Myyntipäiviä ja tilauskimppuja

Olen kirjoittanut jo aiemmin saman asian, mutta kirjoitanpa vielä uudelleenkin: minä pidän markkinoista ja myyntipäivistä! Markkinoista erityisesti. Mutta koulussa kukkakaupan leikkiminen on sekin ihan hauskaa puuhaa. Ihan erityisesti se kauhea hösis ja kaaos kun on juuri alkamaisillaan tapahtua. Se hetki kun kaikki ovat niin valmiita tekemään jotakin, mutta kukaan ei vielä ole varma mistä aloittaa. Ja sitten se hetki kun yksi keksii mistä se lähtee liikkeelle, toinen seuraa perässä ja pian kaksikymmentä ihmistä juoksentelee ympäriinsä kantamassa, siirtämässä, ripustelemassa ja etsimässä tavaroita. Törmäillään, ideoidaan, väitellään ja siirrellään uuteen ja taas uuteen asentoon yhtä saintpauliaa. Sitten kun kaikki on valmista ja siistiä, myymälä on avausvalmis, suurin osa poistuu kulissien taakse tekemään jotain muuta hommaa ja vain muutama jää essut päällä leikkimään kaupantätiä, on oikeastaan kaikki hauskuus ohitse. Loppu on melko tylsää. Jutun idea ja kohokohta meni jo. Nyt vain seistään, lakaistaan vähän lattiaa, toivotaan että joku toimistosta poikkeaisi ostoksille tai että anopinhammas kaatuisi, niin että tulisi enemmän lakaistavaa.

Kukkasidontaluokka onkin kukkakauppa.

Vaativainen asiakas valitsemassa leikkokukkia. :)

Ulkokojussa oli esillä kanervaa ja hopealankaa.

Ja juuri kun adrenaliinihuuma on laskenut minimiin ja on varma, että seuraava haukotus saa leuat sijoiltaan, niin eteen tuodaan jotain mikä saa veren taas kuohahtamaan. Tilaustyö. Kukkakimppu. Tilaus, minulle. Minä teen tilauksesta kimpun maksavalle asiakkaalle. Voi herranpieksut.
Kuuntelen asiakkaan esittämiä toiveita ja sitä minkälaiselle henkilölle kimppu on tulossa lahjaksi. Kimpun saaja on nainen, joka pitää vaaleanpunaisesta ja on intohimoinen käsitöiden harrastaja.
Meillä ei ole vaaleanpunaisia kukkia, on ensimmäinen ajatukseni. On syksy, meillä on keltaisia ja oransseja sävyjä. Vaaleanpunaiset ruusut ovat niin vanhoja, ettei niitä voi käyttää. Alkaa taas hullu ideointi, piirustelu, kuvittelu, juoksentelu ympäri koulualuetta etsien tarvikkeita. Juuri se vaihe mistä kirjoitin tämän tekstin alussa.

Tilauskimppu valmiina. Villalanka kiemurtelee kimpussa kukkien lomassa.

Kimpun yksityiskohta: neulottu tilkku puikoissa.

Kiemurteleva villalanka johtaa tietenkin lankakerään.

Ärsyttävää, kun parhaan idean esteenä on se, ettei osaa toteuttaa sitä. Eikä ole aikaa opetella. Minä en osaa neuloa, en sitten yhtään. Onneksi luokkakaveri osasi ja oli valmis auttamaan!
Olin niin ylpeä lopputuloksesta, etten voinut uskoa kimppua minun suunnittelemakseni ja tekemäkseni. Ilman neulontatyötä ja neulontataitoista ystävää tämä nimenomainen idea ei kyllä olisi onnistunut. Mutta toisaalta, olisi ollut ihan kiinnostavaa nähdä kuinka muut ideani olisivat toteutuneet. Miltä olisi näyttänyt esimerkiksi erikokoiset ja värikkäät napit kukkien joukosssa? Tai minikokoinen kangastilkku, jolle on ommeltu ompelukoneella erilaisia ompeleita? Enkä seuraavalla kerralla. :)