"Jos sinulla on kaksi rahaa, osta toisella leipää ja toisella kukkanen."

sunnuntai 28. elokuuta 2011

Hisakon hassut pennut

Kesällä ihmeteltiin Chirita 'Hisakon' omituista lisääntymistapaa.
Irrotin keväällä kasvista huononnäköisen lehden ja päätin juurruttaa sen multaan pistokkaana. Pian se juurtuikin ja alkoi pykäämään jälkikasvua juurelleen. Se teki monta pikkuista, jotka aina nostin erilleen omaan purkkiin kasvamaan. Vauvoja riitti monelle tuttavalle ja sukulaiselle. Poikasten massatuotanto ei kuitenkaan rajoittunut juurelta nouseviin pikkuisiin, vaan Hisako päätti kasvattaa niitä myöskin lehdelle!

Chirita sinensis 'Hisako' ja lehtipoikanen.

Ison lehtipoikasen vierelle on nousemassa lisää vauvoja!

Chiritat kuuluvat samaan heimoon kuin saintpauliatkin, gesneriakasveihin. Niiden olosuhdevaatimukset ja hoitokin on paljon samanlaista kuin paavalinkukilla. Omat chiritani viihtyvät hyvin itäikkunalla ja kesäisin suora auringonpaahde onkin niille jopa vaaraksi. Varsinkin Hisako-lajikkeella on suuret lehdet, jotka haihduttavat paljon. Oma Hisakoni kasvaa lasitetussa saviruukussa ja tarvitsee siinäkin kastelua melko usein. Liikaa ei vettä saa kuitenkaan antaa, vaan mullan on hyvä kuivahtaa kasteluiden välissä kevyesti. Oman kasvini kastelen aina kun sen yleisilme muuttuu terhakasta rennoksi. :)
Toinen chiritani, Chirita tamiana, on vielä kovin pieni. Sain sen pistokkaana ja se saapui minulle kirjelähetyksenä postin kautta. C. tamiana on kyllä aikuisenakin oikea miniatyyrikasvi. Sillä on pienet, pyöreät, nukanpeittämät lehdet. Pienet valko-violetit, torvimaiset kukat nousevat lehtien seasta esiin pitkien varsien päissä.
Chiritaa on helppo lisätä lehtipistokkaasta, kuten saintpauliaakin.
Chiritalle en ole koskaan löytänyt suomenkielistä nimeä, enkä ole varma onko sellaista edes. Kasveja on monia muitakin erinäköisiä lajeja ja lajikkeita C. sinensiksen ja tamianan lisäksi.

Hisako kukkivana keskellä talvipakkasia.

Hisakon kaunis lehtiruusuke.







Ei kommentteja:

Lähetä kommentti