Asetelmia

Kukkasidontaan on kuulunut monenlaisia ryhmätyönäkin tehtäviä suurempia asetelmia. Ennen syysmarkkinoita teimme neljä erilaista asetelmaa puukehikkoon. Asettelutyylinä oli vapaa-asettelu. Jokaiselle asetelmalle määritettiin ainoastaan värimaailma, meidän ryhmä valitsi valkoisen.
Vapaa-asettelu tarkoittaa sitä, että asetelmassa kukat laitetaan sekaisin: kukkien varret eivät siis saa osoittaa yhteen keskipisteeseen, eikä myöskään olla muutenkaan samansuuntaisesti. Ne laitetaan kauniisti sikinsokin.

Asetelma rakentui eri sävyisistä leikko- ja oksaneilikoista, jänönputkesta (Bupleurum) sekä ulkoa kerätyistä heinistä.

Risukehikkoon tehdessä kukat asetellaan muovisiin suppiloihin. Asetelmaa tehdessä oli huomioitava, että asetelma näyttää samanlaiselta molemmilta puolilta katsottuna ja että materiaalit jakautuvat tasaisesti niin kukkien muodon, koon, pituuden kuin värinkin puolesta. Lisäksi oli jatkuvasti pidettävä mielessä koko työn hallitseva värimaailma. Huomasimme asetelman edetessä, että ryhmän jokaisen henkilön oli tehtävä asetelmaa joka puolelta, eikä niin, että toiset tekivät toista puolta ja toiset toista. Tällä tavalla asetelma pysyi yhtenäisenä ja tasaisena.

Vaikka työmme väri olikin valkoinen, laitoimme aivan puhtaanvalkoisia neilikoita vain muutamia. Valkoinen on todella voimakas väri ja se vie paljon tilaa ympäriltään; jo parilla suuremmalla kukalla saa yleisilmeen valkoiseksi. Suurin osa neilikoista oli väriltään hyvin vaaleita keltaisia ja limenvihreitä sävyjä.

Kaikki asetelmat valmiina. "Tummanpunainen" jää toisen asetelman taakse, eikä näy kunnolla.

Toinen ryhmässä tehtävä asetelma oli syysteemalla. Ryhmällemme napsahti asettelutavaksi paralleelinen, jossa materiaalit asetetaan yhdensuuntaisesti. Työmme kohteeksi muodostui "Tähkän noutopöytä". :)

Ennen tätä työtä olin kuvitellut, että paralleelisessa asetelmassa kaiken on oltava aivan ehdottomasti tikkusuoraan pystyssä, mutta asetelmaa tehdessä opinkin, että vain yleisvaikutelman on oltava paralleelinen, pystysuora ja sotilaallinen. Kasvit ovat kaikki omanlaisiaan luonnonoikkuja (tai puutarhurin oikkuja) ja hyvin harva on varreltaa tikkusuora. Lehdetkin kasvavat mihin suuntaan tahansa, puhumattakaan kukinnoista. Elävien materiaalinen kanssa täydellinen sotilaallisuus on siis mahdottomuus.

Asetelman yleisvaikutelma on vahvasti paralleelinen.

Vain surulaitteissa sallitaan tekniikan (kuten pienten kiinnikkeiden) näkyminen. Se ei kuitenkaan tarkoita, etteikö muissakin asetelmissa saisi käyttää apuna esimerkiksi rautalankaa.

Kiiltäväpintaiset kiulukat ja aroniat toivat asetelmaan "äijämäisyyttä" ja kuvastivat mainiosti Lauri Tähkän nahkahousuja. :)

Kransseja

Ahkeroimme koululla erilaisia kransseja itsenäisyyspäiväksi. Ja vähän muutenkin. Kukkasidonta luokka oli somistettu myymäläksi, jossa jokainen meistä työskenteli vuorollaan. Työnkuvaan kuului myymälästä, sen siisteydestä ja kasveista huolehtiminen, sekä asiakkaiden palveleminen. Toiseen luokkaan oli perustettu kranssipaja. Käytettävänä oli valtavat määrät pihtaa ja puksipuuta. Kransseja väännettiin olkipohjiin sekä pihdan rangoista väännettyihin pohjiin. Tehtiinpä luokassa myös ympärikukitettuja kukkakransseja.

Itse tein ensin havukranssin olkipohjaan ja se oli oikein mukavaa puuhaa. Sormet siinä oli mustana ja hellänä rautalangan kieputtelusta, mutta muutoin pidän kyllä kaikenlaisesta käsillä tekemisestä. Seuraavan kranssini teinkin sitten itse alusta loppuun saakka. Olkipohjat loppuivat ja pihdan rankoja oli yllinkyllin. Ymmärsin pian, minkä vuoksi olkipohja oli se suositumpi vaihtoehto. Kylläpä meinasi välillä usko loppua rankojen vääntelyssä! Ei siitä meinannut tulla pyöreää, ei sitten millään. Lopulta kuitenkin taisin onnistua melko hyvin, sillä kranssini käytiin varaamassa jo tehtaan puolella. Asiakas tuli sisään juuri oikeaan aikaan, sillä hän pääsi itse valitsemaan rusetin värit. :)

Ovikranssien ohessa teimme suurempaakin työtä. Ravintola Annan edustalle haluttiin suuri havutaideteos roikkumaan ulos. Teos oli kaksipuolinen, havuista sidottu ikkunaruutu. Siihen kiinnitettiin myös jouluvalot.

Sienet teipattuna valmispohjaan.

Pienet havunoksat kiinnitettiin rautalankakoukulla yksi kerrallaan.

Ikkunaruudun reunat on havutettu, keskellä olevan ristikon jätimme paljaaksi.

Ikkunaruutujen taakse kiinnitettiin vahva terästanko, jonka varaan koko teos nostettiin roikkumaan.

Tämän valmiimpaa kuvaa minulla ei ole. Tälläisiä neljän ikkunaruudun kehikoita oli kaksi, koska teosta katseltiin molemmilta puolilta. Kummallakin puolella yksi ruuduista oli tehty kokonaan hopealangasta, loput havuista.

Olin tekemässä työtä sen alkuvaiheessa, mutta myöhempiin vaiheisiin en enää ehtinyt mukaan. Oli hauskaa päästä ideoimaan jotain aivan uudenlaista ja samalla tylsää, että leikistä joutui luopumaan muiden hommien tullessa tielle. Jotenkin koko työ unohtui omalta kohdaltani loppua kohti, koska en ollut enää sen tekemisessä mukana. En muistanut edes käydä kuvaamassa valmista teosta. Otin kuitenkin muutamia kuvia tekovaiheista.