Opinnäytteestä sananen

Tammikuussa opinnäytehässäkkä oli ohitse meiltä, jotka valmistumme tänä vuonna. Opinnäytteen ajankohta oli minusta hieman kummallinen. Ensinäkin se, että aihe oli päätettävä jo melkein samantien toisen vuoden opintojen alkaessa, viime syksynä siis. Toiseksi, työ itse täytyi olla valmis jo joulukuussa, kun opintoja oli vielä puoli vuotta jäljellä. Hulluutta, että puutarhureiden on tehtävä näyttötyönsä keskellä talvea! Siihen kaatui haaveet kasvatuskokeista ja kukkapenkin perustamisesta. Suurin osa opiskelutovereistani taisi tehdä näyttötyönsä kukkasidontaan liittyen, jolloin vuodenaika ei ole ihan niin merkittävässä roolissa kuin meille multasormille. Näillä kuitenkin mentiin. Viimeinen rutistus oli tammikuussa pidettävä opinnäyteseminaari, jossa esittelimme työmme puutarhuriopiskelijoille sekä muille kiinnostuneille.

Sunnitelmani kohde.

Opinnäytetyöni aihe oli yleissuunnitelma rivitalon takapihasta. Löysin ihan oikean asiakkaan netin välityksellä: melko suuren rivitalon takapihan kodin ja koulun läheisyydestä. Juuri sen mitä etsinkin. Pyörittelin mielessäni vaihtoehtoja sukulaisten pihoista, mutta onneksi päädyin tuntemattomaan ihmiseen. Kaikista opettavaisinta opinnäytteessäni ehkä olikin juuri se oikean asiakkaan kanssa toimiminen. Minulla on aina välillä suuria vaikeuksia arvostaa omia tekemisiäni ja oli todella haasteellista pystyä tapaamaan asiakasta ja esiintyä itsevarmana ja ammattilaismaisena. Olen piirtää töherrellyt kaikenlaista pienen ikäni ja näen hyvin selvästi pihasuunnitelmissanikin sen oman kädenjälkeni, sen saman mikä minulla oli jo yläasteellakin. On todella vaikeaa ymmärtää ja uskoa, että joku haluaisi maksaa piirustuksestani, omasta kädenjäljestäni. Tässä asiassa on vielä paljon opittavaa!

Luonnostelua ja hahmottelua leivinpaperille.

Tussausta kasvilamppujen loisteessa.

Olen edelliseltä ammatiltani artesaani. Suunnitelmien piirtäminen on minulle artesaanin ja puutarhurin yhteensulautumista. Yleissuunnitelma, joka on siis alusta loppuun saakka suunniteltu ja väritetty piirustus kaavioineen ja opastuksineen, on minusta kuin taideteos. Itse suunnitelman nerokkuuden ja toimivuuden lisäksi yhtä tärkeää on se, että teos miellyttää silmää ja on kaunis. Vaikka olisikin huippuideoita pihojen ja puutarhojen suunnitteluun, on osattava myös piirtää.
Opinnäytettä tehdessä pohdin aina välillä, onko piirtäminen minulle niin tärkeä asia, että teen sitä itse suunnitelman kustannuksella. Keskitynkö liikaa siihen taideteokseen, jääkö pihan nerokkaat ideat toissijaiseksi? Ja olenko huono suunnittelija, jos niin on, onko minulla oikeutta palkkioon tai toiminimeen jos olen sellainen suunnittelija? Vai onko ihan ok olla omanlaisensa? Vai olenko edes omanlaiseni, ehkä kuvittelen kaiken.

Puuvärit, nuo paholaisen keksintö.

Valmis työ kasvilistoineen, havainnekuvineen ja rakennepiirroksineen.

Oli miten oli, opinnäytetyöni onnistui hyvin. Asiakas oli tyytyväinen ja onnellinen. En vienyt hänelle vain paperin palasta ja piirustusta, vaan myös kasan haaveita kauniista pihasta ja unelmia kesästä.
Koulun puolesta onnistuin myös hyvin. Sain kehuja ja kannustusta oman yrityksen perustamiseen. Ainoastaan suullinen esitykseni seminaarissa oli kuulema hieman hiljainen. Suoraan edessä istuvat henkilöt sanoivat, ettei heillä ollut mitään ongelmia kuulla puhettani. Kenties opettajat eivät kuulleet istuessaan toisella laidalla auditoriota ja koska minä olin tietenkin kääntyneenä toiseen suuntaan selostaessani kankaalle heijastuneita valokuvia.
Nyt se on tehty ja ohi. Ainakin vähäksi aikaa. Nimittäin minulla on jo uusi pihasuunnitelma työn alla... :)