Omenatarha keväällä

Muuan lumisena päivänä maaliskuun lopulla oli ohjelmistossa omenapuiden leikkaamista. Yöllä oli ollut pakkasta jonkin verran, joten hanget olivat aamutuimaan napakasti jäässä. Treffasimme koulun kasvihuoneella, haimme kellarista työvälineitä, kuten oksasaksia, sahoja, leikkureita sekä tikkaat ja suuntasimme kartanon omenatarhaan hommiin.
Omenatarha tuli kaikille jo tutuksi syksyllä, jolloin keräsimme loputtomiin omenasatoa ja siivosimme puiden alusia. Itse vielä kuuluin omenatiimiin, joka hoisi omenoiden maistatusta kauppahallin lähiruokapäivillä. Niin, olin omenajengissä myöskin Ahlmanin syysmarkkinoilla. Sain siis syksyllä tarpeekseni omenoista. Minulla ei ole paljoakaan vastaan itse puita, mutta minulla on kyllä paljonkin vastaan lumihangessa rämpimistä.
Auringon noustessa hanki alkoi pehmetä ja siellä sitä sitten oltiin. Joka toinen askel kantoi puoliksi ja sitten humps, oltiin puoliväliä reittä lumihangessa. Koko ajan. Kyllä kuulkaas tältä tädiltä meinasi palaa pinna totaalisesti! Toisilla oli selässä tikapuut ja toisilla kainalossa nippu teräaseita. Välillä löytyi kohtia, jossa hanki kantoi paremmin. Ei muuta kuin tikkaat pystyyn hangen pinnalle ja ylös keikkumaan.

Koulun ainoa kasvihuone omenatarhalta katsottuna.

Omenapuiden hoitoleikkaukset on mielenkiintoista puuhaa, paljon asioita on otettava huomioon, eikä se ole lainkaan niin yksinkertaista ja helppoa mitä ensalkuun kuvittelisi.

Omenapuiden hoitoleikkaukset tehtään kevättalvella kovimpien pakkasten mentyä. Yleensä maalis-huhtikuu on sopiva ajankohta, jolloin puut ovat vielä lepotilaisia. Tällöin haavapinnat joutuvat olemaan mahdollisimman vähän aikaa pakkasessa ja märkänä. Luumu ja kirsikka leikataan vasta loppukesällä, heinä-elokuussa.

Hoitoleikkauksella on oikeastaan muutamakin tarkoitus. Ensinäkin leikkaamisella hoidetaan puun terveyttä; sairaat ja kuolleet versot napsitaan pois, kuin myös vahingoittuneet ja repsottavat oksat. Epäsiisteistä haavoista pääsee puuhun helposti pesiytymään tauteja. Varsinkin nuoria puita leikataan, jotta niiden rakenne saataisiin pysymään oikeanlaisena. Joskus oksat kasvavat puun sisäänpäin, jolloin ne saattavat alkaa hangata viereisien oksien tai rungon kaarnaa. Nämä oksat on hyvä poistaa. Hoitoleikkaamisen tarkoituksena on myös pitää satoa tuottava oksisto nuorena ja tuottavana. Kun puu pysyy ilmavana ja siihen ei pesiydy sienitauteja, niin sadon laatu paranee.

Puutarhurit omenapuun kimpussa.

Me leikkasimme koulun ompputarhassa satoikäisiä puita. Aikuisten puiden kanssa on harkittava tarkoin, mikä oksa kannattaa poistaa. Suurempia oksia voi satoikäisestä puusta poistaa vuosittain vain yksi tai kaksi, joten on mietittävä tarkasti, minkä oksan poistaminen on kannattavinta. Ylöspäin kasvavien pienempien oksien poistaminen hillitsee puun kasvua ja alaspäin kasvavien oksien poistaminen kiihdyttää kasvua. Tätä tietoa voi käyttää hyödykseen, jos esimerkiksi pihalla kasvava puu kasvaa hitaasti.
Yleensä leikkauskohdista alkaa kasvamaan runsaastikin kanto-ja runkoversoja eli vesiversoja, jotka ovat ohuita ja tiheästikasvavia piiskamaisia oksia. Vesiversot ovat kiinnittyneet löyhästi puun kuoreen, joten niitä tulee poistaa. Jos ne pääsevät kasvamaan liian suuriksi, ne saattavat repeillä irti omineen ja vahingoittavat revetessään puun kuorta. Vesiversoja poistetaan kuitenkin kerrallaan vain 2/3, yleensä keskikesällä, jotta puu ei saa leikkaamisesta liikaa energiaa ja ala kasvattamaan kahta kauheammin lisää versoja.

Oksien leikkaamisesta on jäänyt aivan liian pitkiä tappeja.

Leikatessa puuhun ei saa jäädä oksista pitkiä tappeja. Oksia ei myöskään saa leikata liian läheltä runkoa. Rungon ja oksan liittymiskohdassa on oksan kaulus, josta haavakohdan umpeenkasvaminen alkaa. Oksan kaulus näkyy jokaisen oksan tyvellä paksumpana kohtana. Jos puuhun jää leikatusta oksasta tappi, ei oksan kauluksen solukko yllä kasvattamaan haavaa umpeen ja tällöin puu jää alttiiksi taudeille.