"Jos sinulla on kaksi rahaa, osta toisella leipää ja toisella kukkanen."

lauantai 10. syyskuuta 2011

Surullista sidontaa

Tai siis surusidontaa. Se tarkoittaa hautajaiskukkia. Äkkikuulemalta melko karmivaa puuhaa, mutta surulaitteen tekijä tekee vain totuttua kukkasidontaa mallia, suunnitelmaa, värioppia ja luovaa hulluutta apuna käyttäen.
Pystyisiköhän surusidontaa tekemään työkseen, ilman että joutuisi liian syvälle ajatuksiinsa kuolevaisuudesta? Voi olla että minunkaltaiselleni eläytyjälle (joka siis itkeä pillittää kaikkien tosi-tv -ohjelmien äärellä) se olisi liikaa. Mutta kenties siihenkin leipääntyy ajan kanssa. Joskus se on hyvä asia.

Harjoittelimme koulussa pisaramallisen laitteen tekemistä. Se on Suomessa yleisin malli surulaitteelle. Surulaitteen tekeminen on joskus hyvinkin hienotunteista asiakaspalvelua. Laitteen mallia ja materiaaleja valitessa on huomioitava asiakkaan toiveiden lisäksi vainajan sukupuoli, ikä, harrastukset ja lempiasiat. Surulaitteeseen ei voi laittaa ruusuja jos vainaja inhosi syvästi koko kukkaa.
Lisäksi monet värit on vahvasti sidottu erilaisiin mielikuviin. Oranssit ja keltaiset värit sopivat hyvin syksyyn ja sopivat siten syksyisiin hautajaisiin. Tietenkin vain jos se käy asiakkaalle ja vainaja ei syvästi inhonnut kyseisiä värejä. Sini-valkoiset värit mielletään isänmaalliksi ja sopivat hyvin vaikkapa sotaveteraanille. Vaaleanpunaiset sävyt käyvät pikkutytön hautajaisiin.
Pointti siis on, että surusidonta on asiakaspalvelua, joka vaatii erityistä hienotunteisuutta ja tilannetajua.

Pisaramallinen surulaite aluillaan. Pohjavihreät on asetettu paikoilleen. Muodon hahmottamisen apuna voi paperille piirtää kaavan.
Latvalinjan ja sivulinjan kukat on asetettu paikoilleen. Pisimmät kukat latvalinjassa langoitetaan ja ankkuroidaan kahvaan kiinni.

Ensimmäinen surulaitteeni valmiina! Tuomio: keskustan korkein kukka töröttää esiin hieman liian korkeana. Latvalinjan neilikoiden varret paistavat paljaina - jotain olisi tarvinnut peitoksi. Pisaran muoto oli hieman toispuoleinen, mutta melko hyvä kuitenkin. Ensimmäiseksi työksi.
Samoista kukista tehty toinen surulaitteeni. Latvalinjan kukat ovat tässä paremmin, mutta oikealla puolella näkyy selvä kolo, johon pitäisi lisätä muutama neilikka lisää.
Muoto melko täydellinen, ainakin omasta mielestäni. Vain pieniä koloja kukkapuolella.
Muoto alkaa olla hallussa. Jälleen lisäisin vielä muutaman pitemmän kukan oikeaan laitaan. Tehtiin nämä laitteet jämäkukista, jotka alkoivat olla jo melko lyhytvartisia. Pitkiä neilikoita ei ollut enempää, puhumattakaan ruusuista.
Hautajaiset alkakoon! Ei vaan, opiskelijoiden surulaitteet pihalla odottamassa läpikäyntiä.

 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti