Syysloma!

Matkustettiin koirien kanssa syyslomaviikolla Selänpäähän. Sinne Kouvolan suunnalle mistä me muutettiin Tampereellekin. Oli melkoisen jännää kulkea junassa kahden hurtan kanssa, joille junamatka oli ensimmäinen koskaan. Onneksi oltiin kotona jo harjoiteltu peiton päälle maatemenoa. Junassa ei tarvinnut kuin levittää peitto lattialle, sanoa "peitto" niin koirat loikosivat siinä yllättävän tyytyväisinä. Ada on sen verran ääniherkkä, että siitä oli aluksi kauhistuttavaa kuunnella junan kolahduksia ja sihahduksia. Äkkiä tottui. Eve otti todella rennosti: rötkötti välillä selälläänkin ja hytkyi tahdissa junan kanssa. :)
Taajamajunaan vaihtaessa oli sitten hieman levottomampaa. Ensinäkin, miksi niiden taajamajunien pitää olla niin kuumia? Ikkunapaikalla ei voinut lepuuttaa jalkaa seinää vasten kun patteri paahtoi niin kuumana. Toisekseen sinne tuli toinen koira jonka vikinät ja ulahdukset saivat Even ihan skitsoksi. No, selvittiin siitäkin.

Ada ja Eve Selänpäässä äitin talon portailla.

Selänpäässä äitin luona oli kissanpentuja. Ne olivat pudottaneet mun kesällä laittamani nukkatyräkit (Euphorbia leuconeura) lattialle ja tyräkit olivat nyt siis ikkunalla muovisuikaleläjässä jossa oli pölykuivaa multaa seassa. Äitiä ei kai voisi enempää huonekasvit enää kiinnostaa, mutta jostain syystä mä kesällä hoidin innostuneena sen kukat kuntoon, enkä antanut sen tappaa niitä kokonaan. Nyt sitten päätin pelastaa ne tyräkit vielä kertaalleen. Uusi ruukku kellarista ja eikun istuttamaan! Voi että miten rakastankaan mullantuoksua ja sitä että saan upottaa paljaat käteni siihen! Nukkikset pääsivät pystyasentoon ja saivat kunnon kastelun. Seuraavana päivänä ne olivat jo ihan kuin uusia.

Uurastin myös pihalla kottikärryjen ja lapion kanssa. Aikaa meni tuhottomasti ensin niiden löytämiseen, renkaan täyttämiseen ja kaikkeen säätöön. Sain kuitenkin lopulta tyhjennettyä kaikki kesäkukkaruukut portailta, vietyä ruukut kasvihuoneeseen, tyhjennettyä kukkalaatikot ja vanhat kottikärryt, joissa kasvoi kesällä mun laittamiani verenpisaroita ja aitoelämänlankaa.
Olisipa oma piha.