Retkeilyä osa 2: Kesäkukkatehdas

Kävimme retkellämme myöskin Helsingin kaupungin kesäkukkapuutarhoilla. Puutarhat sijaitsevat lähellä Linnanmäkeä, samassa osoitteessa kuin Talvipuutarhakin. Onko se alue nyt sitten myöskin Alppiharjua vai mitähän, en mene enempää arvailemaan. Puutarhoilla kasvatetaan kaikki kesäkukat kaupungin ulkoistutuksiin, sekä yleisten virastotalojen aulaistutukset yms. Yksi kasvihuoneista oli varattu kaupungin huonekasvien ja muiden monivuotisten kasvien talvehtimiseen. Ikävä kyllä kamerastani loppui akku puolessa välissä puutarhakäyntiä, joten en saanut yhtään kuvia emokasvihuoneesta enkä kukkivista orvokkiviljelmistä. Lisäys ostoslistaan: uusi kamera.
Tämäkin on siis kuvapostaus, joten kuvia kehiin niin kuin olisi jo!

Etualalla kasvaa vielä yksi satsi lisää orvokkeja, suurin osa orvokeista oli jo kukkivana toisessa huoneessa. Keltaiset taaempana ovat vasta pimeästä valoon tuotuja sipulikasveja.

Siellä täällä pienet siniviuhkat yrittivät jo kukkia.

Pylväs täynnä siniviuhkaa. Mahtaa olla upea umpeen kasvaneena!

Riippapelargoneja muovisissa kerrostaloissa.

Jokaisella kerroksella on oma vesisäiliönsä. Säiliöt täytetään kuvassa näkyvien putkien kautta.

Etualalla latvottuja leijonankitoja, koko takaosa on täynnä pelargoneja.

Huomiota herättäviä värejä istutuksissa. Kasvin nimeä en muista, muistaako joku muu?

Viherkasveja talvisäilössä.

Spiraalin muotoon leikattuja puksipuita. Puksipuu on yleinen muotoon leikattava pensas etelämmässä Euroopassa, Suomen talvia se ei kestä.

Erilaisia puuvartisia kasveja talvehtimassa.

Rungolliset palleroverenpisarat olivat useita kymmeniä vuosia vanhoja.

Kliiviat olivat täydessä kukassa. Joukossa oli myös valkokukkaisia, mutta yhtään siemenpampulaa (puutarhurin ammattisanasto hallussa :) en löytänyt! Voi pahus!

Täällä oli enemmän tropiikkia kuin Kaisaniemen kasvitieteellisessä!

Eksoottinen sivupolku jossain etelänmailla? No, ei sen etelämmässä kuin Helsinki.

Talvisäilössä kukki monenlaisia orkideoja. Missähän näiden koti on kesäisin?

Haluaisin asua kasvihuoneessa.

Perhosia ja kirjalöytö

Joulu oli ja meni, nyt on uusi vuosi. Hyvää uutta vuotta!
Olin joulun aikaan reilun viikon reissussa Kouvolan suunnalla, kuten aiemmin tulikin jo kirjoiteltua, ja palatessani kotiin sain ilokseni huomata, että kaikki kasvini olivat selvinneet erosta hyvin. Eniten olin huolissani viirivehkan kestämisestä, sekä kuparilehden pistokkaasta ja chiritasta. Chiritasta lähinnä siksi, kun se on niin pienessä purkissa. Kultaköynnöksien ruukut olivat painavia edelleen kun palasin, ne kävivät ennen lähtöä suihkussa kunnon kastelussa, kuten melkein kaikki muutkin kasvit.
Ainoa takapakkia ottanut kasvi oli uusi vaaleanpunainen pikkuflamingonkukka, josta aiemmin olenkin jo kirjoittanut. Se ei ollut kuiva mullastaan, mutta sumuttelun puute oli saanut pienen joukon vihannespunkkeja aktivoitumaan. Saa nähdä kuinka käy.
Jätin kotiin myöskin joukon kukkivia perhoskämmeköitä. Vanhimmassa kasvissa oli neljä kukkavartta ja yksi koskaan vielä kukkimaton oli juuri availemassa ensimmäisiä nuppujaan. Pelastin sen aikoinaan äidin ikkunalaudalta. Toivoin lähtiessä, ettei orkidea kuivettuisi ja pudottaisi nuppujaan poissaollessani, vaan että ehtisin näkemään minkälainen tyyppi se olikaan ja kenties ottamaan valokuvankin!

Ensimmäistä kertaa kukkivana. Se olikin näin punainen!

Vanhin perhoskämmekkä kauniinpana kuin koskaan. Tässä yhtä kukkavarsista.

Kävin eilen kirpputorikierroksella Tampereella. Merkitsin pieneen kaupunginkarttaan suurpiirteisesti missä kohdin pitäisi olla kirpputori ja lähdin matkaan. Kartalle merkitsemästäni kahdestatoista kirpparista ennätin viidelle ennen kuin tuli uuvahdus. Mukaan tarttui muutamia keraamisia, maalattuja kukkaruukkuja SPR:n Tampurin Kirpputorilta, hintaan 0.50e kappale. Yksi ei maksanut mitään, kun maalissa oli halkeama. Puutarhakadun pelastusarmeijan kirpparilta taas tein löydön kirjapuolelta. Huonekasvien hoito-opas vuodelta 1982, kirjoittanut William Davidson, suomentanut Matti ja Katri Erkamo, hinta 5e. Kun onnistuu sivuuttamaan kaikki hassulta kuulostavat vanhahtavat sanonnat, löytyy oppaasta paljon yleisiä hoito-ohjeita, kasvien valinnasta tietoa, ohjeita istuttamiseen ja pieni opas lajeihin.
Hienon tästä rumasta ruskeasta kirjasta tekee se, miten paljon ja miten monenlaisin kuvin siinä on perehdytty tuholaisiin, tauteihin ja muihin ongelmiin. Jokaisen kasviesittelyn kohdalla on melkeinpä enemmän kammottavia tuholais- ja tautikuvia kuin kuvia terveestä kasvista. Mikäli laji on herkkä liikakastelulle, kirja näyttää kuvan liikaa kastellusta kasvista. Jos kasviin iskee herkästi kilpikirvat, löytyy esittelystä kuva ko. kasvista, joka on kilpikirvojen vioittama. Loistavaa!
Tuhokuvien lisäksi kirja myöskin esittelee paljon lajikkeita. Esimerkiksi ihmepensaiden osiossa on esitelty monen eri lajikkeen lehtimuoto ja kasvutapa.
Tässä valokuvat kirjan kirjovehka-esittelystä:

Ensimmäisellä aukeamalla esitellään kirjovehkan eri lajikkeiden eroavaisuuksia.

Toisella aukeamalla on hoito-ohjeet symbolein, sekä selkeät valokuvat kasvivaurioista kirjovehkan tyypillisten tuholaisten, tautien ja hoitovirheiden aiheuttamana.

Kirjan englantilainen alkuperäinen nimi on The Houseplant Survival Manual, How to keep your houseplants healthy.

Meillä kukkii

Monet huonekasvit kukkivat nyt syksyllä. Tai ovat alkamassa kukkimaan. Tässä muutamia, jotka tällä hetkellä ovat kauneimmillaan:

Chirita alkoi kukkimaan, vaikka vasta meille saapui.

Miltonia -hybridi kukkaloistossa.

Nimetön saintpaulia.

Toinen nimetön saintpaulia.

Miltonia -hybridi on suvultaan Beallara Tahoma Glacier x Miltonia Purple Queen, ja se on ollut minulla melkein viisi vuotta kukkimatta lainkaan. Tultuaan se pudotti heti kukkakaupassa olleet kukkansa ja sen jälkeen se on viettänyt hiljaiseloa. Aivan upeaa nähdä se kukkivana!<3
Santut alkavat olla vanhoja ja rähjäisiä. Ne putosivat loppukesästä monta kertaa lattialle nurin niskoin kun keittiön ikkuna avautui kovassa tuulessa itsestään pyyhkien santut kukkalaudalta mukaansa. Täytynee uusia ensi keväänä. Ja olen kyllä haaveillut lehtipistokkaistakin. Jospa saisi ostettua joltakulta gesnerioiden harrastajalta ihan nimellisiä rotusanttuja! :)

Raivaamista ja siivoamista

Koululla oli Ahlmanin Syksy -tapahtuma. Porukkaa oli hemmetisti. Ohjelmaa oli vaikka mitä, vasikan talutuksesta kirpputoriin, taisi siellä jotku kiipeillä vaijereiden varassa pullokorejakin pitkin kohti taivasta. NY-yritykset möivät tuotteitaan, Kapustassa oli kahvila ja myynnissä vaikka mitä leivonnaisia sun muita. Puutarhureilla oli ylläripylläri pöytä, jossa maistatimme ja möimme omenoita. Ja omenamehua.
Lisäksi meille oli jaettu kaikenlaisia tapahtumaan ja yleisiin syystöihin liittyviä hommia päivän ajaksi. Kuuluin porukkaan, jonka tehtävänä oli purkaa kasvihuoneen katossa kiipelevä viiniköynnös. Se leikattiin alas kokonaan. Tai melkein, vain paksuimmat oksat jätettiin paikoilleen. Aikamoinen urakka seistä tikapuilla niskat kenossa, leikkailla poikki oksia ja kiskoa niitä irti kattorakenteista. Mutta oli meitä onneksi aika monta sitä tekemässä. Roskaa ja pölyä rapisi niskaan, kyllä sen jälkeen tuntui että hämähäkkejä vilistää joka paikassa! Hyrr! :S
Saatiin viiniköynnös alas ja siivottiin kasvihuone sen verran nopeasti, että pääsimme lisäksi ulkohommiin.
Revimme irti viimeiset näytekasvimaan lavoissa kasvavat kaalit ja muut vihannekset, ja kärräsimme ne kompostiin.

Kotona kaikki ajatukset pyörivät tulevissa tenteissä. Tulossa on ensiviikolla kaksikin: ruukkukasveista sekä puista ja pensaista. Yhteensä 72 kasvia tunnistettavana. Vähän liikaa, jos minulta kysytään.
Opiskelin korteista lehtipuita aamulenkillä niin ajatuksissani, etten muistanut pistää lainkaan merkille sitä tekikö Eve pissit vai ei. Olipa kivaa olla poissa kotoa yhdeksän tuntia kun ei ollut muistissa tietoa siitä, oliko koira edes tehnyt tarpeensa...

Seikkailin myös yhtenä päivänä bussilla pitkin kaupunkia. Tai ei nyt oikeastaan pitkin, vaan ihan vain keskustaan ja takaisin. Kävin Vapaa-valinnassa enkä voinut vastustaa kiusausta, vaan menin ostamaan itselleni uuden orkidean. Ruskeapilkullinen keltainen perhoskämmekkä!

Uusi Phalaenopsis.