Hisakon hassut pennut

Kesällä ihmeteltiin Chirita 'Hisakon' omituista lisääntymistapaa.
Irrotin keväällä kasvista huononnäköisen lehden ja päätin juurruttaa sen multaan pistokkaana. Pian se juurtuikin ja alkoi pykäämään jälkikasvua juurelleen. Se teki monta pikkuista, jotka aina nostin erilleen omaan purkkiin kasvamaan. Vauvoja riitti monelle tuttavalle ja sukulaiselle. Poikasten massatuotanto ei kuitenkaan rajoittunut juurelta nouseviin pikkuisiin, vaan Hisako päätti kasvattaa niitä myöskin lehdelle!

Chirita sinensis 'Hisako' ja lehtipoikanen.

Ison lehtipoikasen vierelle on nousemassa lisää vauvoja!

Chiritat kuuluvat samaan heimoon kuin saintpauliatkin, gesneriakasveihin. Niiden olosuhdevaatimukset ja hoitokin on paljon samanlaista kuin paavalinkukilla. Omat chiritani viihtyvät hyvin itäikkunalla ja kesäisin suora auringonpaahde onkin niille jopa vaaraksi. Varsinkin Hisako-lajikkeella on suuret lehdet, jotka haihduttavat paljon. Oma Hisakoni kasvaa lasitetussa saviruukussa ja tarvitsee siinäkin kastelua melko usein. Liikaa ei vettä saa kuitenkaan antaa, vaan mullan on hyvä kuivahtaa kasteluiden välissä kevyesti. Oman kasvini kastelen aina kun sen yleisilme muuttuu terhakasta rennoksi. :)
Toinen chiritani, Chirita tamiana, on vielä kovin pieni. Sain sen pistokkaana ja se saapui minulle kirjelähetyksenä postin kautta. C. tamiana on kyllä aikuisenakin oikea miniatyyrikasvi. Sillä on pienet, pyöreät, nukanpeittämät lehdet. Pienet valko-violetit, torvimaiset kukat nousevat lehtien seasta esiin pitkien varsien päissä.
Chiritaa on helppo lisätä lehtipistokkaasta, kuten saintpauliaakin.
Chiritalle en ole koskaan löytänyt suomenkielistä nimeä, enkä ole varma onko sellaista edes. Kasveja on monia muitakin erinäköisiä lajeja ja lajikkeita C. sinensiksen ja tamianan lisäksi.

Hisako kukkivana keskellä talvipakkasia.

Hisakon kaunis lehtiruusuke.

Toisen vuoden opiskelija

Ja niin koitti elokuu ja paluu Ahlmanille opintojen pariin.

Syyslukukauden työjärjestys oli pieni shokki, sillä se sisälsi pääasiassa vain kahta oppiainetta: kukkasidontaa ja asiakaspalvelua. En ole koskaan ollut kovin innostunut sidonnasta, vaan nautin kasveista paljon enemmän, kun ne saavat vuodesta toiseen kasvaa rehottaa mullassa. Kukkasidonta on minusta enemmän käsityötä ja taidetta. Miksei kukkien sitojat valmistu artesaaneiksi? Toisaalta, artesaanihan minäkin olen entiseltä ammatiltani, joten käsillä näpertelyn pitäisi olla verissä.

Olen myös opiskellut merkonomin opintoja aikaisemmin. Suuntautumisalani oli asiakaspalvelu ja markkinointi, jonka vuoksi osa puutarhurin asiakaspalvelukurssista hyväksiluettiin. Osaan opetuksesta osallistun ja haluankin osallistua. Aspan yhteydessä nimittäin opiskelemme ja tentimme laajemmat kasvilistat kesäkukista, ruukkukasveista, huonekasveista ja luonnonkasveista. Luvassa on myöskin monta mielenkiintoista vierailua, joihin haluan mukaan, sekä kosolti erilaisia tapahtumia Ahlmanilla. Tulossa on ainakin perinteiset syysmarkkinat, jossa sidomme kimppuja näytösluontoisesti ja myymme tuotoksiamme pihakojussa. Koululle odotetaan tuhansia vieraita, sillä syysmarkkinoiden yhteydessä pidetään suuri lähiruokatapahtuma.

Aspan ja sidonnan lisäksi syksyyn kuuluu opinnäytetyön tekemistä. Vaikka me valmistutaankin vasta kesäkuun lopulla, pitää näyttötyöt olla valmiina jo ennen joululomaa. Työ ei saa pohjautua pelkkään teoriaan, vaan sen täytyy sisältää jotain tekemistäkin. Opinnäytetyö kertoo, miten opiskelija on kehittynyt ammatillisesti ja mitä saavuttanut. Parhaimmassa tapauksessa opinnäytetyö auttaa opiskelijaa työllistymään koulun jälkeen.

Marraskuun lopulla alkaa intensiivinen työssäoppiminen keskellä myymälöiden joulusesonkia. Harjoittelupaikkana voi olla kukkakaupan lisäksi myöskin puutarhamyymälä. Alunperin luulin, että jouluharjoittelun pitäisi olla kukkakaupassa, koska harjoittelu tulee kukkasidontakurssin jatkoksi. Puutarhapuolelle suuntautuvat saavat mennä harjoittelemaan puutarhamyymälään, mutta kukkakauppakaan ei ole huono vaihtoehto. Itse en tiedä vielä lainkaan minne menen, mutta aiemmin olen ollut vahvasti suuntautumassa puutarhamyymälään. Toisaalta kukkakaupankin arki kiinnostaa minua, vaikka sidonnasta en olekaan innostunut. Saa nähdä.

Tässä lyhykäisyydessä ja pääpiirteittään syksystä opintojen kannalta. Blogi toimii edelleen opintojeni portfoliona kaiken muun kasvihössötyksen lisäksi. :)

Vauvoja!

Pakko kertoa jollain sanalla omista kasveistani. Olen jo aiemmin blogissani kertonut kiinnostuksestani nimellisiin saintpaulioihin, sekä muihinkin nimellisiin, lähinnä gesneria-ryhmän lajikkeisiin. Nyt on vihdoin alkanut tapahtua! Keväällä vierailin Pirkkalassa erään rouvan luona ja tehtiin vaihtokauppaa. Reissulta sain mukaani neljää eri lajiketta kuparilehteä, sekä kuutta erilaista saintpauliaa. Saintpauliat olivat lehtipistokkaita, joten valmiiksi kasveiksi kasvaminen niillä kestää pitkän aikaa, joskus jopa vuoden. Kaksi pistokkaista ei selvinnyt ('Marie Claire' ja 'Blue Dragon'), mutta neljä jäljelle jäänyttä ovat kaikki saaneet jo jälkikasvua! Olen niiin happy!
Pirkkalan santuista tähän saakka ovat selvinneet 'Wrangler's Winter Harvest', 'Ward Brown', 'Ancient Lace' ja  'Red Lantern'.

Vauvoja rivissä ottamassa aamuaurinkoa.

Saintpaulia ionantha 'Ward Brown'in vauvat kurkistelemassa.

En tokikaan tyytynyt pelkkään Pirkkalaan. Ehei, nälkä kasvaa syödessä! Sen jälkeen yksi valmis santtuvauva saapui minulle Vantaalta, sekä pieni Chirita tamianan poikanen jostain päin Suomea, en edes muista mistä. Olen myöskin saamassa liudan santtuja Rovaniemeltä; peräti yhdeksän kappaletta. Ne ovat tulossa vasta kuun lopulla, tai syyskuun alussa. Voi tätä onnea! :)

'B-Man's Irish Red'illä on vaaleanpuna-vihreät lehdet.

'Taita' -lajikkeen kukinnot roikkuvat alhaalla.

Yksi tulokkaista on valtavan ihana 'Taita', jonka vaaleanpunaiset, kerrotut kukat roikkuvat alhaalla pitkien varsien päässä. Lajike myöskin lisääntyy tekemällä "rönsyjä", pieniä uusia lehtipesäkkeitä emokasvin juurelle. Tämän tyyppisiä saintpaulioita kuulee kutsuttavan englanniksi nimellä trailer. Suomeksi niitä saatetaan kutsua myöskin amppelisaintpaulioiksi tai rönsysaintpaulioiksi.

Kesäisiä kimppuja

Purin kamerasta viimeisiä valokuvia kesältä. Minua ei ole puraissut floristikärpänen, mutta kesällä tuli huvin vuoksi tehtyä muutama kukkakimppu pihalta löytyneistä kasveista. Oli vieraita ja oli synttäreitä, toisin sanoen oli sopivia hetkiä muistella spiraalikimpun tekemistä. Mukavaltahan ne kukkaset aina pöydässä näyttivät.

Ensimmäinen kimppu, jossa oli päivänkakkaraa, kissankelloa, hiirenvirnaa, mataraa ja herttavuorenkilpeä. Kukat olivat aivan liian tiiviisti nipussa, sillä päivänkakkarat melkein litistyivät.

Mielikuvitus pääsi valloilleen ja puskaan hyppäsi mukaan parsaa, norjanangervon oksia sekä jalopähkämön lehti.

Tähän kimppuun keräsin keväällä siemenestä kasvamaan laitettua punapellavaa, tien poskesta ojakärsämöä ja töyhtöangervon kukinnon. Vihreänä mukana kotkansiipeä ja sinikuunliljaa.