Somistelua

Kevään myymälätyöskentelyyn kuului aimo annos oppia somistuksesta. Suuntaudumme kukkakauppaan tai puutarhamyymälään, joten erilaiset näyteikkuna- ja muut somistukset ovatkin tärkeä osa myymälästä huolehtimista. Ennakkoluuloinen minä jälleen epäili aluksi, kuinka kummassa moiseen aiheeseen saisi käytettyä aikaa viikkoja. Väärässä olin, jälleen kerran. Somistukseen sisältyy paljon muutakin kuin verhon ripustaminen ja kukkapurkin laittaminen kauniisti pöydän kulmalle.
Ensinäkin opimme paljon värioppia. Opimme käyttämään vastavärejä ja lähisävyjä, opimme värien harmoniasta ja disharmoniasta. Opimme käyttämään erilaisia pintoja ja materiaaleja, esimerkiksi sileää ja rosoista, kiiltävää ja mattapintaista tai vaikkapa pehmeää ja kovaa. Opimme myös, kuinka suuret ja pienet asiat ja esineet asetellaan erikokoisiksi ryhmiksi ja kuinka ryhmien sijainnin määrittäminen vaikuttaa kokonaisuuteen.

Somistuksen tarkoituksena on antaa asiakkaalle ideoita ja houkutella asiakas myymälään ostoksille. Asiakkaan ei ole tarkoitus ottaa tuotteita somistuksesta ostettavaksi. Näyteikkunan somistamisessa on huomioitava siinä käytettävien kasvien hoitaminen. Kasvit on kyettävä kastelemaan ikkunassakin.

Ensimmäisenä teimme näyteikkunasomistukset ystävänpäiväksi. Somistus tehtiin pienissä ryhmissä ja teemat arvottiin. Ryhmämme sai teemaksi "Sydän". Melkoinen klisee ystävänpäivän teemaksi, mutta ei auttanut muuta kuin käydä ideoimaan. Onneksi olimme kaikki yhtä mieltä siitä, ettei somistuksemme tulisi olemaan vaaleanpunainen, sydämille kyllästetty hirvitys, vaan jotakin hieman erilaisempaa.
Kangasvaihtoehtoja oli hyvin rajallisesti ja valitsimme pääväriksi violetin.. Koulun rekvisiittavarastosta löytämämme vanha, sinkkinen kastelukannu innoitti meitä suuresti. Kehitimme Rakkauden Kastelukannun, jonka nokasta suihkuaisi rakkautta ja jonka sisältä valuisi rakkautta maahan saakka. Ja ah, rakkaus kastelisi näyteikkunamme kukkaset ja kuinka ne kukoistaisivatkaan! No, leikki sikseen. Vakava aihe.

Leikkasimme vaaleanpunaisesta ja violetista kuitukankaasta pieniä sydämiä, joita kiinnitimme ohuen rautalangan ja sinitarran avulla kastelukannun reikiin. Kannun sisältä roikkui vaaleanpunainen sametti ilmentämässä valuvaa vettä tai siis rakkautta, joka jatkui kuitukangassydäminä valuen allaolevaa kangasta pitkin. Somistuksen kasveina meillä oli kuitupaperiin käärittyjä mehitähtiä, rahapuu, kirjava muratti ja vaaleanpunaisia tulilatvoja. Käytössä oleva kasvillisuus niinikään oli rajallista määrältään, väreiltään ja laadultaan, joten myönnytyksiäkin jouduttiin tekemään. Meille ei esimerkiksi riiittänyt vaaleanpunaisia esikoita, joita alunperin haaveilimme somistukseemme.

Rakkauden Kastelukannu tekemässä sitä, mitä parhaiten osaa.

Somistaminen ryhmätyönä oli oikeastaan aika mukavaa puuhaa. Ideoimme ja toteutimme kaikki suunnitelmaa tasapuolisesti. Suunnitelma kastelukannusta toteutui erinomaisesti ja saimme hyvää palautetta opettajalta! :)

Toinen somistus tehtiinkin sitten yksilötyönä. Homma lähti liikkeelle mittakaavaan piirretystä suunnitelmasta. Somistuksen aiheena ja innoittajana oli seuraava runon pätkä:  

"On elämä usein mutkikas tie, polku mi vihreisiin ehtoihin vie. 
Kukkaset ilon ja rakkauden, olkoon runsaina reunoilla sen."

Oman suunnitelmani pääideana oli oikea puu, sekä oikeista tiilistä ladottu polku. Näin silmissäni keväisen, hennon vihreän pihapolun. Somistusloossit sijaitsevat hallissa, jossa tehdään kivitöitäkin, joten tiesin sieltä löytyvän erilaisia tiilejä. Värssystä päättelin, että koulun vihreät kankaat tulisivat olemaan haluttua tavaraa, joten nappasin aamulla kotoa mukaan muutamat vihreät verhot. Kivityöhallissa oli kuivia koivun oksia, joista sain yhden omaan käyttööni somistukseni puuksi. Koivun oksille leikkasin kuitukankaasti vaaleanvihreitä lehtiä. Lattialle ladoin tiililadontana polun vanhoista punaisista tiilistä, joiden väleihin asettelin erivärisiä esikoita. Ylemmälle tasolle laitoin koriin muratin sekä tulppaaneja maljakkoon. Alemmalle tasolle laitoin koriin esikoita, sekä mehitähden. Lattian tyhjiä kohtia paikkaamaan ja tiilien teräviä kulmauksia pehmentämään laitoin vielä viimeiseksi pyöreitä luonnonkiviä kasoiksi.

Keväinen pihapolkuni somistuksena.

Somistukseni katseenvangitsija oli kivinen polku esikkoineen.

Somistukseni onnistui omasta, sekä muiden mielestä hyvin, vaikka katseenvangitsija olikin lattianrajassa. Somistus sopisikin sen vuoksi paremmin vaikkapa myymälän käytävälle kuin näyteikkunaan.
Käytössämme olevat lamput olivat aika kehnoja valoltaan, mutta jollain tavalla tuli opittua niidenkin asettelemista ja suuntaamista. Somistuksestani puuttui myöskin kokonaan tuotteiden hinnat, mitkä on aina oltava näkyvissä myös näyteikkunassa, vaikka sieltä niitä ei tuotteita olekaan tarkoitus ostaa.

Havaitsin jälkeenpäin, etten tietoisesti käyttänyt somistaessa lainkaan avuksi ja hyödyksi meille opetettuja asioita. En edes muistanut niiden olemassaoloa. Ideointi ja luova ajattelu vei mennessään ja koko loossini sisältö oli enemmänkin perstuntumalla tehty. En tiedä onko se lopulta hyvä vai huono asia, kunhan vaan tuntuma ahterissa on hyvä. :)