Kesäisiä kimppuja

Purin kamerasta viimeisiä valokuvia kesältä. Minua ei ole puraissut floristikärpänen, mutta kesällä tuli huvin vuoksi tehtyä muutama kukkakimppu pihalta löytyneistä kasveista. Oli vieraita ja oli synttäreitä, toisin sanoen oli sopivia hetkiä muistella spiraalikimpun tekemistä. Mukavaltahan ne kukkaset aina pöydässä näyttivät.

Ensimmäinen kimppu, jossa oli päivänkakkaraa, kissankelloa, hiirenvirnaa, mataraa ja herttavuorenkilpeä. Kukat olivat aivan liian tiiviisti nipussa, sillä päivänkakkarat melkein litistyivät.

Mielikuvitus pääsi valloilleen ja puskaan hyppäsi mukaan parsaa, norjanangervon oksia sekä jalopähkämön lehti.

Tähän kimppuun keräsin keväällä siemenestä kasvamaan laitettua punapellavaa, tien poskesta ojakärsämöä ja töyhtöangervon kukinnon. Vihreänä mukana kotkansiipeä ja sinikuunliljaa.

Hyvästit kesälle maalla

Moi taas pitkästä aikaa! Eipä ole pahemmin tullut kirjoitettua blogia kesän aikana. Jospa nyt taas yrittäisi aktivoitua. Harjoittelu on loppunut ja ensi viikolla pitäisi palata takaisin Tampereelle täältä Kouvolasta. Harjoittelu puutarhamyymälässä sujui loistavasti ja paljon tuli opittua niin kasveista kuin asiakaspalvelustakin. Näyttötyönä suunnittelin kesäkukkaistutuksia, sekä tein myymälän näytepenkkiin kasvillisuussuunnitelman.  Opinnotkin jatkuvat taas elokuun puolessa välissä, tuskin maltan odottaa!

Niille opiskelukavereille tiedoksi, jotka ovat täältä blogista yrittäneet seurata työssäoppimispäiväkirjaani, sitä voi lukea koulumme moodlesta! :)

Kesä omakotitalossa ja maaseudulla on ollut mukavaa. Olen saanut mönkiä mullassa mielin määrin ja laitella kasveja ulkosalle miten paljon ikinä olenkaan halunnut. Koirat ovat nauttineet myöskin vapaudesta. Silti liikunta on niillä täällä vähäisempää kuin kaupungissa, koska lenkillä ei ole käyty niin usein. Kylläpä olisi mukavaa, jos olisi palanen ihan omaa maata!

Laitan kuvia äidin pihamaalta koko kesän ajalta. Mukana monivuotisia kasveja ja kesäkukkia. Minulla on paljon muitakin kuvia, harjoittelustani ja huonekasveista, jotka ovat hullaantuneet kesän aikana rehottamaan ja kukkimaan itäisellä kulmaikkunalla. Sääli viedä niitä takaisin hämärään kerrostaloon! Kuvia huonekasvien elosta myöhemmin.

Lumipalloheisi lähes täydessä kukassa äidin pihalla. Tämä onkin pensaasta ainoa kuva, sillä missasin hetken jolloin kukat olivat avautuneet! :( 

Sukellus raparperipuskaan.

Mirrinminttu ja jokin alpi viihtyvät yhdessä.

Yrttimaa laatikossa. Vasemmalla on tuettuna muutama härkäpapu. Niiden lisäksi laatikossa kasvaa minitomaatti, sitruunamelissa, kaksi erilaista basilikaa, persiljaa ja kummipojan kylvämät salaatit. :)

Äiti on aina poissa mökillä kun kiinanpioni kukkii.

Kukkaiskoira Eve.

Iso kuva! Isotöyhtöangervon valkoiset sävyt ovat upeita. Tämä meni taustakuvaksi! :)

Keltainen asetelma laatikossa. Reunalla roikkuu hopeaputous ja huovinkukka, pitkä kasvi on risiini. Lisäksi on kolmea eri väriä isosamettikukkaa ja yksi ylimääräiseksi jäänyt ryhmäsamettikukka.

Ruukku rappusilla. Vaaleanpunainen pelargoni pudotti kaikki nuppunsa, mutta timanttikukka ja kaunokainen jatkoivat kukintaansa senkin edestä! Muutaman viikon päästä pelargonikin alkoi jälleen työntää nuppua.

Jokin hentoinen akileija yrittää selviytyä vahvempikasvuisten joukossa.

Syysloma!

Matkustettiin koirien kanssa syyslomaviikolla Selänpäähän. Sinne Kouvolan suunnalle mistä me muutettiin Tampereellekin. Oli melkoisen jännää kulkea junassa kahden hurtan kanssa, joille junamatka oli ensimmäinen koskaan. Onneksi oltiin kotona jo harjoiteltu peiton päälle maatemenoa. Junassa ei tarvinnut kuin levittää peitto lattialle, sanoa "peitto" niin koirat loikosivat siinä yllättävän tyytyväisinä. Ada on sen verran ääniherkkä, että siitä oli aluksi kauhistuttavaa kuunnella junan kolahduksia ja sihahduksia. Äkkiä tottui. Eve otti todella rennosti: rötkötti välillä selälläänkin ja hytkyi tahdissa junan kanssa. :)
Taajamajunaan vaihtaessa oli sitten hieman levottomampaa. Ensinäkin, miksi niiden taajamajunien pitää olla niin kuumia? Ikkunapaikalla ei voinut lepuuttaa jalkaa seinää vasten kun patteri paahtoi niin kuumana. Toisekseen sinne tuli toinen koira jonka vikinät ja ulahdukset saivat Even ihan skitsoksi. No, selvittiin siitäkin.

Ada ja Eve Selänpäässä äitin talon portailla.

Selänpäässä äitin luona oli kissanpentuja. Ne olivat pudottaneet mun kesällä laittamani nukkatyräkit (Euphorbia leuconeura) lattialle ja tyräkit olivat nyt siis ikkunalla muovisuikaleläjässä jossa oli pölykuivaa multaa seassa. Äitiä ei kai voisi enempää huonekasvit enää kiinnostaa, mutta jostain syystä mä kesällä hoidin innostuneena sen kukat kuntoon, enkä antanut sen tappaa niitä kokonaan. Nyt sitten päätin pelastaa ne tyräkit vielä kertaalleen. Uusi ruukku kellarista ja eikun istuttamaan! Voi että miten rakastankaan mullantuoksua ja sitä että saan upottaa paljaat käteni siihen! Nukkikset pääsivät pystyasentoon ja saivat kunnon kastelun. Seuraavana päivänä ne olivat jo ihan kuin uusia.

Uurastin myös pihalla kottikärryjen ja lapion kanssa. Aikaa meni tuhottomasti ensin niiden löytämiseen, renkaan täyttämiseen ja kaikkeen säätöön. Sain kuitenkin lopulta tyhjennettyä kaikki kesäkukkaruukut portailta, vietyä ruukut kasvihuoneeseen, tyhjennettyä kukkalaatikot ja vanhat kottikärryt, joissa kasvoi kesällä mun laittamiani verenpisaroita ja aitoelämänlankaa.
Olisipa oma piha.