Kesää muistellen, kesää suunnitellen

Mitä synkemmäksi nämä marraskuiset päivät käyvät, sitä enemmän on kevät mielessä. Edellisen kevään siemen- ja pistokaskasvatukset, kasvien rehevyys, kukkien runsaus ja ihana suhiseva tuuli puissa. Ja yhtä paljon on mielessä jo tulevakin kevät ja kesä. Paljon suunnitelmia.

Tuleva talvi on siitä mielenkiintoinen, että parvekkeellani yrittää talvehtia kasveja. Tai no, ei siinä talvessa mitään mielenkiintoista ole, voisin vallan hyvin hypätä suoraan maaliskuulle, jolloin saisin jo mennä kurkkimaan ovatko herukka, alppiruusu ja tuija selvinneet talven yli.

Parvekkeen ovella kesäkuussa.

Elokuun alussa. Rungollinen punaherukka on aarteeni, jonka toivoisin selviytyvän talvesta. Punaiset riippaverbenat kasvatin pistokkaasta, riippapelargonit taisivat olla ainoat ostetut valmiit taimet.

Herukka antoi satoa jäätelörasiallisen verran. Sopivasti pariin piirakkaan :)

Liuskamiinanköynnöstä (Ipomoea lobata) kutsutaan monella kielellä "espanjan lipuksi."

Liuskamiinanköynnös oli yksi siemenkasvatuksistani. Helposti lähti itämään ja hyvin kasvoi. Kukat ovat erilaiset ja upeat, mutta köynnös tuuheentui vasta köynnössäleikön huipulla. Sitä alempana se oli lähes kalju, varmaankin varjostavien aluskasvien vuoksi. 

Köynnöksiä esikasvattaessa tila loppuu nopeasti kesken ja hermoja koetellaan kun yrittää pitää niitä erossa vieruskavereista. Liuskamiinanköynnösten lisäksi kasvatin mustasilmäsusannaa, keltaista ja valkoista. Valkoinen ei koskaan kukkinut ja keltainenkin oli hyvännäköinen vain lattiatasossa kasvaessaan, tuulensuojassa. Amppeliin aioin ensin, mutta yritys oli tuhoon tuomittu tuulisuuden vuoksi. Kasvaisikohan se ensi kesänä säleikössä?

Elokuussa oven suussa. Patiokasvatukseen jalostettu kesäkurpitsa teki kohtalaisen paljon satoa. Olin varautunut työntämään tälle sontaa juurelle niin paljon kuin se vain ikinä söisi. Siltikään suurin osa raakileista ei jaksanut lähteä kehittymään.

Minikasvihuone toimi apuna keväällä taimien ulkoilutuksessa ja kesällä hyllykkönä minitomaateille (Minibel), yrteille ja sammareille. Kaikki kasvoi omista siemenistä.

Enää muutama kuukausi, niin esikasvatukset on taas täydessä vauhdissa. Enää kuukauden päivät, niin ensimmäiset siemenluettelot kolahtavat postiluukuista. Ihan tosi, taitaa eka tulla jo joulukuussa.

Voi taivas, kuinka odotankaan sitä ihanaa siemenpussien hypistelyä ja rapistelua, mullan koostumuksen ja laadun tutkimista, kylvämistä: sirottelua, ripottelua, liotusta, peittelyä, ja pikkuisten kasvien hoivaamista!

Parveke loppukesällä

Hei vaan pitkästä aikaa. Valmistuin kesäkuussa puutarhuriksi ja vallan sain opinnoistani stipendinkin. Blogin kirjoittelu koki totaalisen stopin opiskelun päättymiseen. Niin, olen tietenkin ollut koko kesän töissäkin (puutarhamyymälässä, jihuu!), mutta suurin syy kirjoittamisen loppumiseen on ollut varmaankin se, että pakollinen opiskeluun liittyvä kirjoittelu loppui. Tiristin viimeiset tekstit keväällä, jotta sain palautettua "valmiin" portfolioni (eli tämän blogin) opettajalle ja sen jälkeen taisin kokea jonkinasteisen bloggaajan burnoutin. Katsotaan mitä tapahtuu, sillä en todella haluaisi lopettaa kirjoittamista. Kasveja ainakin piisaa ja valokuvia sadoittain! :)

Edellinen postaukseni näkyy olevan huhtikuulta, jossa esittelin karua parvekettani ongelmallisine muotoineen ja sääolosuhteineen. Nyt kesä on loppusuoralla (tai kenties joku kutsuisi tätä jo syksyksi) ja ensimmäinen kesäni tämän asunnon parvekkeella on koettu. Olen oppinut seuraavat asiat: parvekkeeni ei ole kesäisin niin tuulinen kuin uskoin ja parvekkeeni on aurinkoinen, vaikka onkin itäsuuntaan. Siis tarkoitan niin aurinkoista, että saan tomaatteja. Ei tarvinnutkaan tyytyä ahkeraliisoihin, kuten pelkäsin. Itse asiassa liisat olisivat palaneet poroksi.
Kuvia kehiin, ei sitä muuten usko Erkkikään. Klikkaamalla saa suuremmaksi.

Parvekkeeni heinäkuun alussa. Kesäkurpitsa harmaassa ruukussa lattialla on vielä kovin pieni astiaansa verrattuna. Ylhäällä vasemmalla roikkuu joulukaktukseni, joka aina ulos päästyään punastuu tumman viininpunaiseksi. Mistähän tämä johtuu? Kaktus kukki komeasti kesäkuussa.

Toinen puoli parvekkeesta heinäkuun alussa. Kaiteen laatikossa on keväiset orvokit, jotka leikkasin matalaksi juhannuksena. Korkea kasvi lattialla on kurkuma, jonka kahmaisin kainalooni Ikeasta. Kurkuman mukula voidaan talvettaa pimeässä ja viileässä daalioiden tapaan.

Torjuin siis tuulisuutta ja järkyttävää rumuutta pajuaidalla, jonka kiinnitin rautalangoilla teräskaiteeseen. Pajuaita oli harvempi kuin kuvittelin, mutta toisaalta tämä osoittautui lopulta ihan hyväksi asiaksi. On nimittäin ihan mukavaa, kun valoa siivilöityy kaiteen läpi. Aita on kuitenkin tarpeeksi tiivis yhdessä varsinaisen teräskaiteen kanssa, jotta se halkoo tuulen; yksikään purkki ei ole kaatunut kaiteen takana koko kesänä. Tuulisuutta on vähentänyt myöskin se, että kasveja on runsaasti. Ne antavat suojaa toinen toisilleen. Ja tekevät purkkipuutarhastani juuri sellaisen runsaan viidakon kuin haluankin. :)

Heinäkuun puolessa välissä.

Yksi ongelmakohdista parvekkeellani oli sataminen sisään ja mietin minkälaisen lattian tai maton sinne voisin laittaa. En ollut kokenut yhtäkään kesää parvekkeellani, joten nyt voin todeta vanhan sanonnan "minkä kesä kastelee, sen kesä kuivaa" pitävän paikkaansa. Lopulta heitin lattialle vain meriheinämaton ja olen ollut täysin tyytyväinen. Sade kastelee sitä, mutta seuraavassa hetkessä se on taas kuiva. Koskaan se ei ole ollut niin märkä, ettenkö olisi voinut mennä sukkasilteni parvekkeelle, jopa sadetta ihailemaan.

Kirvat ovat olleet ainoa riesa parvekkeella koko kesänä. Ensin ne ilmestyivät kärhöjen nuppuihin ja sen jälkeen niiden vallassa olivat miljoonakellot, daalioiden nuput ja viinisuolaheinät. Kaikki muu säilyi koskemattomana. Jostain syystä en onnistunut häätämään ötököitä mäntysuovalla. Hetkeksi ne poistuivat, mutta tulivat takaisin. Suuria ja painavia ruukkuja on vaikea viedä suihkuun, eikä parvekkeella voi niin vain vettä muutenkaan suihkia. Olen ostanut jo valmiiksi Provadoa niitä kasveja varten, jotka muuttavat syksyllä sisälle... :S

Puulaatikossa kasvaa jalokärhöt 'Ville de Lyon' ja 'Piilu'. Kärhöjen olisi tarkoitus yrittää talvehtia, vaan kuinkahan käy. Puulaatikko on vuorattu styroksilevyin ja suodatinkankain. Pohjalla on melkoinen salaojitus.

Tämä riippapetunia on aikaisen kevään Plantagenin pistokkaita. Upea siitä tuli! Ensi keväänä minulla taitaa olla enemmänkin petunian pistokkaita. :)

Ihana pienikukkainen huovinkukka osoittautui tänä kesänä ei-ihan-niin-helpoksi kesäkukaksi. Tämä oli samassa amppelissa miljoonakellon ja riippaverbenan kanssa, ja oli koko parvekkeen kasveista ensimmäinen, joka roikkui raatona janosta. Huovinkukka oli myös ainoa, joka kuolla kupsahti liikakasteluun reissuni aikana. Mokoma nirppanokka, mene kotias siitä!

Kaiteella rautalangoin kiinnitetty pajukori. Näitä on kaiteella kaksi, mutta silmäni halajaa parittomuutta, eli sitä kolmatta koria. Pitkään himoitsemani tumma koristebataatti osoittautui melkoiseksi pettymykseksi: ei se kasvanut eikä roikkunut mihinkään. Tarvitsisiko se suuremman multatilan ja lannoitteeksi sitä itseään? Parvekkeeni miljoonakellot ovat Honkasen puutarhan pistokkaista kasvatettu.

Jalokärhö 'Ville de Lyon'. Tämän kukinnot ovat niin kauniita, että voisin kuvata niitä loputtomiin! Ikävä kyllä kärhöilläni on toinenkin rakastaja: kirvat. 

Kasvimaaruukku. Suuria punasaviruukkuja minulla on useampikin parvekkeella. Ruukut on vuorattu  tyhjiksi jääneillä multasäkeillä, jotta ne eivät huokoisena materiaalina haihduttaisi turhaan kosteutta. Uskomatonta mutta totta, tuo pensastomaatti teki jopa hedelmiä!

Yrttejä. Olen rakastunut kauniiseen, punaruotiseen viinisuolaheinään. Se maistuu aivan ketunleivältä ja on ihana lisä näön ja maun puolesta salaateissa! Ikävä kyllä myös kirvat tykkäävät siitä. Kasvaisikohan tämä ikkunalla talvellakin?

Parveke elokuun alussa. Daaliat kukkivat ja ovat kirvojen vallassa. Mäntysuopasumutus ei auta, se vain pyyhkii kirvat pois ja sitten ne ryömivät takaisin nuppuihin. Turkoosi ämpäri on kasvijätettä varten, sitä syntyy koko ajan.

Amppelin kasvit ovat vaihtuneet syysastereiksi. Kesäkukat amppelissa eivät kestäneet parin viikon poissaoloani ja kastelijoiden harvempia käyntejä. Amppeli vaati kesäisinä päivinä vettä aamuin illoin, joten sillä ei ollut toivoakaan. Kesäkurpitsa rehottaa auringossa; annoin sen tehdä yhden suuren kurpitsan, joka on jo syöty. Nam. Oikeassa alakulmassa punakukkainen pelargoni 'Distinction', jonka ostin puutarhamessuilta keväällä. 

Kasvikuulumisia

Muutamia kuvia kylvöksistä, kukkijoista ja muista ihanuuksista. :)

Basilika 'Green Globe' vanhassa akvaariossa kasvilampun alla.

Tummalehtistä ja tavallista basilikaa.

Sitruunamelissa tuoksuu niin ihanalta!

Plantagenin pelargonipistokkaat nyt. Kuvassa 'Appleblossom', 'Mary', 'Dr. Ingrid' ja tuoksupelargonit 'Orange Fizz'.

Pelargoni 'Distinction' oli löytö Tampereen puutarhamessuilta. Näitä, sekä monia muitakin upeita lajikkeita möi Pukin Puutarha.

Tälläinen isokirjopeippi (Solenostemon scutellarioides) lähti myös mukaan messuilta. Ajattelin, josko sitä ehtisi monistamaan kesäkukkaistutuksia varten?

Saintpaulia 'Taita' on näin suloisesti kukassa.<3

Saintpaulia 'Apache Victory' on värittynyt hyvin eteläikkunalla. Saa nähdä miten sille käy, kun se siirtyi kesän ajaksi idän puolelle.

Kuparilehdistä 'Chocolate Cream' on tällä hetkellä kauneimmin kukassa.

Pienikukkainen puikkokämmekkä 'Berry Oda' tekee kukkavanaa.<3

Omenatarha keväällä

Muuan lumisena päivänä maaliskuun lopulla oli ohjelmistossa omenapuiden leikkaamista. Yöllä oli ollut pakkasta jonkin verran, joten hanget olivat aamutuimaan napakasti jäässä. Treffasimme koulun kasvihuoneella, haimme kellarista työvälineitä, kuten oksasaksia, sahoja, leikkureita sekä tikkaat ja suuntasimme kartanon omenatarhaan hommiin.
Omenatarha tuli kaikille jo tutuksi syksyllä, jolloin keräsimme loputtomiin omenasatoa ja siivosimme puiden alusia. Itse vielä kuuluin omenatiimiin, joka hoisi omenoiden maistatusta kauppahallin lähiruokapäivillä. Niin, olin omenajengissä myöskin Ahlmanin syysmarkkinoilla. Sain siis syksyllä tarpeekseni omenoista. Minulla ei ole paljoakaan vastaan itse puita, mutta minulla on kyllä paljonkin vastaan lumihangessa rämpimistä.
Auringon noustessa hanki alkoi pehmetä ja siellä sitä sitten oltiin. Joka toinen askel kantoi puoliksi ja sitten humps, oltiin puoliväliä reittä lumihangessa. Koko ajan. Kyllä kuulkaas tältä tädiltä meinasi palaa pinna totaalisesti! Toisilla oli selässä tikapuut ja toisilla kainalossa nippu teräaseita. Välillä löytyi kohtia, jossa hanki kantoi paremmin. Ei muuta kuin tikkaat pystyyn hangen pinnalle ja ylös keikkumaan.

Koulun ainoa kasvihuone omenatarhalta katsottuna.

Omenapuiden hoitoleikkaukset on mielenkiintoista puuhaa, paljon asioita on otettava huomioon, eikä se ole lainkaan niin yksinkertaista ja helppoa mitä ensalkuun kuvittelisi.

Omenapuiden hoitoleikkaukset tehtään kevättalvella kovimpien pakkasten mentyä. Yleensä maalis-huhtikuu on sopiva ajankohta, jolloin puut ovat vielä lepotilaisia. Tällöin haavapinnat joutuvat olemaan mahdollisimman vähän aikaa pakkasessa ja märkänä. Luumu ja kirsikka leikataan vasta loppukesällä, heinä-elokuussa.

Hoitoleikkauksella on oikeastaan muutamakin tarkoitus. Ensinäkin leikkaamisella hoidetaan puun terveyttä; sairaat ja kuolleet versot napsitaan pois, kuin myös vahingoittuneet ja repsottavat oksat. Epäsiisteistä haavoista pääsee puuhun helposti pesiytymään tauteja. Varsinkin nuoria puita leikataan, jotta niiden rakenne saataisiin pysymään oikeanlaisena. Joskus oksat kasvavat puun sisäänpäin, jolloin ne saattavat alkaa hangata viereisien oksien tai rungon kaarnaa. Nämä oksat on hyvä poistaa. Hoitoleikkaamisen tarkoituksena on myös pitää satoa tuottava oksisto nuorena ja tuottavana. Kun puu pysyy ilmavana ja siihen ei pesiydy sienitauteja, niin sadon laatu paranee.

Puutarhurit omenapuun kimpussa.

Me leikkasimme koulun ompputarhassa satoikäisiä puita. Aikuisten puiden kanssa on harkittava tarkoin, mikä oksa kannattaa poistaa. Suurempia oksia voi satoikäisestä puusta poistaa vuosittain vain yksi tai kaksi, joten on mietittävä tarkasti, minkä oksan poistaminen on kannattavinta. Ylöspäin kasvavien pienempien oksien poistaminen hillitsee puun kasvua ja alaspäin kasvavien oksien poistaminen kiihdyttää kasvua. Tätä tietoa voi käyttää hyödykseen, jos esimerkiksi pihalla kasvava puu kasvaa hitaasti.
Yleensä leikkauskohdista alkaa kasvamaan runsaastikin kanto-ja runkoversoja eli vesiversoja, jotka ovat ohuita ja tiheästikasvavia piiskamaisia oksia. Vesiversot ovat kiinnittyneet löyhästi puun kuoreen, joten niitä tulee poistaa. Jos ne pääsevät kasvamaan liian suuriksi, ne saattavat repeillä irti omineen ja vahingoittavat revetessään puun kuorta. Vesiversoja poistetaan kuitenkin kerrallaan vain 2/3, yleensä keskikesällä, jotta puu ei saa leikkaamisesta liikaa energiaa ja ala kasvattamaan kahta kauheammin lisää versoja.

Oksien leikkaamisesta on jäänyt aivan liian pitkiä tappeja.

Leikatessa puuhun ei saa jäädä oksista pitkiä tappeja. Oksia ei myöskään saa leikata liian läheltä runkoa. Rungon ja oksan liittymiskohdassa on oksan kaulus, josta haavakohdan umpeenkasvaminen alkaa. Oksan kaulus näkyy jokaisen oksan tyvellä paksumpana kohtana. Jos puuhun jää leikatusta oksasta tappi, ei oksan kauluksen solukko yllä kasvattamaan haavaa umpeen ja tällöin puu jää alttiiksi taudeille.

Yrttien kasvatusta

Nuori Yrittäjyys -yrityksemme YrttiVeikot NY on vihdoin käärinyt hihansa ja päässyt oikeisiin hommiin!
NY Vuosi yrittäjänä -konsepti on pyörinyt koko ensimmäisen opiskeluvuoden kaikessa mukana. Hankkiuduimme samanhenkisten ihmisten kanssa kimppaan, keksimme liikeidean ja sitten perustimme yrityksen. Leikisti, mutta oikeasti. Voit lukea lisää NY-toiminnasta täältä.
Meidän firmaan kuuluu minun lisäkseni kolme henkilöä ja me päätimme liata kätemme, nuuhkia mullantuoksua ja kasvattaa syötäviä kasveja. Myymme huhti-toukokuun vaihteessa yrttipurkkejamme Ahlmanin tilapuodin edustalla.

Helmikuun lopulla kylvimme koulun kasvihuoneelle pieniin purkkeihin erilaisia yrttien siemeniä. Multaan hyppäsi silopersiljaa (Petroselinum crispum), mäkimeiramia (Origanum vulgare), puolanminttua (Mentha pulegium) ja sitruunamelissaa (Melissa officinalis). Maaliskuun alussa talviloman jälkeen kylvimme vielä kahta erilaista basilikaa: pensasbasilikaa (Ocimum basilicum 'Green Globe') ja maustebasilikaa (Ocimum basilicum 'Siam Queen'). Kaikki siemenet ovat jo lähteneet itämään, mikä on erinomaista, sillä meillä on todella rajallinen aika kasvattaa niitä, ennen kuin koulu loppuu ja työssäoppimiset alkavat toukokuun alussa!

Purkkeja täytettiin reilu 80 kappaletta.

Kaikki halusivat kylvää.

Puolanminttu ja mäkimeirami itivät ensimmäisenä.

Mäkimeiramia edessä, takana kasvaa sitruunamelissa.

Saviruukut odottamassa yrttien kasvamista.

Minusta on mukavaa kasvattaa koululla taimia koska en voi harjoittelun takia tänä keväänä kotona kasvattaa mitään!
YrttiVeikkojen huumoripitoisen blogin löydät osoitteesta http://yrttiveikot.blogspot.com/. :)

Idätysprojekti

Johan on aikaa taas viimeisestä päivityksestä. Aikomuksena on ollut kirjoittaa vaikka mitä, niin paljon kaikkea on tapahtunut ja niin paljon kaikkea uutta on tullut opittua, niin koulussa kuin koulun ulkopuolellakin.
Ensi tiistaina on vihannestentti: en ole lukenut yhtään. Olen neljättä päivää melko kovassa kuumeessa ja poden keuhkoputkentulehdusta, sekä inhottavaa vinkuvaa yskää. Yskimällähän tämä alkoikin jo melken kolme viikkoa sitten.
Tänään kuitenkin kuume hellitti lääkkeiden ansiosta sen verran, että sain kirjoitettua opettajalle idätyskokeesta. Meillä on ollut etätehtävänä idättää siemeniä (minun tapauksessani herneitä) ja siitä piti laatia kirjallinen raportti opettajalle. Valokuvia on viisikymmentä (50) kappaletta mokomista herneistä, joten raportista tuli hieman pitempi kuin mitä ohjeistuksessa kehoitettiin. (Ehkä se oli minimissään A4-pituinen selostus? Toivottavasti!) Lisäksi minulla on nyt käytössä minulle uusi Office 2010, joten koko raportti oli hyvin haasteellinen laadittava!
Tässä kuvia ja selostusta aiheesta:

Koe alkaa.

Ostin Salesta kotimaisia, kuivattuja herneitä pussillisen. Laitoin herneet muoviastiaan ja kaadoin sekaan reilusti kylmää vettä. Myöhemmin kävi ilmi, että laitoin herneitä likoomaan aivan liikaa. En tajunnut että ne kasvaisivat niin mahdottomasti. Herneet menivät jääkaappiin koulupäiväni ajaksi, noin kuudeksi tunniksi.

Turvonneita herneitä.

Seitsemän tunnin jääkaapissa olon jälkeen näky oli selvästi erilainen: kaverit olivat imeneet itseensä vettä ja selvästi heränneet henkiin. Niiden koko oli ainakin tuplaantunut. Tämän jälkeen herneiden olisi kuulunut siirtyä pimeään, lämpimään paikkaan, mutta minäpä en osannut lukea ohjeita, joten laitoin ne takaisin jääkaappiin yön ajaksi. Tästä ei koitunut mitään vahinkoa, itäminen vain viivästyi puoli vuorokautta.

Minulla ei varsinaisesti ole kuvia herneiden huuhtelusta, joka oli hyvin tärkeä osa idätystä. Herneet huuhdeltiin siivilässä kolme kertaa päivässä, jotta ne pysyivät kosteana ja samalla puhdistuivat.

Sirkkajuuret alkavat työntyä esiin.

Jo vuorokauden kuluttua projektin aloittamisesta alkoivat herneet muuttamaan muotoaan. Kuvassa näkyy, kuinka muutamalle on jo kasvamassa "häntä" eli sirkkajuuri. Idut pidetään koko ajan pimeässä ja huoneenlämmössä. Minun tapauksessani se paikka oli keittiön kuiva-ainekaappi.

Tällä kaverilla on jo komea häntä.

Tyhjiä kuoria tiskipöydän reunalla.

Reilun kahden vuorokauden kuluttua kokeen aloittamisesta monilla herneistä oli jo parin sentin mittainen sirkkajuuri. Ne myöskin irrottelivat hanakasti kuoriaan: selvästi loivat nahkaansa kasvaessaan. Päätin kylvettää koko jengin isommassa astiassa, jolloin sain paremmin irroitettua kuoria niistä. Kuorien irrottaminen on tärkeää, sillä kuoret ovat kuollutta kasvia, joka alkaa mätänemään ja saattaa homehduttaa koko satsin. Eivätkä ne olisi muutenkaan herkullista syötävää. Kuorien irrottaminen oli hankalaa ja lopulta se meni siihen, että irroittelin yksitellen niitä jokaisesta herneestä. Ei ihmekään, että kaupan idut ovat kalliita jos ne käsityönä tällä tavoin tehdään! :D

Idut jaettuna kolmeen.

Neljäntenä päivänä oli aika kylvettää lauma uudelleen. Kuoria irtoili vielä enemmän kuin edellisellä kerralla. Muistutettakoon vielä, että edelleenkin idut huuhdeltiin siivilässä kolmesti päivässä! Ja tähän saakka ne kaikki asuivat siellä kuiva-ainekaapin pimeydessä. Nyt kuitenkin tapahtui jotain jännittävää, nimittäin porukka jaettiin kolmeen. Ensimmäinen ryhmä meni jääkaappiin. Toinen ryhmä jäi majailemaan tiskipöydälle isoon karkkirasiaan puolipehmeän, etyleeniä tuottavan omenan kanssa. Kolmas ryhmä muutti asumaan kukkalaudalle ikkunan ääreen. Tarkoituksena oli tutkia mitä niille tapahtuisi erilaisissa olosuhteissa.

Kakkosryhmä omenan kaverina kokeen päätyttyä.

Kolmosryhmän pieniä, vihertäviä versoja.

Kuudentena päivänä oli aika tarkastella eri ituryhmien olotilaa. Jääkaapissa olleista iduista ei ole valokuvaa, mutta niille tapahtui niin kuin oli oletettavissakin: ei mitään. Kehitys pysähtyi. Kylmyys pysäytti kasvun, iduissa oli vain siemen ja juuri. Kakkosryhmä oli viettänyt aikaansa omenan kaverina tiskipöydällä. Idut olivat valossa alkaneet heikosti vihertämään, mutta muuten voivat huonosti. Siemenet olivat ruskettuneet ja juuret nahistuneet. Kolmosryhmä, joka oli valossa ikkunalaudalla, voi erinomaisesti. Kaikki olivat muodostaneet pieniä vihreitä versoja, jotka kurottelivat toiveikkaana kohti valoa.

Tässä vaiheessa idätyskoe oli valmis. Sain idätyksen onnistumaan ja selvitin mitä niille tapahtuu erilaisissa olosuhteissa. Osa iduista lensi kompostiin, mutta osalle löytyi muuta hommaa.......

Kolmosryhmän eliittiä kasvamassa mullassa.

Ykkösryhmä päätyi parempiin suihin. Kuvassa kesyrotta Totti.

Miksi kakkosryhmä meni rasiaan mätänevän omenan kanssa?

Oletko koskaan kuullut, ettei joulutähteä saa laittaa pöydälle hedelmäkulhon läheisyyteen? Syynä on etyleeni. 

Etyleeni on kaasu, jota kasvit tuottavat hengittäessään. Se on kasvin normaalia elintoimintaa. Jotkut hedelmät ja tomaatti (varsinkin mätänevät tai homeiset) tuottavat etyleeniä runsaasti. Etyleeni nopeuttaa hedelmien kypsymistä (ja vanhenemista) ja jotkut kasvit ovat herkkiä sen vaikutuksille. Varsinkin vihreissä kasveissa etyleenin haittavaikutukset huomaa helposti. Etyleeni kellastuttaa kasvien lehtiä ja saa esimerkiksi huonekasvien kukat lakastumaan nopeammin.

Pupunruokaa

Tenttejä pukkaa kevätkaudelle. Kaksi päivämäärää on jo lyöty lukkoon: vihannestentti sekä hedelmä- ja marjatentti. Viimeisessä jaksossa tentitään vielä perennat ja kesäkukat, joita molempia on niin paljon, että päätimme jakaa listat kahteen osaan. Luvassa on myös tunnistustentti rikkakasveista, mutta en oikein tiedä onko se jo tässä vai seuraavassa jaksossa. Näin ollen keväällä on tunnistustenttejä yhteensä seitsemän kappaletta. Ooämgee.
Ensimmäisenä on vuorossa vihannestentti, joka on reilun viikon päästä. Tunnilla teimme tasokokeen, josta selvisi kuinka moni tunnistaa jo yli puolet vihanneksista valmiiksi. Itse sain pisteiksi 26/30, mutta joukossa oli mangoldi joka ei ole meidän tunnistuslistoilla. Mangoldi oli yksi niistä joita en tunnistanut. Vihannekset on siis tähän ikään mennessä tullut jo melko tutuksi, siitäkin huolimatta että kroppa näyttää siltä ettei ole vihanneksia ikinä nähnytkään! :)
Näitä vihanneksia meidän listalta löytyy:

Juuri- ja mukulavihannekset

Mukulaselleri Apium graveolens var. rapaceum
Punajuurikas Beta vulgaris var. conditiva
Lanttu Brassica napus var. napobrassica
Nauris Brassica rapa
Porkkana Daucus carota
Palsternakka Pastinaca sativa
Retiisi Raphanus sativus var. sativus

Lehti- ja versovihannekset

Ruokasipuli (kepasipuli) Allium cepa -ryhmä
Punasipuli Allium punasipuli -ryhmä
Purjo Allium porrum
Valkosipuli Allium sativum
Ruohosipuli Allium schoenoprasum
Ruotiselleri Apium graveolens var. dulce
Kukkakaali Brassica oleracea var. botrytis
Valkoinen keräkaali Brassica oleracea var. capitata f.alba
Punainen keräkaali Brassica oleracea var. capitata f.rubra
Ruusukaali Brassica oleracea var. gemmifera
Kyssäkaali Brassica oleracea var. gongylodes
Parsakaali Brassica oleracea var. italica
Kurttukaali (savoijinkaali) Brassica oleracea var. sabauda
Salaattikiinankaali Brassica pekinensis
Rucolasalaatti eli sinappikaali Eruca sativa
Lehtisalaatti Lactuca sativa var.crispa
Keräsalaatti Lactuca sativa var. capitata
Raparperi Rheum rhabarbarum
Pinaatti Spinacia oleracea

Vihanneshedelmät

Paprika Capsicum annuum
Jättikurpitsa Cucurbita maxima
Kurpitsa Cucurbita L.
Avomaankurkku Cucumis sativus
Tomaatti Solanum lycopersicum

Siemenvihannekset

Pensaspapu Phaseolus vulgaris var. nanus
Sokeriherne Pisum sativum var. sativum
Sokerimaissi Zea mays var. saccharata


Vihanneksista meidän ei tarvitse tietää kuin suvun nimi, eli tieteellisen nimen ensimmäinen sana. Listalla on paljon Brassicaa (kaalit) ja Alliumia (sipulit), joten luultavasti tentti menee hyvin.

Muutto Tampereelle nääs

Muuttopäivä. Kolmastoista perjantai. 

Eilen paiskittiin koko päivä hommia pakaten kamoja Hannun pakettiautoon ja peräkärryyn. Martti-eno ja Merja olivat auttamassa, ihania ihmisiä. Kukka-amppelit laitettiin pakettiauton väliosaan roikkumaan naulakoihin. Kesäkukka-amppeli matkusti turvassa vanhan akvaarion sisällä, kuin myös muutama pienempi huonekasvi. Jotkut kasveista pakattiin peräkärryyn pahvilaatikoissa. Päällimmäiseksi peräkärryssä oli keittiön tuoleja ja kaikista päällimmäisenä fillari. Jessus minkä näköinen kuorma! Mutta miehet vakuutteli ja uskotteli, että hyvin se pysyy kasassa kun pannaan pressua päälle ja sidotaan liinoilla. Mikäs minä olen miehiä kyseenalaistamaan.

Kirjoitin, että yksi kesäkukka-amppeli lähti muuttokuormaan mukaan. No, eihän se tokikaan ainoani ollut. Loput kesäkukat muuttivat Martin ja Merjan luokse Saverolle jo edellisellä viikolla. Niissä oli päärynätomaatti, muutama amppelitomaatti ja -mansikka, toinen samanlainen kukka-amppeli kuin lähti mukaanikin, jossa oli koristetupakkaa ja siniviuhkaa, valtava joriini ja neljä pitkää parvekelaatikkoa. Taisi olla daalioitakin. Lisäksi säleikössä seinällä kasvoi melkoinen siemenistä kasvattamani aitoelämänlanka (Ipomoea purpurea) yhdessä kirjokierron (Convolvulus tricolor) kanssa. Säleikön siirtäminen ehjänä peräkärryyn olikin melko vaativa suoritus. Tarvittiin yksi kantamaan suurta ja painavaa ruukkua, toinen kantamaan säleikköä, tietenkin hyvin harmonisesti ruukunkantajan kanssa ja kolmas availi ovia. Ruukku kyljelleen peräkärryyn ja köynnös lepäämään kärryn pohjalle vaakatasoon. Kasvi selvisi kuitenkin hengissä ja pääsi jatkamaan kesäänsä! :)

Ihanaa kun ei tarvinnut viedä yhtäkään kasvia kompostiin. Kesä oli vielä ihan kesken, tomaatitkin vasta punastumassa.
Pari kuvaa!

Koristetupakka auringossa.

Pieniä astereita ja sinitähtösiä laatikossa, päällä roikkuu siniviuhkaa.

Seinällä aitoelämänlanka ja kirjokierto.

Päärynätomaatti on kypsänäkin keltainen. Nämä vielä raakileita.

Kuukausimansikkaa ja petuniaa yhdessä.

Takaisin muuttopäivään. Ajettiin siis äitin luokse Selänpäähän yöksi olemaan. Aamulla oli tarkoitus startata Tampereen suuntaan. Rotat pääsivät puolikkaaseen häkkiinsä yöksi. Gerbiilit viettivät yön tilavassa kuljetusboksissaa, joka oli siis muovinen orthex-laatikko verkkokannella. Kasvit olivat yötä autossa ja kärryssä. Säätiedotusten mukaan yö oli lämmin.