Asetelmia

Kukkasidontaan on kuulunut monenlaisia ryhmätyönäkin tehtäviä suurempia asetelmia. Ennen syysmarkkinoita teimme neljä erilaista asetelmaa puukehikkoon. Asettelutyylinä oli vapaa-asettelu. Jokaiselle asetelmalle määritettiin ainoastaan värimaailma, meidän ryhmä valitsi valkoisen.
Vapaa-asettelu tarkoittaa sitä, että asetelmassa kukat laitetaan sekaisin: kukkien varret eivät siis saa osoittaa yhteen keskipisteeseen, eikä myöskään olla muutenkaan samansuuntaisesti. Ne laitetaan kauniisti sikinsokin.

Asetelma rakentui eri sävyisistä leikko- ja oksaneilikoista, jänönputkesta (Bupleurum) sekä ulkoa kerätyistä heinistä.

Risukehikkoon tehdessä kukat asetellaan muovisiin suppiloihin. Asetelmaa tehdessä oli huomioitava, että asetelma näyttää samanlaiselta molemmilta puolilta katsottuna ja että materiaalit jakautuvat tasaisesti niin kukkien muodon, koon, pituuden kuin värinkin puolesta. Lisäksi oli jatkuvasti pidettävä mielessä koko työn hallitseva värimaailma. Huomasimme asetelman edetessä, että ryhmän jokaisen henkilön oli tehtävä asetelmaa joka puolelta, eikä niin, että toiset tekivät toista puolta ja toiset toista. Tällä tavalla asetelma pysyi yhtenäisenä ja tasaisena.

Vaikka työmme väri olikin valkoinen, laitoimme aivan puhtaanvalkoisia neilikoita vain muutamia. Valkoinen on todella voimakas väri ja se vie paljon tilaa ympäriltään; jo parilla suuremmalla kukalla saa yleisilmeen valkoiseksi. Suurin osa neilikoista oli väriltään hyvin vaaleita keltaisia ja limenvihreitä sävyjä.

Kaikki asetelmat valmiina. "Tummanpunainen" jää toisen asetelman taakse, eikä näy kunnolla.

Toinen ryhmässä tehtävä asetelma oli syysteemalla. Ryhmällemme napsahti asettelutavaksi paralleelinen, jossa materiaalit asetetaan yhdensuuntaisesti. Työmme kohteeksi muodostui "Tähkän noutopöytä". :)

Ennen tätä työtä olin kuvitellut, että paralleelisessa asetelmassa kaiken on oltava aivan ehdottomasti tikkusuoraan pystyssä, mutta asetelmaa tehdessä opinkin, että vain yleisvaikutelman on oltava paralleelinen, pystysuora ja sotilaallinen. Kasvit ovat kaikki omanlaisiaan luonnonoikkuja (tai puutarhurin oikkuja) ja hyvin harva on varreltaa tikkusuora. Lehdetkin kasvavat mihin suuntaan tahansa, puhumattakaan kukinnoista. Elävien materiaalinen kanssa täydellinen sotilaallisuus on siis mahdottomuus.

Asetelman yleisvaikutelma on vahvasti paralleelinen.

Vain surulaitteissa sallitaan tekniikan (kuten pienten kiinnikkeiden) näkyminen. Se ei kuitenkaan tarkoita, etteikö muissakin asetelmissa saisi käyttää apuna esimerkiksi rautalankaa.

Kiiltäväpintaiset kiulukat ja aroniat toivat asetelmaan "äijämäisyyttä" ja kuvastivat mainiosti Lauri Tähkän nahkahousuja. :)