Joulukukkia kaljalaseissa

Käytiin siskon kanssa ennen joulua ostamassa Haavikon puutarhalta Kuusankoskelta pari vaaleanpunaista hyasinttia. Siniset ovat suosikkejani, mutta tarjolla oli vain vaaleanpunaisia. Joulutähtien olemassaoloa en ole oikein koskaan ymmärtänyt, mutta hyasintit kuuluvat jouluun. Haavikolla oli yksi kasvihuone lämpimänä ja käytössä, se oli täynnä joulutähtiä ja erilaisia joulukukka-asetelmia. Asiakkaita oli todella paljon, eikä oikein ehtinyt henkilökunnan kanssa jutella muuta kuin moikata.

Mietittiin sitten Marjan kanssa, että millä tavalla kaksi tavallista, edullista, hyasinttia voisi saada jotenkin nätillä tavalla esille. Nämä olivat tosi nuppuisia, eikä päällä ollut edes sitä kiiltävää foliota, millä yksittäiset hyasinttipurkit usein kaunistetaan. Saimme ajatuksen, että mitä jos istuttaisimme sipulit läpinäkyviin lasiastioihin, ilman multaa? Olin jostain lukenut kuinka se tehdään. Ajattelimme ensin, että äidin kaapista löytyvät vanhat konjakkilasit olisivat täydelliset tähän tarkoitukseen, mutta sipulit olivat aivan liian muhkeita mahtumaan lasin suuaukosta sisälle! Päädyimme istuttamaan hyasintit hemaisevan idyllisiin kaljalaseihin.... :D
Näin se tapahtui:

Poistin ensin sipulin ympäriltä irrallista multaa. Multa oli todella kuivaa ja tiukassa, joten vaihe osoittautui melkeinpä turhaksi.

Seuraavaksi sipuli hyppäsi kylpyyn, jossa multa pehmeni sen ympärillä ja irtosi veteen.

Pesin hyasintin juuria varovaisesti mullasta.

Kun suurin osa mullasta oli liotettu vesiastiaan, loput rippeet pystyi huuhtelemaan hanan alla.

Kummipoika Joel laittaa lasikuulia tukemaan sipulia, jotta se pysyisi pystyssä.

 Tadaa, hyasintti kaljalasissa! :D

 

 

Kun hyasintit olivat auenneet, lasit eivät enää näyttäneet niin massiivisilta.

Täytyy ottaa projektiksi etsiä kipputoreilta toisenlaiset lasit ensi jouluksi. Varmasti on olemassa sirojalkaisia, suurempisuisia konjakkilaseja, jotka haluavat ehdottomasti ottaa osaa sipulikokeiluihin. :)

Talvisessa metsässä

Käytiin aamulenkillä metsässä pitkästä aikaa. Pakkasta oli -13.7°C, vähän siinä rajoilla tarkeneeko vai eikö. Metsälenkki tarkoittaa sitä, että koirat saavat juosta vapaana. Sää oli kylmä, mutta aurinko houkutteli ulos. Ja ei oltukaan käyty metsässä kolmeen viikkoon Adan juoksuajan takia. Nappasin kameran mukaan lähtiessä ja koitin napsia vähän kuvia. Kauan ei akku kestä tuossa kylmyydessä, tosin. Taitaa koko kamera alkaa olla jo vanha. Niin, huomasin muuten edellisen postauksen kuvissa, että kameran päivämäärä on laahannut vuorokauden jäljessä. Nyt se on taas oikeassa ajassa.

Auringonvalo osui kauniisti puiden korkeimpiin latvoihin.

Valoja lumihangella.

"Tänne!" Sen jälkeen on saatava namia.

Ostin myöskin junalipun Kouvolaan, jonne aiotaan matkustaa jouluksi viikon päästä. Hermostuttaa taas tuo reissaaminen, vaikka meni se viimeksikin ihan hyvin. Toivottavasti vaan ei ole juna ihan täynnä.

Kasvien menestyminen hieman mietityttää kun lähtee reissuun. Patterit paahtaa kuumina ja huoneilma on kuivaa. Suurin osa kyllä pärjää varmasti ihan hyvin, mutta sitten on näitä juoppoja, kuten viirivehka, joka tykkäisi tissutella vettä kaiken aikaa. Mitähän sille keksisi? Olen kuullut semmoista systeemiä kehuttavan kuin Blumat. Siinä on pieni keraaminen kartio, joka liotetaan vedessä hyvin ja sen jälkeen tökätään multaan. Kartiosta lähtee ohut letku jonka toinen pää on vesiastiassa. Toimii siis samalla periaatteella kuin perinteinen narusysteemikin; vesi nousee kapillaarisesti kohti kukkaruukkua ja multaa. Toisessa Blumat -versiossa kartioon kiinnitetään pullo pystyasentoon. Hinta on mielestäni kohtuullinen, kasvifoorumilla joku sanoi ostaneensa Blumat -systeemin hintaan 8,90€ Agrimarketista, pakkauksessa keraamisia kartioita oli kolme.

Viirivihka koettelee mun kärsivällisyyttäni muutenkin. Se nimittäin haluaisi kasvaa kauheasti. Sain sen kesän lopulla läksiäislahjaksi puutarhalta kun työt loppuivat ja sen jälkeen olen vaihtanut sitä hitusen isompaan purkkiin jo kaksi kertaa. Taas on ruukku käymässä pieneksi ja sen vuoksi se kaipaa kasteluakin niin kovasti. En tiedä pitäisikö tätä vaihtaa koko ajan isompaan, vai pitäisikö se siirtää kerralla johonkin tosi isoon ruukkuun. Vai tykkääköhän se elellä ahtaasti?

Viirivehka on englantilaiselta nimeltään Peace Lily.

Uutta projektia pukkaa

Viikko enää ja sitten on joululoma. Uskomatonta. Viimeinen viikko koulussa on vain neljä päivää pitkä. Tai oikeastaan kolme, koska torstaina on joulujuhla ja erikoispitkä jouluateria. Joulujuhla on aiheuttanut pientä draamaa pihasuunnittelijoiden keskuudessa. Saatiin nimittäin kaikki sähköpostia oppilaskunnalta, että olisi vähän niin kuin pakko keksiä jokin ohjelmanumero, mutta vain osa oppilaista on innostunut esiintymisestä. Kirjoittaja, eli mä, ei oikeastaan halua olla missään tekemisissä minkäänlaisen esiintymisen kanssa. Suurin osa opiskelijoista siis kieltäytyy esiintymisestä ja muutama on niin innokas esiintymään, että alkaa miettimään ovatko ne tältä planeetaltakaan. Mutta ilmeisesti olemme nyt sovussa asian suhteen. Ne esiintyvät joilla siihen on pakottava tarve, muut saavat olla rauhassa. Sopii mulle.

Viimeinen viikko ennen joulua meillä on pelkästään pihasuunnittelua. Pitkiä päiviä yhdeksästä neljään. Aloitetaan vielä uusi projektikin, nimittäin ihan oikea asiakas on halunnut pihasuunnitelman rivitaloalueen yhteisestä alueesta. Tehdään se koko ryhmän kesken yhdessä. En tiedä vielä kuinka se on suunniteltu tapahtuvaksi, mutta eiköhän se selviä ja uudelta draamaltakaan tuskin vältytään kun about viisitoista erilaista ihmistä lyö päänsä yhteen ja yrittää toimia kimpassa! :D
Käytiin eilen katsomassa suunniteltavaa aluetta. Otettiin mittoja puista, pensaista, rakenteista ja rajoista, merkittiin ylös mitä kasvillisuutta alueella on ja kaikkea muuta hyödyllistä. Yritettiiin tehdä mahdollisimman kattavat mittaukset, koska se oli ainoa kerta kun käymme siellä. Pakkasta oli -10°C ja kammottava viima pohjoisesta, melko hyytävää siis. Ei me tietenkään keretä saada koko suunnitelmaa valmiiksi periaatteessa kolmessa päivässä, mutta jatkamme sitä ensi vuoden puolella, samalla kun teemme myöskin kurssista näyttötyötä. Tammikuussa meillä jatkuu vielä pihasuunnittelu ja alkaa myöskin taas uudelleen työskentely puutarha-alalla! Hiphei!

Alueella on lasten leikkipaikka, joka me jätetään suunnitelmassa rauhaan.

Alue on suorakaiteenmuotoinen. Kolmella sivulla on rivitalo ja yhdellä parkkipaikka.

Alueen päät ovat eri korkeudella. Keskellä on kivilohkareista tehty pengerrys.

Viimeisiä mittatuloksia odotellessa.

Iloinen pihasuunnittelupoppoo!

Muuten, kolmannen jakson lukujärjestykset ovat tosiaan netissä. Pystyy jo katselemaan minkälaisia päiviä on tulossa ensi vuonna. Aika leppoista näyttää oleva mulla, muutamia päiviä jolloin ei ole mitään ohjelmaa koulussa ja vain pari täyspitkää päivää koko jaksossa. Kamalan paljon yrittäjyyttä, enkä tiedä ollenkaan mitä meidän firma pystyy tekemään niillä tunneilla. Meidän yrityksen hommat painottuu niin kovasti kevääseen, että nyt talvella ei oikein osata muuta kuin ihmetellä. Kai me jotain keksitään.

Retkellä keltaisten talojen keskellä

Meillä on pihasuunnittelua melkeinpä ainoastaan kakkosjaksossa. Siinä ehtii tehdä kaikenlaista. Piirtelyn, teorian ja kaiken suunnittelun lisäksi kävimme myös retkeilemässä Lepaalla, Hattulan kunnassa, jossa sijaitsee Hämeen ammattikorkeakoulun maisemasuunnittelun ja puutarhatalouden linjat, sekä Hämeen ammatti-instituutin viheralan ja puutarhatuotannon koulutusohjelmat. Me menimme nimenomaan katselemaan ja kuuntelemaan mitä maisemasuunnittelu on ja miten sitä opiskellaan, olihan kyseessä sentään pihasuunnittelun kurssi.

Talon seinällä ristikossa muotoon kasvatettuja omenapuita.

Kuuntelimme maisemasuunnitteluopettajan, Outin, esittelyä luokkahuoneessa. Outi esitteli meille maisemasuunnittelun koulutusrakennetta ja siihen sisältyviä kursseja ja asioita. Katseltiin myös eri vuosikurssilaisten tekemiä pihasuunnitelmia. Lepaalla kaikki suunnittelu tehdään tietokoneella, kun taas me tehdään käsin piirtämällä, joten työt olivat hieman eri näköisiä. Todella hienoja ja monimutkaisia, hyvä että ymmärsi edes mistä on kyse. Eräänkin oppilaan työssä oli todella tarkasti tutkittu tietyn alueen maastoa: eri kartoilla oli vesistöt, maaston muodot, asutukset, tiet, kasvillisuus ja niin edelleen. Päällimmäinen ajatus oli, ettei minusta ikinä olisi moiseen! Outi esitteli meille myös edellisvuoden pääsykoetehtäviä ja kovasti yritti myydä meille ajatusta opiskelusta. Toivoi näkevänsä meidät siellä jo ensi syksynä, eli siis että lopettaisimme Ahlmanilla opiskelun kesken? Hmh, enpä usko.

Lepaalla on oma tuulimylly.

Lyhyen esittelyn jälkeen lähdimme kiertämään kampusaluetta ja Lepaan kartanon tiluksia meidän Krista-opettajan entisen opiskelukaverin, Hannun, johdolla. Voi vitsit että sillä paikalla onkin historiaa! Aivan upeita näkymiä, rakennuksia ja tarinoita. Inspiroiduin täysillä. Lepaa on myöskin Suomen ainoa oppilaitos, jolla on oma hautausmaa. Tuo mieleen melko häiritseviä mielikuvia, vai mitä? :) Hautausmaa oli pieni, kivimuurin ympäröimä kalmisto, jonne viimeisenä haudattiin kartanon viimeinen omistajapariskunta. Pariskunta testamenttasi kartanon puutarhoineen valtiolle sillä ehdolla, että siellä annettaisiin aina puutarha-alan koulutusta. Loistavasti keksitty!

Portti kalmistoon.

Lepaan kartanon alueella on myös oma golfkenttä ja viinitila, valtavasti viljeltävää peltoa sekä omena- ja marjatarhaa. Valtavan suuressa, uudessa, kasvihuoneessa kasvoi parhaillaankin talvitomaattia. Tuulimyllyn lähellä oli kasvihuoneet taimikasvatukselle, sekä vanha punatiilinen rakennus taimimyyntiä varten. Siellä kasvatetaan siis puuvartisia kasveja. Sinne kun pääsisi tekemään jotain, tai edes katselemaan keväällä!

Kävimme tutustumassa kivirakennushalliin, jossa opiskelijoiden käytössä oli kolme hiekkalaatikkoa. Ahlmanilla hiekkiksiä on vain yksi. Hiekkalaatikko on siis sananmukaisesti hiekkainen laatikko tai päällystämätön, hiekkainen alue lattiassa, jossa voidaan harjoitella kivetyksien tekemistä erilaisille kivilajeilla ja erilaisia ladontakuvioita.
Lepaan päärakennus oli uudempi kuin kartanon aikaiset rakennukset ja siellä oli oppilaitoksen kirjasto. Kirjastolla oli ihan oma kirjastontäti! Hieman erilainen kuin meidän kirjasto Ahlmanilla, joka koostuu parista sekavasta rivistä kirjoja ja lehtiä puutalon vintillä. :) Päärakennuksessa oli myös yhdessä välikössä valtava istutusallas huonekasveille. Kattoon saakka ulottuvia, hyvinvoivia palmuja, suuria vehkoja ja muita kasveja. Putkia törrötti mullasta, jotka olivat ilmeisesti kastelua varten. Otin muutaman kuvan tästäkin, mutta kamerastani oli jo akku niin loppunut, ettei zoomi enää tarkentanut enää mihinkään. Pilalle siis meni ne kuvat.

Savipaja viini- ja puutarhamyymälää vastapäätä.

Poislähtiessä pysähdyimme vielä Lepaan viini- ja puutarhamyymälän kohdalla. Itse kun en viiniä juo ja kun vastapäätä sattui olemaan pikkuinen Lepaan savipaja, niin ryntäsin tietenkin sinne. Vaikka olen keramiikka-alan artesaani, enkä ole koskaan alan töitä tehnyt, minua silti kiinnostaa tuommoiset pienet käsityöpajat. Pajalla hääräsi pariskunta käsinrakentaen kivitavarasta erilaisia patsaita: eläinaiheita, kylttejä ja nyt joulun alla tietenkin pukkeja, lumiukkoja ja poroja.

Kasveja ja ötököitä

Ulkona paukkuu hirmupakkaset (tällä hetkellä -17,3°C), mutta huonekasvini jostain syystä tykkäävät kukkia. Yritin varovaisesti ehdotella heille talvilepoa, koska olen lueskellut että huonekasvit muissakin kodeissa viettävät sellaista, mutta eivät nämä ota uskoakseen. Ei niitä oikein raaski pakottaakaan moiseen. Antaa kukkien kukkia, levätä voi sitten kesälläkin.
Sattuipa viikonloppuna taivaalla näkymään merkillinen valoilmiökin, joten asiasta intoutuneena tietenkin tartuin kameranraaskuuni ja päätin kuvata kasveja. Kerrankin sai kuvia luonnonvalossa ilman kellastuttavaa salamaa!
Kuvia!

Aeschynanthus speciosus, soihtuköynnös. Tämä aloitti kukintansa elokuussa, eikä pahastunut edes muutosta.

Vanilla planifolia, vanilja. Pieni pistokas opettelee kiipeämään.

Neomarica northiana, apostolinmiekka. Ei kuki vielä, mutta ehkä joskus?

Aeschynanthus marmoratus, kirjosoihtuköynnös. Kasvilla on vaatimattomat kukat, mutta upea lehtiväri.

Phalaenopsis, perhoskämmekkä. Vanhin perhoseni, jolla nyt neljä kukkavartta nupuillaan.

Tein jokin aika sitten myöskin reissun Lielahden Plantageniin. Kauan suunniteltu ponnistus, odotukset olivat korkealla ja uskoin astuvani ovista sisään jumalaiseen kasvitaivaaseen. Niin paljon olin lukenut ja kuunnellut ihmisten suitsutusta kyseisestä paikasta. Katinkontit! Perusviherkasveja, niitäkään ei mitenkään älyttömästi. Perhoskämmekät oli tarjouksessa, mutta ei ollut yhtäkään joka olisi hyllystä mulle silmää iskenyt ja vinkannut että "hei tyttö, mennääks teille". Tarjoushyllyssä pelkästään erilaisia palmuja ja viikunoita, ei kiinnosta.
Kyseisestä puljusta ei myöskään löytynyt minkäänlaisia amppeleita ulos laitettavaksi, johon olisi saanut kanervia istutettua. Tai oli siellä keraamisia pikkupurkkeja, mutta niitä ei lasketa. Olisin halunnut koriamppelin. Tai edes muovisen.
No, mutta kun olin sinne saakka matkustanut kahdella bussilla, en tietenkään voinut tyhjin käsin poistua. Kyselin myyjältä minkälaisia pakkausmahdollisuuksia heiltä löytyy, ja kun löytyi paljon sanomalehteä, muuta paperia ja muoviakin, niin päätin ostaa tarjouksessa olleita vaaleanpunaisia flamingonkukkia. Ne ovat hyvin kylmänarkoja kasveja - onneksi ei kuitenkaan ollut vielä pakkaskelejä. Flamingonkukkia sai kolme kappaletta kympillä. Yksikin olisi tosin riittänyt, mutta sen yhden hinta oli 5,95€, joten laskekaa siitä.
Kotona annoin lämpötilan kukkapaketeissa tasaantua parin tunnin ajan ja sitten aloin purkamaan nyyttejä. Päätin istuttaa kaikki kolme kasvia samaan ruukkuun. Pyörittelin kasveja lavuaarin yllä ja poistin muutamia kellastuneita pikkulehtiä, ja silloin huomasin sen. Tai siis ne. Ötököitä! Tuholaisia! Kamalia ja ällöttäviä pikkumonstereita mun flamingonkukissani! Mustia, pieniä tyyppejä istui muutaman lehden alapinnalla useita. Rykelmässä varren vieressä. Ei seittiä, eivätkä ne juosseet tai lentäneet karkuun. Tutkin kasveja jo Plantagenissakin, mutta ilmeisesti vaihtelin ostoskorissa olevia yksilöitä valitessani oikeita, että kaikkia ei tullutkaan tarkistettua.
Jälkeenpäin ajateltuna olisi kannattanut napata kuva ötököistä, mutta minulla oli sillä hetkellä liian kiire kiikuttaa kasvi kylpyhuoneeseen suihkun alle. Suihkutin melko viileällä vedellä ja päälle suihkin mäntysuopasumua. Kasvi vietti sen yön kylppärin puolella. Aamulla toistin käsittelyn ja saman päivän iltana se sai muuttaa keittiön puolelle, tiskialtaan reunalle, jossa se saisi edes hieman valoa. Ja ennen kaikkea missä mulla oli valoa tarkkailla sen lehtiä ja niillä istuskelevia salamatkustajia.
Olen jatkanut sen jälkeen sumuttelua pelkällä vedellä. Joka aamu ja aina muulloinkin saatan suihkaista jos muistan. Ötökät eivät ole palanneet. Toivottavasti eivät palaakaan.
Kasvi oli karanteenissa tiskipöydällä reilun viikon ajan, jonka jälkeen se pääsi olohuoneen ikkunalle muiden seuraan.
Tässä kuva kaunokaisesta tällä hetkellä:

Anthurium Scherzerianum 'Lentini Pink'

Löysin pihan!

Hiphei! Iskä kävi kylässä eilen. Aloin kertomaan meidän pihasuunnittelu-kurssista ja ennen kuin ehdin ehdottaakaan heidän rivitalopihansa suunnittelua, niin iskä ehdotti asiaa itse! Halusi vain ensin kuulla, että ei kai sitä tarvitse oikeasti tehdä. :)
Olen ollut tähän saakka hieman epävarma siitä kenelle tekisinkään näyttötyönä pihasuunnitelman. Äitin piha oli yksi vaihtoehto, mutta kun se piha on ensinäkin tosi kaukana ja sen lisäksi se on niin hemmetin suuri. Siitä olisi pitänyt lohkaista joku palanen, mistä sitten olisi tehnyt suunnitelman. Kolmantena vaihtoehtona olisi ollut opettajan mahdollisesti kekkaama kohde.
Selkeärajainen rivarin piha on täydellinen. Iskän takapiha on hyvin suoraviivainen. Molemmin puolin naapurit, ei aitoja (vielä, muahaha!) ja takarajana on korkea kuusikko. Niin, ja piha on pohjoiseen. Sinne ei paista aurinko oikein mitenkään kuusikon takia. Haasteita, haasteita...

Yritystä ja yrittäjyyttä

NY-firmat alkaa muodostua yhä selvemmin. Osa yrityksistä valmistaa jo tuotteita täyttä päätä ja aikovat ehtiä myymään niitä joulumarkkinoille.
Tietämättömille tiedoksi, että NY tarkoittaa sanoja Nuori Yrittäjyys. Me opiskellaan Ahlmanilla kurssi yrittäjyydestä hyvin käytännönläheisesti, eli perustetaan leikisti oikeat yritykset koko tämän ensimmäisen lukuvuoden ajaksi. Teemme paperisodat, pidämme perustamiskokoukset, avaamme pankkitilin, sijoitamme rahaa, valmistamme ja myymme tuotteita, pidämme kirjaa, hoidamme kassaa ja lopulta lopetamme yrityksen keväällä. Jokaisella yrityksellä on myös oma neuvonantaja. Neuvonantaja on myöskin yrittäjä ja mahdollisesti vieläpä sopivalta alalta.
Yrityksien muodostaminen ei ollut mitenkään helppoa. Lähdimme liikkeelle siitä, minkälainen kukin oppilas on persoonana ja mitä oikeasti haluaa tehdä. Onko tarkka vai höveli, valvooko öisin vai onko aamuvirkku, ottaako helposti johtajan aseman, tykkääkö nypertelemisestä, tykkääkö olla ulkona jne. Näiden asioiden pohjalta vaelsimme pitkin luokkahuonetta ja hakeuduimme toisten samanhenkisten ihmisten seuraan.
Meidän ryhmä muodostui aikalailla heti ja on pysynyt miltei semmoisenaan. Joitain ulkopuolisia kävi siinä olemassa ja tunnustelemassa haluaisivatko kuulua meihin, mutta jatkoivat eteenpäin.

Niin, että keitäkö me sitten ollaan?
Meidän porukassa on neljä henkilöä. Ideaali koko NY-yritykselle. Itseni lisäksi porukassa häärää Aleksi, Elina ja Jenni H. Meille oli alusta saakka selvää, että haluamme kasvattaa jotakin itse. Haluamme liata kätemme, laittaa siemeniä multaan ja kasvattaa kasveja. Väänsimme jonkin aikaa kättä kasvatettavista kasveista, koska minä ja Aleksi oltaisiin haluttu kasvattaa kukkia, mutta Jenni taas ei halunnut lähteä kukkia kasvattamaan. Niinpä me päätimme kasvattaa yrttejä. Hankimme siemenet, kasvatamme kasvit koulun kasvihuoneella (maksamme tästä vuokraa) ja istutamme ne jonkinlaisiin astioihin. Vielä on epäselvää minkälaisiin astioihin. Kenties hankimme erilaisia pyttyjä ja purkkeja kukin tahollaan ja tuunaamme niitä uniikeiksi ihanuuksiksi? Aiomme myydä tuotteitamme Ahlmanin puutarhapäivillä keväällä, sekä mahdollisesti joinain iltoina Tilapuodin yhteydessä.
Niin, meidän yrityksen nimi on Yrttiveikot NY. :)

Puutarhoja mediassa

Pidettiin pihasuunnittelussa media-katsaus. Kukin oppilas oli etsinyt eri medioista kiinnostavia alaan liittyviä juttuja, joita saimme esitellä tunnilla toisillemme. Minä kävin kirjastossa etsimässä sopivia kirjoja ja löysinkin muutaman kiinnostavan. Koska asun kerrostalossa ja minun puutarhani on tällä hetkellä parvekkeella, minua tietenkin kiinnostaa pienet puutarhat kaupungeissa, terassit, ne parvekkeet ja muut sellaiset.
Tässä kirjat jotka löysin:

• Citypuutarhat, kirjoittanut Lena Israelsson - Paljon vinkkejä pienien puutarhojen perustamiseen kaupungeissa! Myöskin ideoita hyötykasvien kasvatukseen ja tietoa kasveista, joilla voi esimerkiksi houkutella perhosia puutarhaansa.
• Ihana pieni puutarha, kirjoittanut Christel Kvant - Suunnitelmia ja ideoita pienille omakoti- ja rivitalopihoille. Vesiaiheita, kivetyksiä, aitoja sekä tietenkin erilaisia siirrettäviä kukkaistutuksia. Täynnä ihania kuvia!
• Puutarhasanasto Englanti-Suomi-Englanti, kirjoittanut Kaisa Karjalainen - Puutarhasanastoa, myöskin erikoissanastoa. Hyvin mielenkiintoinen kirja!
• Puutarha pienissä purkeissa, kirjoittanut Ulla Kervinen & Ulla Paakkunainen - Ideoita ja vinkkejä nimenomaan kerrostaloasujalle. Ohjeita siemenkasvatukseen, kasvivalintaan ja hoitoon. Tämä kirja löytyi omasta hyllystä. :)

Meillä kukkii

Monet huonekasvit kukkivat nyt syksyllä. Tai ovat alkamassa kukkimaan. Tässä muutamia, jotka tällä hetkellä ovat kauneimmillaan:

Chirita alkoi kukkimaan, vaikka vasta meille saapui.

Miltonia -hybridi kukkaloistossa.

Nimetön saintpaulia.

Toinen nimetön saintpaulia.

Miltonia -hybridi on suvultaan Beallara Tahoma Glacier x Miltonia Purple Queen, ja se on ollut minulla melkein viisi vuotta kukkimatta lainkaan. Tultuaan se pudotti heti kukkakaupassa olleet kukkansa ja sen jälkeen se on viettänyt hiljaiseloa. Aivan upeaa nähdä se kukkivana!<3
Santut alkavat olla vanhoja ja rähjäisiä. Ne putosivat loppukesästä monta kertaa lattialle nurin niskoin kun keittiön ikkuna avautui kovassa tuulessa itsestään pyyhkien santut kukkalaudalta mukaansa. Täytynee uusia ensi keväänä. Ja olen kyllä haaveillut lehtipistokkaistakin. Jospa saisi ostettua joltakulta gesnerioiden harrastajalta ihan nimellisiä rotusanttuja! :)

Uusi jakso, uudet kujeet

Uskomatonta, että alkoi jo kakkosjakso. Se päättyy jouluun, jolloin koko syyslukukausi on jo ohi. Sain edellisistä opinnoistani niin paljon hyväksilukuja, että todennäköisesti valmistun jo kahdessa vuodessa, vaikka olenkin peruskoulupohjainen opiskelija. Kahdessa vuodessa on kaksi syyslukukautta ja kaksi kevätlukukautta. Yksi syyslukukausi on kohta mennyt, joten on enää 3/4 opiskelua jäljellä, eikö vain?

Meillä alkoi valinnaiset kurssit. Vaihtoehtoja oli kolme:

• Somistus, tekstaaminen ja piirtäminen 
• Vihersisustuskasvien istutus- ja huoltotyöt 
• Viherrakentamisen kasvien käyttäminen pihasuunnittelussa 

Valitsin viimeisen listasta, eli viherrakentamisen. Kurssi käydään pääasiassa koululla normaalina opiskeluna ja lopuksi tehdään näyttötyönä pihasuunnitelma oikealle asiakkaalle. Pääosassa on perennat, niiden tunnistaminen, valitseminen ja käyttäminen oikein.
Koko kakkosjakson työjärjestys on ihanan täynnä tätä viherrakentamista! Jo ekalla viikolla aloimme miettiä ja suunnitella pihaa. Saimme jokainen haaveilla, suunnitella ja piirtää vapaalla tekniikalla oman unelmapihamme. Määritellä asioita, joista kunkin oma unelmapiha syntyy. Sillä tavalla opimme ymmärtämään, että jokaisella asiakkaallakin on ne omat haaveet ja toiveet, jotka on otettava huomioon pihaa suunniteltaessa.
Myöhemmin teimme unelmapihastamme myös yleissuunnitelmat, jossa opettelimme suhdeviivaimen käyttöä, sommittelua, mittasuhteita, pinta-alojen laskemista ja kaikkea semmoista. Piirsimme myöskin yhden detalji-piirustuksen valitsemastamme kukkapenkistä.

Viikolla 43 minulla oli myöskin päivystysviikko koululla yhdessä Kristan ja Venlan kanssa. Päivystysvuorolaisille kuuluu kartanon alueella roskiksien tyhjentäminen, yleisten tilojen huonekasveista huolehtiminen, pääsisäänkäyntien siisteydestä huolehtiminen, sekä muut mahdolliset hommat. Samalla viikolla oli koululla joku opojen massatapahtuma, jonka vuoksi meidän oli siivottava kasvihuone esittelykuntoon, sekä sisäänkäynneiltä lehdet ja roskat pois "niin tarkasti kuin pystyimme". Kasvihuoneella Venlan kanssa kaadoimme kastelukannulla vettä lattialle ja lastasimme mustan likaveden lattiakaivoon. Pyyhimme pintoja ja järjestimme tyhjät ruukut pinoihin. Ei se nyt miltään palatsilta näyttänyt, mutta saatiin kehuja Annelta! :)

Uusia kasveja!

Bongasin eräältä foorumilta ihmisen, jolla oli myynti-ilmoitus pistokkaista. Kyseinen henkilö sattui omistamaan kasveja jotka mua kiinnosti ja sattuipa hän asumaan vielä melkein naapurissa, eli Hervannassa! Otin yhteyttä ja sovimme treffit seuraavaksi päiväksi.
Sain kokoelmiini kolmannen kultaköynnöksen, vaniljan, taskujuorun sekä chiritan. Näiden lisäksi sanomalehtitötteröstä löytyi irrallinen kuparilehden (Episcia) poikanen, mikä ei kuulunut kauppaan, mutta pääsi kuitenkin multaan istumaan. Chiritalle en ole löytänyt mitään suomenkielistä nimeä, liekö sellaista olemassakaan? Vaniljasta ja taskujuorusta kuvat myöhemmin.

Chirita sinensis 'Hisako'

Kultaköynnös, Epipremnum pinnatum 'Hansoti 12'

Kuparilehti, Episcia cupreata?

Syysloma!

Matkustettiin koirien kanssa syyslomaviikolla Selänpäähän. Sinne Kouvolan suunnalle mistä me muutettiin Tampereellekin. Oli melkoisen jännää kulkea junassa kahden hurtan kanssa, joille junamatka oli ensimmäinen koskaan. Onneksi oltiin kotona jo harjoiteltu peiton päälle maatemenoa. Junassa ei tarvinnut kuin levittää peitto lattialle, sanoa "peitto" niin koirat loikosivat siinä yllättävän tyytyväisinä. Ada on sen verran ääniherkkä, että siitä oli aluksi kauhistuttavaa kuunnella junan kolahduksia ja sihahduksia. Äkkiä tottui. Eve otti todella rennosti: rötkötti välillä selälläänkin ja hytkyi tahdissa junan kanssa. :)
Taajamajunaan vaihtaessa oli sitten hieman levottomampaa. Ensinäkin, miksi niiden taajamajunien pitää olla niin kuumia? Ikkunapaikalla ei voinut lepuuttaa jalkaa seinää vasten kun patteri paahtoi niin kuumana. Toisekseen sinne tuli toinen koira jonka vikinät ja ulahdukset saivat Even ihan skitsoksi. No, selvittiin siitäkin.

Ada ja Eve Selänpäässä äitin talon portailla.

Selänpäässä äitin luona oli kissanpentuja. Ne olivat pudottaneet mun kesällä laittamani nukkatyräkit (Euphorbia leuconeura) lattialle ja tyräkit olivat nyt siis ikkunalla muovisuikaleläjässä jossa oli pölykuivaa multaa seassa. Äitiä ei kai voisi enempää huonekasvit enää kiinnostaa, mutta jostain syystä mä kesällä hoidin innostuneena sen kukat kuntoon, enkä antanut sen tappaa niitä kokonaan. Nyt sitten päätin pelastaa ne tyräkit vielä kertaalleen. Uusi ruukku kellarista ja eikun istuttamaan! Voi että miten rakastankaan mullantuoksua ja sitä että saan upottaa paljaat käteni siihen! Nukkikset pääsivät pystyasentoon ja saivat kunnon kastelun. Seuraavana päivänä ne olivat jo ihan kuin uusia.

Uurastin myös pihalla kottikärryjen ja lapion kanssa. Aikaa meni tuhottomasti ensin niiden löytämiseen, renkaan täyttämiseen ja kaikkeen säätöön. Sain kuitenkin lopulta tyhjennettyä kaikki kesäkukkaruukut portailta, vietyä ruukut kasvihuoneeseen, tyhjennettyä kukkalaatikot ja vanhat kottikärryt, joissa kasvoi kesällä mun laittamiani verenpisaroita ja aitoelämänlankaa.
Olisipa oma piha.

Traktorinäyttö ja muuta pientä

Traktorinäyttö, voihan helekutin kuustoista! Polvet tutisee ja kauhistuttaa ja kammottaa, en taatusti pääse läpi ja jos pääsen niin se on ihme! Tavoitteena oli lähinnä olla ajamatta kenenkään yli tai olla tappamatta ketään mitenkään muutoinkaan. Minulla oli aika opon luokse aamusta, joten pääsin näyttöön ensimmäisenä. Näytössä oli 20 minuuttia aikaa peruuttaa traktori, kiinnittää peräkärry, ajaa eteenpäin muutamakymmen metriä ja sen jälkeen peruuttaa se takaisin talliin ja irrottaa koukku. Voi kamalaa millaista hikoilua ja säätöä se oli, enkä osannut vastata puoliinkaan Annen esittämisä kysymyksistä! Peruutin pari kertaa ohi peräkoukusta, siinä meni aikaa. Sitten kun olin menossa irrottamaan kärryä, Anne kertoi että aikaa on jäljellä minuutti. Voi kauhistuksen kanahäkki mikä stressi!
No, jos sai peräkärryn kiinni niin näytöstä pääsi läpi. Minä onnistuin jopa peruuttamaan sen talliin, suhteellisen suoraan, täytin kriteerit ja nappasin kolmosen. Tässä huomaamme kuinka onni voi pelastaa tilanteen, sillä taidoista tässä ei ollut tietoakaan! :D

Istutimme toisena päivänä Kristan johdolla kukkasipuleita maahan kevään varalle. Mulla ja Juulialla oli projekti D-rakennuksen takana olevassa perennapenkissä, kun kaivoimme sieltä kottikärryllisen kanadanpiiskua ylös ja veimme kompostin viereen lavaan mahdollista myöhempää käyttöä varten. Paljon lähti roskaakin, toinen kottikärryllinen. Sen jälkeen piilotettiin mullan alle ukkolaukkaa Allium hollandicum ja kasvitieteellisiä tulppaaneja. Ukkolaukalle saikin kaivaa melkoisia monttuja, jotta sen sai riittävän syvälle. Sen sipulit olivat suurempia kuin nyrkki ja istutussyvyys oli kolme kertaa sipulin verran, kuten muillakin sipuleilla.

Maanantaina meillä oli tunnistustentti, tentittiin ruukkukukista loput.

Tulilatva Kalanchoe Blossfeldiana -ryhmä
Jättipeikonlehti Monstera deliciosa
Kaarisulkasaniainen Nephrolepis exaltata
Pullojukka Nolina recurvata
Kotipelargoni Pelargonium Zonale -ryhmä
Kanariantaateli Phoenix canariensis
Hirvensarvisaniainen Platycerium bifurcatum
Kääpiöesikko Primula vulgaris
Ruukkuatsalea Rhododendron Simsii -ryhmä
Äitienpäiväruusu Rosa Polyantha -ryhmä
Paavalinkukka Saintpaulia Ionantha -ryhmä
Aaroninparta Saxifraga stolonifera
Siroliuska-aralia Schefflera arboricola
Gloksinia Sinningia
Skimmia Skimmia japonica
Kodinonni Soleirolia soleirolii
Komeaviirivehka Spathiphytum Floribundum -ryhmä
Tuoksuköynnös Stephanotis floribunda
Soilikit Streptocarpus
Juorut Tradescantia
Kiiltojukka Yucca elephantipes
Palmuvehka Zamioculcas zamiifolia

Sain täydet pisteet. :)
Meille oli aiemmin myöskin jaettu jokaiselle oma leikkokukka tai -vihreä, josta piti tehdä tietokortti samaan tapaan kuin kultaköynnöksestäkin. Esitelmän palautus oli maanantaina. Minulle oli napsahtanut puksipuu. Siitä löytyi netistä ja kirjoista tietoa ainoastaan pensaana, joten ainoa keino saada siitä tietoa leikkovihreänä oli olla yhteydessä niihin, jotka sitä käsittelevät työkseen. Eli siis kukkakauppoihin ja floristeihin siellä. Laitoin meiliä useampaankin paikkaan mitä keksin ja sain muutamassa minuutissa vastauksia innokkailta floristeilta! Jokainen oli ihan hyperinä toivottamassa tervetulleeksi alalle, jaarittelivat alan hyvistä puolista ja vastailivat laittamiini kysymyksiin innokkaasti. Selvisi ainakin, että puksipuu haisee pahalta kissanpissalta ja kukaan ei käytä sitä jos on puolukanvarpuja saatavilla! :D

Traktorin pärinää ja syystöitä

Viimeisiä harjoituksian traktorilla ennen syyslomaa ja ensi viikolla olevaa näyttöä. Ajeltiin pellolla ja peruuteltiin kärryä kiinni peräkoukkuun. Pujoteltiin peräkärryn kanssa keiloja etu- ja takaperin. Myöhemmin kuultiin, ettei meidän näyttöön kuulu edes moista, pelkästään suoraan talliin peruuttaminen. No, osataanpa nyt pujotellakin.
Kerrattiin myös avantilla ajamista: vaihdeltiin siihen kauhaa ja trukkipiikkejä.

Ollaan tehty myös paljon syystöitä, eli kerätty viimeisiä omenoita ja haravoitu. Avanti oli apuna ja ajettiin sen kauhassa lehtiä kompostikasoihin. Lehtipuhaltimella sai kätevästi suuria alueita puhdistettua ja semmoisia kukkapenkkejä mihin ei voi oikein haravalla mennä rapsuttelemaan. Kokeilimme myös silputa vaahteranlehtia ruohonleikkurilla lannoitteeksi nurmikolla. Menihän ne pienemmiksi, mutta vähän liian kovia ne lehdet on semmoiseen.
Piian kanssa opeteltiin mittailemaan myrkkyjä ja lannotteita, sekä myöskin torjumaan rikkaruohoja esimerkiksi liekittämällä. Mielenkiintoista puuhaa, joskin en oikein saanut yhtäkään sammalta kivetykseltä kuolemaan. Sitkeitä sissejä!

Puuvartisia ja Annen pumppausta

Hiphei, meillä oli ensiapukurssi! Hyödyllistä, asiatietoa, uutta tietoa ja erityisesti ihan järjettömän hauskaa. Kuuluu puutarhurin ammattitutkintoon, joten pakollista. En voi uskoa miten paljon ensiapukin voi muuttua vuosien varrella. Kävin saman kurssin viimeksi kun opiskelin artesaaniksi, eli siitä on aikaa joku 15 vuotta. Hirveästi uusia juttuja ja kaikki asiat mitä vielä muistin viidentoista vuoden takaa olivatkin nykyään ihan bullshittiä! Kurssin vetäjä oli huumorintajuinen ja mielestäni tosi osaava heppu. Tästä oli tenttikin, josta mitä ilmeisimmin pääsin läpi. Ainakaan ei ole muuta kuulunut.

Meillä oli myös hartaudella pelätty tentti puuvartisista. En erottanut ennestään koivuja toisistaan, enkä tunnistanut ennestään suunnilleen kuin kuusen ja männyn, ja nekään ei myöhemmin oppimani mukaan ole kuusia tai mäntyjä, vaan metsäkuusia ja metsämäntyjä. Olin aivan varma että reisille menee. Kasveja oli paljon enemmän kuin mitään tähän mennessä, toissapäivänä ruukkukukkatentti ja... apua! Tentin alkaessakin meni vielä asioita mönkään, nimittäin videotykki oli sillä tavalla rikki, ettei se näyttänyt kaikkia värejä. Opettaja-parka joutui kertomaan meille minkä värisiä mitkäkin kukat, oksat ja kävyt olivat!
Kaikesta huolimatta onnistuin vetäisemään tentistä kolmosen. Ainoastaan balkaninhevoskastanjan sukunimeä en muistanut mitenkään päin. Aesculus hippocastanum. Enkä ollut kuullut Erikan keksimää muistisääntöä kyseiselle puulle: Aikas kuluks kasta hippo! Se olisi taatusti auttanut. :)

Havupuut- ja pensaat

Siperianpihta Abies sibirica
Kotikataja Juniperus commutatum
Siperianlehtikuusi Larix sibirica
Metsäkuusi Picea abies
Vuorimänty Pinus mugo
Makedonianmänty Pinus peuce
Metsämänty Pinus sylvestris
Kartiomarjakuusi Taxus x media
Kanadantuija Thuja occidentalis

Köynnökset

Kiinanlaikkuköynnös Actinidia kolomikta
Alppikärhö Clematis alpina
Loistokärhö Clematis isokukkaisten kärhöjen ryhmä
Imukärhivilliviini Parthenocissus quinquefolia

Lehtipuut

Metsävaahtera Acer platanoides
Balkaninhevoskastanja Aesculus hippocastanum
Tervaleppä Alnus glutinosa
Harmaaleppä Alnus incana
Rauduskoivu Betula pendula
Hieskoivu Betula pubescens
Lehtosaarni Fraxinus excelsior
Palsamipoppeli Populus balsamifera
Metsähaapa Populus tremula
Hapankirsikka Prunus cerasus
Tuomi Prunus padus
Metsätammi Quercus robur
Terijoensalava Salix fragilis 'Bullata'
Kotipihlaja Sorbus aucuparia
Metsälehmus Tilia cordata
Vuorijalava Ulmus glabra

Lehtipensaat

Mongolianvaahtera Acer tataricum subsp. ginnala
Isotuomipihlaja Amelanchier spicata
Koristearonia Aronia x prunifolia
Japaninhappomarja Berberis thunbergii
Siperianhernepensas Caragana arborescens
Korallikanukka Cornus alba 'Sibirica'
Kiiltotuhkapensas Cotoneaster lucidus
Aitaorapihlaja Crataegus grayana
Pensashanhikki Dasiphora fruticosa
Syyshortensia Hydrangea paniculata 'Grandiflora'
Rusokuusama Lonicera tatarica
Jasmike Philadelphus sp.
Alppiruus, atsalea Rhododendron spp.
Juhannusruusu Rosa pimpinellifolia 'Plena'
Kurtturuusu Rosa rugosa
Idänvirpiangervo Spiraea chamaedryfolia
Norjanangervo Spiraea 'Grefsheim'
Keijuangervo Spiraea japonica 'Little princess'
Puistosyreeni Syringa x henryi
Pihasyreeni Syringa vulgaris

Ruukkukasveja joka lähtöön

Tänään tehtiin ulos syysistutuksia. Laitettiin kanervia, callunoita, marjakanervaa ja hopealankaa. Meidän hommana oli Jenni M:n ja Olgan kanssa tehdä istutus kartanon edustalla olevan muistomerkin eteen. Todellinen edustuspaikka siis. Raivattiin penkistä ensin kottikärryihin kaikki entinen, kuollut pois. Osa kesän pelargoneista säästettiin pieniin muoviruukkuihin ja vietiin kasvihuoneelle talvehtimaan. Tilalle teimme kanervista, callunoista ja hopealangoista asetelman. Marjakanervaa emme käyttäneet, koska oli juuri luvattu yöpakkasia ja poloiset olisivat luultavasti heti paleltuneet niin matalassa kohdin maantasalla.

Kukkapenkki ennen meitä...

... ja meidän jälkeen.

Tänään oli myös ruukkukasvitentin ensimmäinen osa.
Tunnistettavana oli:

Malakanlaikkuvehka Aglaonema commutatum var. robustum
Pauliinapegonia Begonia Elatior -ryhmä
Jaloihmeköynnös Bougainvillea x buttiana
Morsiuskello Campanula isophylla
Joulusypressi Chamaecyparis lawsoniana 'Ellwoodii'
Sirovuoripalmu Chamaedorea elegans
Kirjorönsylilja Chlorophytum comosum
Kuningaskissus Cissus rhombifolia
Ihmepensas Codiaeum variegatum var. pictum
Rahapuu Crassula ovata
Syklaami Cyclamen persicum
Kirjovehkat Dieffenbachia
Reunustraakkipuu Dracaena marginata
Tuoksutraakkipuu Dracaena fragrans
Kultaköynnös Epipremnum pinnatum
Joulutähti Ephorbia pulcherrima
Huonearalia Fatsia japonica
Limoviikuna Ficus benjamina
Kumiviikuna Ficus elastica
Punatimanttiananas Guzmania lingulata
Euroopanmuratti Hedera helix
Kiinanruusi Hibiscus rosa-sinensis
Jalohortensia Hydrangea Macrophylla -ryhmä

Sain täydet pisteet. :) Vähempään tyytyminen olisi tehnyt tiukkaa, koska sentään tunnistin kaikki ulkonäöltä jo valmiiksi ja osittain tieteellisetkin nimet oli ennestään tuttuja. Olin odottanut tätä tenttiä, koska tiesin osaavani.
Tentin lisäksi meille oli annettu etukäteen tehtäväksi tehdä kukin yhdestä ruukkukasvista "esitelmä", tai semmoinen tietokortti, jossa oli kyseisestä kasvista kaikkea olennaista tietoa. Minulla napsahti kultaköynnös, mikä sopikin erinomaisesti sillä omistan niitä itsekin. Tehtävästä sain kuitenkin arvosanaksi vain kakkosen, koska en ollut maininnut sanallakaan kultaköynnöstä riivaavista tuholaisista. Noloa, jälleen kerran! Mutta ei mun kultaköynnöksillä koskaan mitään tuholaisia ole ollut...! Seliseli.

Raivaamista ja siivoamista

Koululla oli Ahlmanin Syksy -tapahtuma. Porukkaa oli hemmetisti. Ohjelmaa oli vaikka mitä, vasikan talutuksesta kirpputoriin, taisi siellä jotku kiipeillä vaijereiden varassa pullokorejakin pitkin kohti taivasta. NY-yritykset möivät tuotteitaan, Kapustassa oli kahvila ja myynnissä vaikka mitä leivonnaisia sun muita. Puutarhureilla oli ylläripylläri pöytä, jossa maistatimme ja möimme omenoita. Ja omenamehua.
Lisäksi meille oli jaettu kaikenlaisia tapahtumaan ja yleisiin syystöihin liittyviä hommia päivän ajaksi. Kuuluin porukkaan, jonka tehtävänä oli purkaa kasvihuoneen katossa kiipelevä viiniköynnös. Se leikattiin alas kokonaan. Tai melkein, vain paksuimmat oksat jätettiin paikoilleen. Aikamoinen urakka seistä tikapuilla niskat kenossa, leikkailla poikki oksia ja kiskoa niitä irti kattorakenteista. Mutta oli meitä onneksi aika monta sitä tekemässä. Roskaa ja pölyä rapisi niskaan, kyllä sen jälkeen tuntui että hämähäkkejä vilistää joka paikassa! Hyrr! :S
Saatiin viiniköynnös alas ja siivottiin kasvihuone sen verran nopeasti, että pääsimme lisäksi ulkohommiin.
Revimme irti viimeiset näytekasvimaan lavoissa kasvavat kaalit ja muut vihannekset, ja kärräsimme ne kompostiin.

Kotona kaikki ajatukset pyörivät tulevissa tenteissä. Tulossa on ensiviikolla kaksikin: ruukkukasveista sekä puista ja pensaista. Yhteensä 72 kasvia tunnistettavana. Vähän liikaa, jos minulta kysytään.
Opiskelin korteista lehtipuita aamulenkillä niin ajatuksissani, etten muistanut pistää lainkaan merkille sitä tekikö Eve pissit vai ei. Olipa kivaa olla poissa kotoa yhdeksän tuntia kun ei ollut muistissa tietoa siitä, oliko koira edes tehnyt tarpeensa...

Seikkailin myös yhtenä päivänä bussilla pitkin kaupunkia. Tai ei nyt oikeastaan pitkin, vaan ihan vain keskustaan ja takaisin. Kävin Vapaa-valinnassa enkä voinut vastustaa kiusausta, vaan menin ostamaan itselleni uuden orkidean. Ruskeapilkullinen keltainen perhoskämmekkä!

Uusi Phalaenopsis.

Tuholaisia ja bussiretkiä

Meillä oli retkipäivä! Oli tarkoitus lähteä alunperin sienestämään ja marjastamaan, mutta ei sitten mentykään. Kuulema metsästä ei olisi ollut mitään jäljellä sen jälkeen. Saattaa olla totta. Enkä mä totta puhuakseni olisi edes sinne hirvikärpästen sekaan kaivannutkaan.
Siispä lähdimme koululta bussilla Hämeenkyröön Frantsilan yrttitilalle ja Yrjölän marjatilalle. Ahlmanilla vierailulla olleet ranskalaiset metsäalan opiskelijat lähtivät meidän mukaan.
Frantsilassa bussin kyytiin hyppäsi paikan omistaja, joka selosti meille englanniksi yrttitilan toiminnasta ja kasveista. Kävimme katsomassa peltoa, jolla yrttejä kasvoi, kasvihuonetta ja kuivaustiloja. Kaikki oli kovin luonnonmukaista ja ihanan hippimäistä! Kasvit rehottivat valloillaan ränsistyneessä kasvihuoneessa, kuivaustilat olivat vanhassa, vinossa ladossa. Pelto muistutti lähinnä villiniittyä, jonne pystyi hyvin kuvittelemaan yrtinkerääjät töihin pellavavaatteissa ja varvassandaaleissa.
Ruokailimme Frantsilan hyvänolonkeskuksessa ja kuuntelimme luentoa Frantsilan luonnonmukaisista tuotteista. Ranskalaiset opiskelijat olivat hyvin avoimia: ei mennyt kuin hetki kun yksi heitti paitansa pois ja kaveri takana alkoi hieromaan hartioita mentholin tuoksuisella voiteella. Toinen maisteli hammastahnaa, koska eihän niissä etiketeissä tietenkään lukenut ranskaksi tai edes englanniksi mitä ne sisälsivät!

Yrjölän marjatila oli todellinen perheyritys. Paikan omistajat olivat nuoria, perheellisiä ihmisiä. Marjoja kasvoi silmänkantamattomiin ja maisemat olivat upeat. Olisipa ollut kamera mukana! Minulla ei ollut ennestään lainkaan tietoa marjatiloista ja marjantuotannosta, joten kuuntelin kaikkea mielenkiinnolla.
Yrjölän pariskunta olivat juuri sellaisia yrittäjiä, joita olen yrittäjien aina kuvitellut olevankin: ahkeria ja kekselijäitä, intohimoisia omalla alallaan. Perheen bordercollie oli vähällä varastaa koko shown. :)
En tiedä olisiko minusta yrittäjäksi.

Meillä oli myöskin tentti kasvitaudeista ja -tuhoojista. Sain arvosanaksi kolmosen, mutta en kuitenkaan aivan täyttä pistemäärää. En tunnistanut kaikista tavallisinta, eli omenarupea! Voi miten noloa!
Tässä lista tuhoeläimistä joita meidän piti tunnistaa:

Vihannespunkki
Lehtikirva
Ansarijauhiainen
Kalifornianripsiäinen
Villakilpikirva
Kaalikoi
Sipulikärpäne
Hedelmäpuupunkki
Vattukuoriainen
Porkkanakemppi
Kaalikärpänen
Kirppa
Porkkanakärpänen
Herukanäkämäpunkki
Pihjalanmarjakoi
Omenakemppi
Herukkakirva
Perhostoukat

Ja taudit:

Muumiotauti
Omenarupi
Porkkanan mustamätä
Hamaahome
Versotauti
Punapahka
Mansikan rengaslaikku
Varistetauti
Härmä

Hoitamaan tekokukkia? Nothx! :x

Meillä oli luokkakuvaus. Satoi vettä, joten se otettiin sisällä Ahlmanin kartanon edustan sijaan. Mälsää, vaaleansininen kartano olisi sointunut hienosti tummansinisiin työasuihin.
Enemmistö päätti myöskin, että otamme kuvaan rekvisiittaa. Siispä meillä oli työkengät, työvaatteet, haravat, leikkurit ynnämuut kuvassa mukana. Täydellistä. :)

Kävimme tutustumiskäynnillä vihersisustusta tekevässä yrityksessä, Helsingin puutarha-altaalla. Ensimmäiseksi valinnaiseksi voi myöskin ottaa vihersisustamisen, joka on kokonaan työssäoppimisena jossakin alan yrityksessä. Paikka oli mielenkiintoinen. En ollut koskaan tullut edes ajatelleeksi, että semmoistakin työtä tekee joku. He siis tekevät erilaisia vihersisustusratkaisuja yrityksille ja yhteisöille, kuten suuria istutuksia kauppakeskuksiin. He myöskin hoitavat asiakkaiden kasveja sopimuksen mukaan. Mielenkiintoista. Ja nyt tulee se mutta. Mutta kun ilmeisesti yhä suureneva osa yrityksien kasveista on silkkikasveja. Tekokukkia. Niitä mitä saa myöskin tiimarista. Joo, kuulema kalliita ja aidompia ja hienompi, mutta kuitenkin. Tekokukkia. Opiskelisinko kolme vuotta puutarhuriksi, jotta voisin hoitaa jonkun yrityksen tekokukkaa? No en.

Tutustumiskäynnin kanssa samana päivänä oli tunnistustentti. Vuorossa leikkovihreät ja leikkokukat.
Tässä lista vihreistä:

Hienohelma Asparagus densiflorus 'Sprengeri'
Unelma Asparagus setaceus
Puksipuu Buxus
Peikonpähkinäpensas Corylus avellana 'Contorta'
Isosalali Gaultheria shallon
Nahkasanikka Rumohra adiantiformis
Ruskukset Ruscus
Karhunheinä Xerophyllum tenax

Ja leikkokukat:

Kulta-akasia Acacia baileyana
Jaloalströmeria (inkalilja, prinsessalilja) Alstroemeria Ligtu -ryhmä
Kruunuvuokko Anemone coronaria
Andrenflamingokukka Anthurium Andreanum -ryhmä
Krysanteemi Chrysanthemum x grandiflorum
Kymbidit Cymbidium
Leikkoneilikka Dianthus Caryophyllus -ryhmä
Preesiaeustoma Eustoma grandiflorum
Freesia Freesia x hybrida
Gerbera Gerbera x cantabrigiensis
Gladiolus Gladiolus -risteymät
Morsiusharso Gypsophila paniculata
Kuismat Hypericum
Hollanninkurjenmiekka Iris x hollandica
Noropunatähkä Liatris spicata
Valkolilja Lilium longiflorum
Tarhasarjalilja Lilium Hollandicum -ryhmä
Sini-ikiviuhko Limonium sinuatum
Keltanarsissi Narcissus pseudonarcissus
Ruusu Rosa
Jalosyreeni Syringa Vulgaris -ryhmä
Sininuppi Trachelium caeruleum
Tulppaani Tulipa
Valkohuonevehka Zantedeschia aethiopica

Sain täydet pisteet. :)

Kauppahalliin!

Lähiruokapäivät Tampereen kauppahallissa. Meidän koululla oli siellä oma ständi. Kaikki kauppahallissa myyvät yritykset ottivat osaa lähiruokatapahtumaan.
Mä kuuluin omenatiimiin, jonka tehtävänä oli kerätä koulun omenatarhasta muutamaa eri lajiketta ja maistattaa niitä ihmisille kauppahallissa. Puiden tunnistamiseen ikivanhan kartan avulla meni aikaa todella paljon. Osa karttaan merkityistä puista oli kadonnut ja lisääkin oli tullut. Paikallistimme kuitenkin parin puun verran keltakanelia, punakanelia sekä laviaa. Keräsimme niitä muutamat suuret pöntöt täyteen.
Kelta- ja punakanelin eroina on oikeastaan vain kuoren väri. Molemmat ovat syyslajikkeita. Lavian maku on miedompi ja makeampi, hedelmäliha on pehmeämpi kuin kaneleiden. Lavia on myöskin syyslajike, joskin hieman aikasempi kuin kanelit.
Kauppahalliin meillä oli työvuorot. Mun vuoroni oli lauantaiaamuna. Pilkoin omenoita lohkoiksi ja asettelin maisteltavaiksi kulhoihin. Vieressä oli catering -puolen opiskelijoita maistattamassa itsetehtyjä kasvissosekeittoa ja leipää. Näytillä oli myös Ahlmanin tilapuodin tuotteita. Puutarhureista yksi ryhmä piti lapsille piirustuspistettä, jossa sai tehdä vihannesaiheisia sokkeloita ja kolmas ryhmä piti juuresvisaa ohikulkeville ihmisille. Minäkin sain osani juuresvisasta, koska omenakoju sattui olemaan tunnistettavien vihannesten vieressä. Tuli opastettua useampaakin asiakasta oikeaan paikkaan ja mainostettua tulevia Ahlmanin syysmarkkinoita.
Tykkäsin tästä kauppahallipäivästä. Rakastan markkinahumua ja muiden ihmisten kanssa asioimista. Jos mikään muu ei ole, niin ainakin asiakaspalvelu on mun heiniäni. Ainkin omasta mielestäni! :)

Kukkasidontaa ja syysmyrskyjä

Oltiin perjantaina ryhmänohjaajan ja viher- ja pihatöiden opettajan, Kristan, kanssa Hatanpään arboretumissa tutustumassa. Oli tosi mielenkiintoista ja ihana paikka, mutta kun sää ei oikein suosinut. Meidän porukan kohdalle sattui kaikista kamalin syysmyrskypäivä. Vettä satoi, tuuli hirveästi ja oli oikeasti ihan järkyttävän kylmä! Ei oikein jäänyt mitään mieleen, kun järvestä lensi vettä naamalle ja puista käpyjä ja oksia päähän. Puolet porukasta kalisutteli hampaitaan ja halusi vain lähteä pois. Kahvilakaan ei ollut enää auki.
Täytyy mennä joskus uudestaan. Ehkä kesällä.

Alkoi myöskin kukkasidonta konepajan luokassa. Mulla on pieniä ennakkoluulo-ongelmia kyseistä alaa kohtaan. Minusta kun kasvin kuuluu kasvaa rehevänä mullassa, eikä poikki leikattuna vesitilkassa. Maljakossa oleva kasvi on minusta siinä lähinnä vain kuolemassa hitaasti, puhumattakaan jostain sieneen tökitystä kasvista, joka on jo vallan törkeää rääkkäystä!
Olen kuitenkin (suhteellisen) avoimin mielin oppimassa. Yritän nähdä kukkasidonnan enemmänkin taiteenlajina ja unohtaa tavoitteeni mahdollisimman kukoistavasta ja hyvinvoivasta kasvista.
Opeteltiin siis leikkokukkien käsittelyä ja spiraalin tekemistä. Ei muuten mitään niin helppoa, mitä äkkiä luulisi. Ja kun sen peruskimpun osaa, niin ei siinäkään vielä kaikki. Koko ajan tulee uutta tietoa. Tekeminen viedään aina vain pitemmälle ja kimppua voi tavallaan hioa aina vaan paremmaksi. Mielenkiintoista.
Tulisiko minusta sittenkin floristi?

Lime saapui taloon

Hihii! Bongasin k-raudan huonekasviosastolta uuden kultaköynnöksen! Limen värinen kaunokainen on siis Epipremnum pinnatum 'Lime'. Sen lehdissä on hauskasti tummemman vihertäviä marmorikuvioita. Odotan mielenkiinnolla mahtaako hän taantua joksikin normaaliksi kultaköynnökseksi vai pitääkö värinsä.

'Lime'

Nekalan Rauta-Otrassa on muuten semmoinen alahylly missä on viherkasveja alennettuun hintaan. Sitä hyllyä täytyykin pitää silmällä, ties mitä vielä löytyy. Kyseinen kultaköynnös ei kuitenkaan ollut siitä hyllystä, vaikka ei kallis tämäkään ollut. Maksoi vain 3,95€.

Mausteita

Ensimmäinen tentti takana. Nyt jo. Sain täydet pinnat! Piti tunnistaa ja nimetä suomeksi ja tieteellisesti listalla olleet maustekasvit. Olen ihan intona! Mun aivot on olleet lepotilassa ainakin kymmenen vuotta ja janoavat oppimista ja opettelemista! :D
Tentti oli aika jännä. Se oli oikeilla kasveilla ja pidettiin kasvihuoneella. Opettaja, Piia, oli laittanut tentittävät kasvit pöydän ympärille ja me sitten kiersimme pöytää paperilaput käsissä ja nimesimme ne. Basilika tuotti monelle vaikeuksia, kuin myös minulle. Se ei ollut ulkonäöltään se tavallisin basilika isoine kuperine lehtineen. Tällä oli pienemmät ja suipommat lehdet, mutta luotin onneksi haju- ja makuaisteihini. :)
Tässä kasvit joita meidän tunnistuslistalla oli:

Tilli Anethum graveolens
Maustekirveli Anthriscus cerefolium
Rakuuna Artemisia dracunculus
Basilika Ocimum basilicum
Iisoppi Hyssopus officinale
Liperi (lipstikka) Levisticum officinalis
Sitruunamelissa Melissa officinalis
Piparminttu Mentha x piperita
Viherminttu Mentha spicata
Saksankirveli Myrrhis odorata
Mäkimeirami (oregano) Origanum vulgare
Kähäräpersilja Petroselinum crispum
Ryytisalvia Salvia officinalis
Timjami Thymus vulgaris

Uskomattomia muistisääntöjä sitä tuleekaan keksittyä noille tieteellisille nimille. Huomasimme luokkakavereiden kanssa, että jokaisella oli omansa, vaikkakin ihan samanlaisella periaatteella (eli hölynpölyllä) kaikki oli keksitty! Esimerkkinä vaikka maustekirveli. Sana Anthriscus toi mieleeni antikristuksen, kun taas cerefolium oli melkein kuin werewolf. Eli sanan "maustekirveli" nähdessäni minulle tulee mieleen antikristus ihmissusi, jolloin muistan ladella ulos Anthriscus cerefolium...! :D
Saimme ennen tenttiä myöskin paljon asiallisiakin vinkkejä tieteellisten nimien opettelemiseen. Vinkkejä noudattaen leikkasin sitten pahvista pieniä kortteja, joihin kirjoitin toiselle puolelle suomenkielisen ja toiselle tieteellisen nimen. Näitä kortteja kuljetin taskussani lenkillä ja milloin missäkin. Tunnistamaan opettelin koulun näytekasvimaalla kasvavista kasveista, sekä googlaamalla kuvia. Tein kuvakansion koneelle kasveista, joita sitten selasin ja kerroin niiden nimiä.
Mainittakoon myöskin, että eilen oli syntymäpäiväni. Jippii.

Tamperelaisia nääs

Nääs nääs nääs.
Eka koulupäivä takana. Kuunneltiin yleistä asiaa auditoriossa. Jäykistelyä, ihmettelyä, kukaan ei puhu mitään kenenkään kanssa. Kauheeta kun jotkut ovat nuoria, siis ihan lapsia! Mutta yllätyksekseni en kuitenkaan tunne itseäni mitenkään huonolla tavalla ikälopuksi. Olen mielestäni siellä missä minun kuuluukin olla ja seuraan ikäeron tuomia eroavaisuuksia pelkällä uteliaisuudella.
Kotona hirveä kaaos, vaikka suurin osa kamoista löysikin paikkansa jo viikonlopun aikana. Telkkaria katselen kuitenkin vielä kahden laatikkopinon välissä ohuesta rakosesta. Läppäri on banaanilaatikon päällä ja vesilasi keittiöntuolilla. Pitäs ottaa kuva!

Muutto Tampereelle nääs

Muuttopäivä. Kolmastoista perjantai. 

Eilen paiskittiin koko päivä hommia pakaten kamoja Hannun pakettiautoon ja peräkärryyn. Martti-eno ja Merja olivat auttamassa, ihania ihmisiä. Kukka-amppelit laitettiin pakettiauton väliosaan roikkumaan naulakoihin. Kesäkukka-amppeli matkusti turvassa vanhan akvaarion sisällä, kuin myös muutama pienempi huonekasvi. Jotkut kasveista pakattiin peräkärryyn pahvilaatikoissa. Päällimmäiseksi peräkärryssä oli keittiön tuoleja ja kaikista päällimmäisenä fillari. Jessus minkä näköinen kuorma! Mutta miehet vakuutteli ja uskotteli, että hyvin se pysyy kasassa kun pannaan pressua päälle ja sidotaan liinoilla. Mikäs minä olen miehiä kyseenalaistamaan.

Kirjoitin, että yksi kesäkukka-amppeli lähti muuttokuormaan mukaan. No, eihän se tokikaan ainoani ollut. Loput kesäkukat muuttivat Martin ja Merjan luokse Saverolle jo edellisellä viikolla. Niissä oli päärynätomaatti, muutama amppelitomaatti ja -mansikka, toinen samanlainen kukka-amppeli kuin lähti mukaanikin, jossa oli koristetupakkaa ja siniviuhkaa, valtava joriini ja neljä pitkää parvekelaatikkoa. Taisi olla daalioitakin. Lisäksi säleikössä seinällä kasvoi melkoinen siemenistä kasvattamani aitoelämänlanka (Ipomoea purpurea) yhdessä kirjokierron (Convolvulus tricolor) kanssa. Säleikön siirtäminen ehjänä peräkärryyn olikin melko vaativa suoritus. Tarvittiin yksi kantamaan suurta ja painavaa ruukkua, toinen kantamaan säleikköä, tietenkin hyvin harmonisesti ruukunkantajan kanssa ja kolmas availi ovia. Ruukku kyljelleen peräkärryyn ja köynnös lepäämään kärryn pohjalle vaakatasoon. Kasvi selvisi kuitenkin hengissä ja pääsi jatkamaan kesäänsä! :)

Ihanaa kun ei tarvinnut viedä yhtäkään kasvia kompostiin. Kesä oli vielä ihan kesken, tomaatitkin vasta punastumassa.
Pari kuvaa!

Koristetupakka auringossa.

Pieniä astereita ja sinitähtösiä laatikossa, päällä roikkuu siniviuhkaa.

Seinällä aitoelämänlanka ja kirjokierto.

Päärynätomaatti on kypsänäkin keltainen. Nämä vielä raakileita.

Kuukausimansikkaa ja petuniaa yhdessä.

Takaisin muuttopäivään. Ajettiin siis äitin luokse Selänpäähän yöksi olemaan. Aamulla oli tarkoitus startata Tampereen suuntaan. Rotat pääsivät puolikkaaseen häkkiinsä yöksi. Gerbiilit viettivät yön tilavassa kuljetusboksissaa, joka oli siis muovinen orthex-laatikko verkkokannella. Kasvit olivat yötä autossa ja kärryssä. Säätiedotusten mukaan yö oli lämmin.

Tulisikohan pidettyä semmosta blogia?

Kas näin. Nyt se on tehty. Minulla alkaa olla niin paljon jutun aiheita kasveihin liittyen, että oli pakko keksiä niille jonkinlainen kanava. Läppärillä on sadoittain kuvia kasvatusprojekteista ja huonekasveista, facebook-profiili täyttyy niistä kuvista ja uutisista, jotka eivät taatusti kiinnosta puoliakaan kavereista.
Mutta nyt aion vuodattaa syvimmät aatokseni tähän blogiin, kauas niiden silmistä joita tämmöinen ei kiinnosta vähääkään.

Lisäksi! Tittidii! Aloitan opiskelun monen, monen vuoden jälkeen. Uskon löytäneeni vihdoin oman alani ja päätin ryhtyä puutarhuriksi. Suuntaudun kukka- ja puutarhakauppaan, mikä olikin minusta se kaikista parhain suuntautumisala. Olemme kohta siis tamperelaisia! :)

Blogi perehtyy siis omiin kasveihini, opiskeluun ja ylipäätään puutarha-alaan.