Joulukukkia kaljalaseissa

Käytiin siskon kanssa ennen joulua ostamassa Haavikon puutarhalta Kuusankoskelta pari vaaleanpunaista hyasinttia. Siniset ovat suosikkejani, mutta tarjolla oli vain vaaleanpunaisia. Joulutähtien olemassaoloa en ole oikein koskaan ymmärtänyt, mutta hyasintit kuuluvat jouluun. Haavikolla oli yksi kasvihuone lämpimänä ja käytössä, se oli täynnä joulutähtiä ja erilaisia joulukukka-asetelmia. Asiakkaita oli todella paljon, eikä oikein ehtinyt henkilökunnan kanssa jutella muuta kuin moikata.

Mietittiin sitten Marjan kanssa, että millä tavalla kaksi tavallista, edullista, hyasinttia voisi saada jotenkin nätillä tavalla esille. Nämä olivat tosi nuppuisia, eikä päällä ollut edes sitä kiiltävää foliota, millä yksittäiset hyasinttipurkit usein kaunistetaan. Saimme ajatuksen, että mitä jos istuttaisimme sipulit läpinäkyviin lasiastioihin, ilman multaa? Olin jostain lukenut kuinka se tehdään. Ajattelimme ensin, että äidin kaapista löytyvät vanhat konjakkilasit olisivat täydelliset tähän tarkoitukseen, mutta sipulit olivat aivan liian muhkeita mahtumaan lasin suuaukosta sisälle! Päädyimme istuttamaan hyasintit hemaisevan idyllisiin kaljalaseihin.... :D
Näin se tapahtui:

Poistin ensin sipulin ympäriltä irrallista multaa. Multa oli todella kuivaa ja tiukassa, joten vaihe osoittautui melkeinpä turhaksi.

Seuraavaksi sipuli hyppäsi kylpyyn, jossa multa pehmeni sen ympärillä ja irtosi veteen.

Pesin hyasintin juuria varovaisesti mullasta.

Kun suurin osa mullasta oli liotettu vesiastiaan, loput rippeet pystyi huuhtelemaan hanan alla.

Kummipoika Joel laittaa lasikuulia tukemaan sipulia, jotta se pysyisi pystyssä.

 Tadaa, hyasintti kaljalasissa! :D

 

 

Kun hyasintit olivat auenneet, lasit eivät enää näyttäneet niin massiivisilta.

Täytyy ottaa projektiksi etsiä kipputoreilta toisenlaiset lasit ensi jouluksi. Varmasti on olemassa sirojalkaisia, suurempisuisia konjakkilaseja, jotka haluavat ehdottomasti ottaa osaa sipulikokeiluihin. :)

Talvisessa metsässä

Käytiin aamulenkillä metsässä pitkästä aikaa. Pakkasta oli -13.7°C, vähän siinä rajoilla tarkeneeko vai eikö. Metsälenkki tarkoittaa sitä, että koirat saavat juosta vapaana. Sää oli kylmä, mutta aurinko houkutteli ulos. Ja ei oltukaan käyty metsässä kolmeen viikkoon Adan juoksuajan takia. Nappasin kameran mukaan lähtiessä ja koitin napsia vähän kuvia. Kauan ei akku kestä tuossa kylmyydessä, tosin. Taitaa koko kamera alkaa olla jo vanha. Niin, huomasin muuten edellisen postauksen kuvissa, että kameran päivämäärä on laahannut vuorokauden jäljessä. Nyt se on taas oikeassa ajassa.

Auringonvalo osui kauniisti puiden korkeimpiin latvoihin.

Valoja lumihangella.

"Tänne!" Sen jälkeen on saatava namia.

Ostin myöskin junalipun Kouvolaan, jonne aiotaan matkustaa jouluksi viikon päästä. Hermostuttaa taas tuo reissaaminen, vaikka meni se viimeksikin ihan hyvin. Toivottavasti vaan ei ole juna ihan täynnä.

Kasvien menestyminen hieman mietityttää kun lähtee reissuun. Patterit paahtaa kuumina ja huoneilma on kuivaa. Suurin osa kyllä pärjää varmasti ihan hyvin, mutta sitten on näitä juoppoja, kuten viirivehka, joka tykkäisi tissutella vettä kaiken aikaa. Mitähän sille keksisi? Olen kuullut semmoista systeemiä kehuttavan kuin Blumat. Siinä on pieni keraaminen kartio, joka liotetaan vedessä hyvin ja sen jälkeen tökätään multaan. Kartiosta lähtee ohut letku jonka toinen pää on vesiastiassa. Toimii siis samalla periaatteella kuin perinteinen narusysteemikin; vesi nousee kapillaarisesti kohti kukkaruukkua ja multaa. Toisessa Blumat -versiossa kartioon kiinnitetään pullo pystyasentoon. Hinta on mielestäni kohtuullinen, kasvifoorumilla joku sanoi ostaneensa Blumat -systeemin hintaan 8,90€ Agrimarketista, pakkauksessa keraamisia kartioita oli kolme.

Viirivihka koettelee mun kärsivällisyyttäni muutenkin. Se nimittäin haluaisi kasvaa kauheasti. Sain sen kesän lopulla läksiäislahjaksi puutarhalta kun työt loppuivat ja sen jälkeen olen vaihtanut sitä hitusen isompaan purkkiin jo kaksi kertaa. Taas on ruukku käymässä pieneksi ja sen vuoksi se kaipaa kasteluakin niin kovasti. En tiedä pitäisikö tätä vaihtaa koko ajan isompaan, vai pitäisikö se siirtää kerralla johonkin tosi isoon ruukkuun. Vai tykkääköhän se elellä ahtaasti?

Viirivehka on englantilaiselta nimeltään Peace Lily.

Uutta projektia pukkaa

Viikko enää ja sitten on joululoma. Uskomatonta. Viimeinen viikko koulussa on vain neljä päivää pitkä. Tai oikeastaan kolme, koska torstaina on joulujuhla ja erikoispitkä jouluateria. Joulujuhla on aiheuttanut pientä draamaa pihasuunnittelijoiden keskuudessa. Saatiin nimittäin kaikki sähköpostia oppilaskunnalta, että olisi vähän niin kuin pakko keksiä jokin ohjelmanumero, mutta vain osa oppilaista on innostunut esiintymisestä. Kirjoittaja, eli mä, ei oikeastaan halua olla missään tekemisissä minkäänlaisen esiintymisen kanssa. Suurin osa opiskelijoista siis kieltäytyy esiintymisestä ja muutama on niin innokas esiintymään, että alkaa miettimään ovatko ne tältä planeetaltakaan. Mutta ilmeisesti olemme nyt sovussa asian suhteen. Ne esiintyvät joilla siihen on pakottava tarve, muut saavat olla rauhassa. Sopii mulle.

Viimeinen viikko ennen joulua meillä on pelkästään pihasuunnittelua. Pitkiä päiviä yhdeksästä neljään. Aloitetaan vielä uusi projektikin, nimittäin ihan oikea asiakas on halunnut pihasuunnitelman rivitaloalueen yhteisestä alueesta. Tehdään se koko ryhmän kesken yhdessä. En tiedä vielä kuinka se on suunniteltu tapahtuvaksi, mutta eiköhän se selviä ja uudelta draamaltakaan tuskin vältytään kun about viisitoista erilaista ihmistä lyö päänsä yhteen ja yrittää toimia kimpassa! :D
Käytiin eilen katsomassa suunniteltavaa aluetta. Otettiin mittoja puista, pensaista, rakenteista ja rajoista, merkittiin ylös mitä kasvillisuutta alueella on ja kaikkea muuta hyödyllistä. Yritettiiin tehdä mahdollisimman kattavat mittaukset, koska se oli ainoa kerta kun käymme siellä. Pakkasta oli -10°C ja kammottava viima pohjoisesta, melko hyytävää siis. Ei me tietenkään keretä saada koko suunnitelmaa valmiiksi periaatteessa kolmessa päivässä, mutta jatkamme sitä ensi vuoden puolella, samalla kun teemme myöskin kurssista näyttötyötä. Tammikuussa meillä jatkuu vielä pihasuunnittelu ja alkaa myöskin taas uudelleen työskentely puutarha-alalla! Hiphei!

Alueella on lasten leikkipaikka, joka me jätetään suunnitelmassa rauhaan.

Alue on suorakaiteenmuotoinen. Kolmella sivulla on rivitalo ja yhdellä parkkipaikka.

Alueen päät ovat eri korkeudella. Keskellä on kivilohkareista tehty pengerrys.

Viimeisiä mittatuloksia odotellessa.

Iloinen pihasuunnittelupoppoo!

Muuten, kolmannen jakson lukujärjestykset ovat tosiaan netissä. Pystyy jo katselemaan minkälaisia päiviä on tulossa ensi vuonna. Aika leppoista näyttää oleva mulla, muutamia päiviä jolloin ei ole mitään ohjelmaa koulussa ja vain pari täyspitkää päivää koko jaksossa. Kamalan paljon yrittäjyyttä, enkä tiedä ollenkaan mitä meidän firma pystyy tekemään niillä tunneilla. Meidän yrityksen hommat painottuu niin kovasti kevääseen, että nyt talvella ei oikein osata muuta kuin ihmetellä. Kai me jotain keksitään.

Retkellä keltaisten talojen keskellä

Meillä on pihasuunnittelua melkeinpä ainoastaan kakkosjaksossa. Siinä ehtii tehdä kaikenlaista. Piirtelyn, teorian ja kaiken suunnittelun lisäksi kävimme myös retkeilemässä Lepaalla, Hattulan kunnassa, jossa sijaitsee Hämeen ammattikorkeakoulun maisemasuunnittelun ja puutarhatalouden linjat, sekä Hämeen ammatti-instituutin viheralan ja puutarhatuotannon koulutusohjelmat. Me menimme nimenomaan katselemaan ja kuuntelemaan mitä maisemasuunnittelu on ja miten sitä opiskellaan, olihan kyseessä sentään pihasuunnittelun kurssi.

Talon seinällä ristikossa muotoon kasvatettuja omenapuita.

Kuuntelimme maisemasuunnitteluopettajan, Outin, esittelyä luokkahuoneessa. Outi esitteli meille maisemasuunnittelun koulutusrakennetta ja siihen sisältyviä kursseja ja asioita. Katseltiin myös eri vuosikurssilaisten tekemiä pihasuunnitelmia. Lepaalla kaikki suunnittelu tehdään tietokoneella, kun taas me tehdään käsin piirtämällä, joten työt olivat hieman eri näköisiä. Todella hienoja ja monimutkaisia, hyvä että ymmärsi edes mistä on kyse. Eräänkin oppilaan työssä oli todella tarkasti tutkittu tietyn alueen maastoa: eri kartoilla oli vesistöt, maaston muodot, asutukset, tiet, kasvillisuus ja niin edelleen. Päällimmäinen ajatus oli, ettei minusta ikinä olisi moiseen! Outi esitteli meille myös edellisvuoden pääsykoetehtäviä ja kovasti yritti myydä meille ajatusta opiskelusta. Toivoi näkevänsä meidät siellä jo ensi syksynä, eli siis että lopettaisimme Ahlmanilla opiskelun kesken? Hmh, enpä usko.

Lepaalla on oma tuulimylly.

Lyhyen esittelyn jälkeen lähdimme kiertämään kampusaluetta ja Lepaan kartanon tiluksia meidän Krista-opettajan entisen opiskelukaverin, Hannun, johdolla. Voi vitsit että sillä paikalla onkin historiaa! Aivan upeita näkymiä, rakennuksia ja tarinoita. Inspiroiduin täysillä. Lepaa on myöskin Suomen ainoa oppilaitos, jolla on oma hautausmaa. Tuo mieleen melko häiritseviä mielikuvia, vai mitä? :) Hautausmaa oli pieni, kivimuurin ympäröimä kalmisto, jonne viimeisenä haudattiin kartanon viimeinen omistajapariskunta. Pariskunta testamenttasi kartanon puutarhoineen valtiolle sillä ehdolla, että siellä annettaisiin aina puutarha-alan koulutusta. Loistavasti keksitty!

Portti kalmistoon.

Lepaan kartanon alueella on myös oma golfkenttä ja viinitila, valtavasti viljeltävää peltoa sekä omena- ja marjatarhaa. Valtavan suuressa, uudessa, kasvihuoneessa kasvoi parhaillaankin talvitomaattia. Tuulimyllyn lähellä oli kasvihuoneet taimikasvatukselle, sekä vanha punatiilinen rakennus taimimyyntiä varten. Siellä kasvatetaan siis puuvartisia kasveja. Sinne kun pääsisi tekemään jotain, tai edes katselemaan keväällä!

Kävimme tutustumassa kivirakennushalliin, jossa opiskelijoiden käytössä oli kolme hiekkalaatikkoa. Ahlmanilla hiekkiksiä on vain yksi. Hiekkalaatikko on siis sananmukaisesti hiekkainen laatikko tai päällystämätön, hiekkainen alue lattiassa, jossa voidaan harjoitella kivetyksien tekemistä erilaisille kivilajeilla ja erilaisia ladontakuvioita.
Lepaan päärakennus oli uudempi kuin kartanon aikaiset rakennukset ja siellä oli oppilaitoksen kirjasto. Kirjastolla oli ihan oma kirjastontäti! Hieman erilainen kuin meidän kirjasto Ahlmanilla, joka koostuu parista sekavasta rivistä kirjoja ja lehtiä puutalon vintillä. :) Päärakennuksessa oli myös yhdessä välikössä valtava istutusallas huonekasveille. Kattoon saakka ulottuvia, hyvinvoivia palmuja, suuria vehkoja ja muita kasveja. Putkia törrötti mullasta, jotka olivat ilmeisesti kastelua varten. Otin muutaman kuvan tästäkin, mutta kamerastani oli jo akku niin loppunut, ettei zoomi enää tarkentanut enää mihinkään. Pilalle siis meni ne kuvat.

Savipaja viini- ja puutarhamyymälää vastapäätä.

Poislähtiessä pysähdyimme vielä Lepaan viini- ja puutarhamyymälän kohdalla. Itse kun en viiniä juo ja kun vastapäätä sattui olemaan pikkuinen Lepaan savipaja, niin ryntäsin tietenkin sinne. Vaikka olen keramiikka-alan artesaani, enkä ole koskaan alan töitä tehnyt, minua silti kiinnostaa tuommoiset pienet käsityöpajat. Pajalla hääräsi pariskunta käsinrakentaen kivitavarasta erilaisia patsaita: eläinaiheita, kylttejä ja nyt joulun alla tietenkin pukkeja, lumiukkoja ja poroja.