Uusia kasveja!

Auringonpaisteisen talvipäivän innoittamana oli pakko kuvailla kotona kasveja. Auringonvalossa valokuvat onnistuvat niin paljon paremmin ja värit näyttävät upeilta kun salamavaloa ei tarvita. Virallinen kuvauspaikkani on aina keittiönikkunan ääressä, jonka suuntana onkin etelä. Eteläinen ikkuna on talviaikaan hieman ylikansoitettu, sillä se on paljon valoisampi kuin kaksi muuta ikkunaani, jotka suuntaavat itää kohti.
Olen tullut hankkineeksi talven aikana muutamia uusia kasveja: laikkuvehkan, kirjovehkan sekä muorinkukan. Muorinkukka myytiin tyhmälle ludisiana, mutta olen jo päässyt asian yli. Ehdin jo jakaa siitä pistokkaankin eteenpäin kyseisenä maaorkideana. Se on yllättävän kaunis muoriksi, ihan tosi! :)

 Tämän kasvin tarkkaa lajimääritystä minulla  ei ole tiedossa, tiedän vain sen olevan jokin laikkuvehka (Aglaonema sp.). Rakastuin sen erikoiseen lehtiväriin ensisilmäyksellä!

Peperomia puteolata eli viirumuori on trooppinen kasvi, eikä viihdy kylmien ikkunoiden läheisyydessä.

Dieffenbachia maculata cv. 'Camille' tarvitsee paljon valoa, sillä siltä puuttuu lehtivihreä lähes kokonaan.

Valkolehtinen kirjovehkani on sittemmin saanut vieraakseen ripsiäisiä ja on nyt nauttinut Provadoa säännöllisesti veden mukana. Myöskin ikkunan muut kasvit ovat saaneet hörpyt samasta kannusta. Luin jostakin, että multaan työnnettävien Provado-puikkojen teho nopeutuu, kun puikot sulattaa kasteluveteen. Kirjovehka sai lisäksi myrkkyä sprayn muodossa. Toistaiseksi eivät paholaiset ole vielä hellittäneet otettaan.

Miltonia -hybridi kukkii tänä talvena vain yhden kukkasen voimin.

Perhoskämmekkä, jonka elvytin toissavuonna sammalpussissa. Silloin ressukalla ei ollut enää yhtäkään elävää juurta jäljellä. Se on puolitoista vuotta kasvattanut juuria ja yhden uuden lehden, nyt se teki kukkavanan!<3

Extremepaketointia!

Vaikka Plantagenissa onkin periaatteessa itsepalvelu kasvien paketoinnissa, eli asiakkaat siis paketoivat kasvinsa itse parhaalla näkemällään tavalla, tarvitaan joskus harjoittelijanretkujakin apuun.
Eräänä päivänä asiakas oli ostanut suurimpia viherkasveja mitä myymälästä löytyy ja tilannut kasveille kotiinkuljetuksen. Kuljetus tapahtui iltapäivästä, joten heti aamulla aloitimme paketoinnin. Pakkasta oli ulkona toista kymmentä astetta, joten kukkasten nopea kietaisu muoviin ei tullut kysymykseen. Nappasimme kasvit, sekä pari tyhjää ämpäriä leikkokukilta rullakkoon ja suuntasimme tekemään ämpäripaketteja. Tuumimme, että lähes kaksimetriset kasvit olisi helpompi tipauttaa ämpäripakettiin ja jatkaa siitä kerrosten rakentamista, kuin pyöritellä lattialla paketin sisään.

Jättiläismäinen kultaköynnös puolivälissä paketointia.

"Laitetaankos rouvan kukkaset pakettiin?"

Paperia tuli kasvien ympärille lähemmäs kymmenen kerrosta, paperiarkkien lukumäärää en osaa edes arvata. Paperoinnin jälkeen kasvit laitettiin vielä putkimuoviin. Kuvassa olevan kultaköynnöksen paketista tosin tuli niin valtavan leveä, että päädyimme leikkaamaan muovin auki ja kietomaan leveyssuunnassa paketin ympärille. Enempää oikeastaan emme olisi voineet tehdä kasvien hyväksi. Emme voineet muuta kuin jäädä toivomaan parasta, että ne selviäisivät pitkästä kuljetuksesta!

Harjoittelupaikkana Plantagen

Meillä alkoi tammikuun lopussa koulussa valinnaiset kurssit. Minulla oli alunperin valittuna kurssi nimeltä "Ryhmäkasvien tuottaminen". Halusin kovasti päästä harjoitteluun kaupungin puutarhoille Hatanpäälle, mutta koska puutarhoja ollaan ajamassa alas, he pystyivät ottamaan harjoittelijoita kovin rajallisin ehdoin. Muut ryhmäkasveja kasvattavat puutarhat sijaitsevat kaukana Tampereen keskustasta, jonne minun on mahdotonta kulkea ilman omaa autoa. Päädyin siis vaihtamaan koko kurssia ja suuntasinkin harjoittelemaan Tampereen Plantageniin aiheena "Asiakkaiden neuvominen puutarhamyymälässä". Harjoittelu kestää yhteensä kymmenen viikkoa ja välissä on viikon talviloma.

Harjoitteluni on edelleen menossa, joten tulen kirjoittelemaan asiasta varmasti vielä uudelleenkin. Tähän mennessä olen viihtynyt erittäin hyvin ja työtehtävät ovat monipuolisia. Hommia on riittänyt niin kasvipuolella ja kuivalla puolella, kuin myös toimistossa tietokoneen äärellä. Kasvipuolella olen siivoillut kasvipöytiä: lakaissut roskia ja vaihtanut likaisia ja homeisia altakastelumattoja uusiin. Olen kastellut ja nyppinyt, tuonut uutta tavaraa sisään ja vienyt vanhoja ja nahistuneita kasveja pois. Lisämyyntituotteet vaativat nekin täyttöä, ja mielenkiintoista puuhaa onkin rakentaa kokonaan uusia pöytäkomplekseja lisämyyntuotteineen.

Tänä vuonna valikoimiin kuuluu ensimmäistä kertaa koskaan pistokkaat. Saimmekin yhdessä harjoittelukaverini kanssa tehtäväksi tehdä pistokkaiden pöydän oheistuotteineen, sekä vihdoinkin pistokkaiden saavuttua jäimme vastuuseen pistokkaiden hoidosta kokonaisuudessaan. Ovat ne niin ihania pieniä kukkavauvoja, että en olisi voinut parempaa hommaa saada! :) Valikoimista löytyy monta eri lajiketta pelargoneja, verenpisaroita ja petunioita. Lienee turhaa mainita, että muutti niitä meille kotiinkin muutamia... :)

Pistokaspöytä täydessä latingissa.

Osa pistokkaista kasvaa turvebriketeissä. Brikettien kosteana pitäminen on haasteellista, sillä ne kuivuvat hyvin nopeasti.

Kuivan puolen hommiin olen päässyt tutustumaan myös erilaisten hyllyjen rakentelemisen, tavaroiden siirtelyn ja ehostamisen muodossa. Tutuiksi on tullut muunmuassa kumisaappaat, ruukut, työkalut, kastelukannut ja tuoksukynttilät. Plantagenissa hyllyjen järjesteleminen on helppoa, sillä esillepanon määrää suuremmat jehut. Saamme valmiit piirustukset ja ohjeet, kuinka mikäkin tuote tuodaan esille. Tavallaan harmillista, ettei omaan luovuuteen jää varaa, mutta toisaalta töitä on niin paljon, että on helppoa kun edes jokin on valmiina.

Sain myös osallistua viimeisimpään Plantagenin puutarhakouluun, jonka aiheena oli siemenet, pistokkaat ja esikasvatus.Voi miten mielenkiintoista! Etenkin kun tuo lisääminen ja viljeleminen on minusta sitä koko alan parhautta! Puutarhakouluun oli ilmoittaunut lähes 80 kanta-asiakasta, mutta paikalle ei sentään kaikki saapuneet. Tilaisuuden jälkeen olin mukana keskustelemassa ja vastaamassa asiakkaiden kiperiin kysymyksiin. Minulta kysyttiin melko hankaliakin kysymyksiä. Tälläisiä oli esimerkiksi, että minkä vuoksi ruukkuun kylvetyt Anemonen kävyt maatuvat ja katoavat, minkä vuoksi katkaistu traakkipuu teki kaksi haaraa ja toinen haara kuoli, sekä miksi lyhtykoiso ei enää kasvanutkaan, kun kasvua rajoitettiin laudalla. Mitä tuollaisiinkin osaisi vastata, onko niihin edes mahdollista antaa oikeaa vastausta? Voi härregyyd! :D

Opinnäytteestä sananen

Tammikuussa opinnäytehässäkkä oli ohitse meiltä, jotka valmistumme tänä vuonna. Opinnäytteen ajankohta oli minusta hieman kummallinen. Ensinäkin se, että aihe oli päätettävä jo melkein samantien toisen vuoden opintojen alkaessa, viime syksynä siis. Toiseksi, työ itse täytyi olla valmis jo joulukuussa, kun opintoja oli vielä puoli vuotta jäljellä. Hulluutta, että puutarhureiden on tehtävä näyttötyönsä keskellä talvea! Siihen kaatui haaveet kasvatuskokeista ja kukkapenkin perustamisesta. Suurin osa opiskelutovereistani taisi tehdä näyttötyönsä kukkasidontaan liittyen, jolloin vuodenaika ei ole ihan niin merkittävässä roolissa kuin meille multasormille. Näillä kuitenkin mentiin. Viimeinen rutistus oli tammikuussa pidettävä opinnäyteseminaari, jossa esittelimme työmme puutarhuriopiskelijoille sekä muille kiinnostuneille.

Sunnitelmani kohde.

Opinnäytetyöni aihe oli yleissuunnitelma rivitalon takapihasta. Löysin ihan oikean asiakkaan netin välityksellä: melko suuren rivitalon takapihan kodin ja koulun läheisyydestä. Juuri sen mitä etsinkin. Pyörittelin mielessäni vaihtoehtoja sukulaisten pihoista, mutta onneksi päädyin tuntemattomaan ihmiseen. Kaikista opettavaisinta opinnäytteessäni ehkä olikin juuri se oikean asiakkaan kanssa toimiminen. Minulla on aina välillä suuria vaikeuksia arvostaa omia tekemisiäni ja oli todella haasteellista pystyä tapaamaan asiakasta ja esiintyä itsevarmana ja ammattilaismaisena. Olen piirtää töherrellyt kaikenlaista pienen ikäni ja näen hyvin selvästi pihasuunnitelmissanikin sen oman kädenjälkeni, sen saman mikä minulla oli jo yläasteellakin. On todella vaikeaa ymmärtää ja uskoa, että joku haluaisi maksaa piirustuksestani, omasta kädenjäljestäni. Tässä asiassa on vielä paljon opittavaa!

Luonnostelua ja hahmottelua leivinpaperille.

Tussausta kasvilamppujen loisteessa.

Olen edelliseltä ammatiltani artesaani. Suunnitelmien piirtäminen on minulle artesaanin ja puutarhurin yhteensulautumista. Yleissuunnitelma, joka on siis alusta loppuun saakka suunniteltu ja väritetty piirustus kaavioineen ja opastuksineen, on minusta kuin taideteos. Itse suunnitelman nerokkuuden ja toimivuuden lisäksi yhtä tärkeää on se, että teos miellyttää silmää ja on kaunis. Vaikka olisikin huippuideoita pihojen ja puutarhojen suunnitteluun, on osattava myös piirtää.
Opinnäytettä tehdessä pohdin aina välillä, onko piirtäminen minulle niin tärkeä asia, että teen sitä itse suunnitelman kustannuksella. Keskitynkö liikaa siihen taideteokseen, jääkö pihan nerokkaat ideat toissijaiseksi? Ja olenko huono suunnittelija, jos niin on, onko minulla oikeutta palkkioon tai toiminimeen jos olen sellainen suunnittelija? Vai onko ihan ok olla omanlaisensa? Vai olenko edes omanlaiseni, ehkä kuvittelen kaiken.

Puuvärit, nuo paholaisen keksintö.

Valmis työ kasvilistoineen, havainnekuvineen ja rakennepiirroksineen.

Oli miten oli, opinnäytetyöni onnistui hyvin. Asiakas oli tyytyväinen ja onnellinen. En vienyt hänelle vain paperin palasta ja piirustusta, vaan myös kasan haaveita kauniista pihasta ja unelmia kesästä.
Koulun puolesta onnistuin myös hyvin. Sain kehuja ja kannustusta oman yrityksen perustamiseen. Ainoastaan suullinen esitykseni seminaarissa oli kuulema hieman hiljainen. Suoraan edessä istuvat henkilöt sanoivat, ettei heillä ollut mitään ongelmia kuulla puhettani. Kenties opettajat eivät kuulleet istuessaan toisella laidalla auditoriota ja koska minä olin tietenkin kääntyneenä toiseen suuntaan selostaessani kankaalle heijastuneita valokuvia.
Nyt se on tehty ja ohi. Ainakin vähäksi aikaa. Nimittäin minulla on jo uusi pihasuunnitelma työn alla... :)