 |
| Talon seinällä ristikossa muotoon kasvatettuja omenapuita. |
Kuuntelimme maisemasuunnitteluopettajan, Outin, esittelyä luokkahuoneessa. Outi esitteli meille maisemasuunnittelun koulutusrakennetta ja siihen sisältyviä kursseja ja asioita. Katseltiin myös eri vuosikurssilaisten tekemiä pihasuunnitelmia. Lepaalla kaikki suunnittelu tehdään tietokoneella, kun taas me tehdään käsin piirtämällä, joten työt olivat hieman eri näköisiä. Todella hienoja ja monimutkaisia, hyvä että ymmärsi edes mistä on kyse. Eräänkin oppilaan työssä oli todella tarkasti tutkittu tietyn alueen maastoa: eri kartoilla oli vesistöt, maaston muodot, asutukset, tiet, kasvillisuus ja niin edelleen. Päällimmäinen ajatus oli, ettei minusta ikinä olisi moiseen! Outi esitteli meille myös edellisvuoden pääsykoetehtäviä ja kovasti yritti myydä meille ajatusta opiskelusta. Toivoi näkevänsä meidät siellä jo ensi syksynä, eli siis että lopettaisimme Ahlmanilla opiskelun kesken? Hmh, enpä usko.
 |
| Lepaalla on oma tuulimylly. |
Lyhyen esittelyn jälkeen lähdimme kiertämään kampusaluetta ja Lepaan kartanon tiluksia meidän Krista-opettajan entisen opiskelukaverin, Hannun, johdolla. Voi vitsit että sillä paikalla onkin historiaa! Aivan upeita näkymiä, rakennuksia ja tarinoita. Inspiroiduin täysillä. Lepaa on myöskin Suomen ainoa oppilaitos, jolla on oma hautausmaa. Tuo mieleen melko häiritseviä mielikuvia, vai mitä? :) Hautausmaa oli pieni, kivimuurin ympäröimä kalmisto, jonne viimeisenä haudattiin kartanon viimeinen omistajapariskunta. Pariskunta testamenttasi kartanon puutarhoineen valtiolle sillä ehdolla, että siellä annettaisiin aina puutarha-alan koulutusta. Loistavasti keksitty!
 |
| Portti kalmistoon. |
Lepaan kartanon alueella on myös oma golfkenttä ja viinitila, valtavasti viljeltävää peltoa sekä omena- ja marjatarhaa. Valtavan suuressa, uudessa, kasvihuoneessa kasvoi parhaillaankin talvitomaattia. Tuulimyllyn lähellä oli kasvihuoneet taimikasvatukselle, sekä vanha punatiilinen rakennus taimimyyntiä varten. Siellä kasvatetaan siis puuvartisia kasveja. Sinne kun pääsisi tekemään jotain, tai edes katselemaan keväällä!
Kävimme tutustumassa kivirakennushalliin, jossa opiskelijoiden käytössä oli kolme hiekkalaatikkoa. Ahlmanilla hiekkiksiä on vain yksi. Hiekkalaatikko on siis sananmukaisesti hiekkainen laatikko tai päällystämätön, hiekkainen alue lattiassa, jossa voidaan harjoitella kivetyksien tekemistä erilaisille kivilajeilla ja erilaisia ladontakuvioita.
Lepaan päärakennus oli uudempi kuin kartanon aikaiset rakennukset ja siellä oli oppilaitoksen kirjasto. Kirjastolla oli ihan oma kirjastontäti! Hieman erilainen kuin meidän kirjasto Ahlmanilla, joka koostuu parista sekavasta rivistä kirjoja ja lehtiä puutalon vintillä. :) Päärakennuksessa oli myös yhdessä välikössä valtava istutusallas huonekasveille. Kattoon saakka ulottuvia, hyvinvoivia palmuja, suuria vehkoja ja muita kasveja. Putkia törrötti mullasta, jotka olivat ilmeisesti kastelua varten. Otin muutaman kuvan tästäkin, mutta kamerastani oli jo akku niin loppunut, ettei zoomi enää tarkentanut enää mihinkään. Pilalle siis meni ne kuvat.
 |
| Savipaja viini- ja puutarhamyymälää vastapäätä. |
Poislähtiessä pysähdyimme vielä Lepaan viini- ja puutarhamyymälän kohdalla. Itse kun en viiniä juo ja kun vastapäätä sattui olemaan pikkuinen Lepaan savipaja, niin ryntäsin tietenkin sinne. Vaikka olen keramiikka-alan artesaani, enkä ole koskaan alan töitä tehnyt, minua silti kiinnostaa tuommoiset pienet käsityöpajat. Pajalla hääräsi pariskunta käsinrakentaen kivitavarasta erilaisia patsaita: eläinaiheita, kylttejä ja nyt joulun alla tietenkin pukkeja, lumiukkoja ja poroja.
