle, jopa sadetta ihailemaan.

Kirvat ovat olleet ainoa riesa parvekkeella koko kesänä. Ensin ne ilmestyivät kärhöjen nuppuihin ja sen jälkeen niiden vallassa olivat miljoonakellot, daalioiden nuput ja viinisuolaheinät. Kaikki muu säilyi koskemattomana. Jostain syystä en onnistunut häätämään ötököitä mäntysuovalla. Hetkeksi ne poistuivat, mutta tulivat takaisin. Suuria ja painavia ruukkuja on vaikea viedä suihkuun, eikä parvekkeella voi niin vain vettä muutenkaan suihkia. Olen ostanut jo valmiiksi Provadoa niitä kasveja varten, jotka muuttavat syksyllä sisälle... :S

Puulaatikossa kasvaa jalokärhöt 'Ville de Lyon' ja 'Piilu'. Kärhöjen olisi tarkoitus yrittää talvehtia, vaan kuinkahan käy. Puulaatikko on vuorattu styroksilevyin ja suodatinkankain. Pohjalla on melkoinen salaojitus.


Tämä riippapetunia on aikaisen kevään Plantagenin pistokkaita. Upea siitä tuli! Ensi keväänä minulla taitaa olla enemmänkin petunian pistokkaita. :)

Ihana pienikukkainen huovinkukka osoittautui tänä kesänä ei-ihan-niin-helpoksi kesäkukaksi. Tämä oli samassa amppelissa miljoonakellon ja riippaverbenan kanssa, ja oli koko parvekkeen kasveista ensimmäinen, joka roikkui raatona janosta. Huovinkukka oli myös ainoa, joka kuolla kupsahti liikakasteluun reissuni aikana. Mokoma nirppanokka, mene kotias siitä!

Kaiteella rautalangoin kiinnitetty pajukori. Näitä on kaiteella kaksi, mutta silmäni halajaa parittomuutta, eli sitä kolmatta koria. Pitkään himoitsemani tumma koristebataatti osoittautui melkoiseksi pettymykseksi: ei se kasvanut eikä roikkunut mihinkään. Tarvitsisiko se suuremman multatilan ja lannoitteeksi sitä itseään? Parvekkeeni miljoonakellot ovat Honkasen puutarhan pistokkaista kasvatettu.

Jalokärhö 'Ville de Lyon'. Tämän kukinnot ovat niin kauniita, että voisin kuvata niitä loputtomiin! Ikävä kyllä kärhöilläni on toinenkin rakastaja: kirvat. 

Kasvimaaruukku. Suuria punasaviruukkuja minulla on useampikin parvekkeella. Ruukut on vuorattu  tyhjiksi jääneillä multasäkeillä, jotta ne eivät huokoisena materiaalina haihduttaisi turhaan kosteutta. Uskomatonta mutta totta, tuo pensastomaatti teki jopa hedelmiä!

Yrttejä. Olen rakastunut kauniiseen, punaruotiseen viinisuolaheinään. Se maistuu aivan ketunleivältä ja on ihana lisä näön ja maun puolesta salaateissa! Ikävä kyllä myös kirvat tykkäävät siitä. Kasvaisikohan tämä ikkunalla talvellakin?

Parveke elokuun alussa. Daaliat kukkivat ja ovat kirvojen vallassa. Mäntysuopasumutus ei auta, se vain pyyhkii kirvat pois ja sitten ne ryömivät takaisin nuppuihin. Turkoosi ämpäri on kasvijätettä varten, sitä syntyy koko ajan.

Amppelin kasvit ovat vaihtuneet syysastereiksi. Kesäkukat amppelissa eivät kestäneet parin viikon poissaoloani ja kastelijoiden harvempia käyntejä. Amppeli vaati kesäisinä päivinä vettä aamuin illoin, joten sillä ei ollut toivoakaan. Kesäkurpitsa rehottaa auringossa; annoin sen tehdä yhden suuren kurpitsan, joka on jo syöty. Nam. Oikeassa alakulmassa punakukkainen pelargoni 'Distinction', jonka ostin puutarhamessuilta keväällä. 

2 kommenttia:

  1. Sullahan on siellä ihana kesäpesä, tuo pajusermi on viihtyisän ja kuten kirjoiti, niin myös hyödyllisen oloinen somiste, luo oikeanlaista tunnelmaa.
    Ikäviä ovat kirvat, joista ei tahdo päästä eroon, vielä vaikeampi parvekkeella, jossa täytyy ottaa naapurit huomioon erilailla kuin täällä maantasossa.

    En ole vienyt huonekasveja ulos laisinkaan, kun inhoa noita pieniä ryömiviä. Orkideatkin ovat napottaneet sisällä koko kesän ja onhan nyt ollut niin vaihtelevat säät, olis saanut kiikutella niitä eestaas.

    VastaaPoista
  2. Kiitos! Minullakin on huonekasveista ulkona vain lehtikaktukset. Mutta kesän aikana on tullut hankittua kasveja, jotka haluaisin tuoda talveksi sisään. Tälläisiä on osa pelargoneista, appelsiinipuu ja tulilatva. Toistaiseksi yhdessäkään noista ei ole näkynyt kirvoja, mutta suihkun, karanteenin ja mahdollisesti myrkkyjen jälkeen ne vasta pääsevät ikkunalleni. :)

    VastaaPoista