Ahkeroimme koululla erilaisia kransseja itsenäisyyspäiväksi. Ja vähän muutenkin. Kukkasidonta luokka oli somistettu myymäläksi, jossa jokainen meistä työskenteli vuorollaan. Työnkuvaan kuului myymälästä, sen siisteydestä ja kasveista huolehtiminen, sekä asiakkaiden palveleminen. Toiseen luokkaan oli perustettu kranssipaja. Käytettävänä oli valtavat määrät pihtaa ja puksipuuta. Kransseja väännettiin olkipohjiin sekä pihdan rangoista väännettyihin pohjiin. Tehtiinpä luokassa myös ympärikukitettuja kukkakransseja.
Itse tein ensin havukranssin olkipohjaan ja se oli oikein mukavaa puuhaa. Sormet siinä oli mustana ja hellänä rautalangan kieputtelusta, mutta muutoin pidän kyllä kaikenlaisesta käsillä tekemisestä. Seuraavan kranssini teinkin sitten itse alusta loppuun saakka. Olkipohjat loppuivat ja pihdan rankoja oli yllinkyllin. Ymmärsin pian, minkä vuoksi olkipohja oli se suositumpi vaihtoehto. Kylläpä meinasi välillä usko loppua rankojen vääntelyssä! Ei siitä meinannut tulla pyöreää, ei sitten millään. Lopulta kuitenkin taisin onnistua melko hyvin, sillä kranssini käytiin varaamassa jo tehtaan puolella. Asiakas tuli sisään juuri oikeaan aikaan, sillä hän pääsi itse valitsemaan rusetin värit. :)
 |
| Ikkunaruutujen taakse kiinnitettiin vahva terästanko, jonka varaan koko teos nostettiin roikkumaan. |
 |
| Tämän valmiimpaa kuvaa minulla ei ole. Tälläisiä neljän ikkunaruudun kehikoita oli kaksi, koska teosta katseltiin molemmilta puolilta. Kummallakin puolella yksi ruuduista oli tehty kokonaan hopealangasta, loput havuista. |
Olin tekemässä työtä sen alkuvaiheessa, mutta myöhempiin vaiheisiin en
enää ehtinyt mukaan. Oli hauskaa päästä ideoimaan jotain aivan
uudenlaista ja samalla tylsää, että leikistä joutui luopumaan muiden
hommien tullessa tielle. Jotenkin koko työ unohtui omalta kohdaltani
loppua kohti, koska en ollut enää sen tekemisessä mukana. En muistanut
edes käydä kuvaamassa valmista teosta. Otin kuitenkin muutamia kuvia
tekovaiheista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti