Kesää muistellen, kesää suunnitellen

Mitä synkemmäksi nämä marraskuiset päivät käyvät, sitä enemmän on kevät mielessä. Edellisen kevään siemen- ja pistokaskasvatukset, kasvien rehevyys, kukkien runsaus ja ihana suhiseva tuuli puissa. Ja yhtä paljon on mielessä jo tulevakin kevät ja kesä. Paljon suunnitelmia.

Tuleva talvi on siitä mielenkiintoinen, että parvekkeellani yrittää talvehtia kasveja. Tai no, ei siinä talvessa mitään mielenkiintoista ole, voisin vallan hyvin hypätä suoraan maaliskuulle, jolloin saisin jo mennä kurkkimaan ovatko herukka, alppiruusu ja tuija selvinneet talven yli.

Parvekkeen ovella kesäkuussa.

Elokuun alussa. Rungollinen punaherukka on aarteeni, jonka toivoisin selviytyvän talvesta. Punaiset riippaverbenat kasvatin pistokkaasta, riippapelargonit taisivat olla ainoat ostetut valmiit taimet.

Herukka antoi satoa jäätelörasiallisen verran. Sopivasti pariin piirakkaan :)

Liuskamiinanköynnöstä (Ipomoea lobata) kutsutaan monella kielellä "espanjan lipuksi."

Liuskamiinanköynnös oli yksi siemenkasvatuksistani. Helposti lähti itämään ja hyvin kasvoi. Kukat ovat erilaiset ja upeat, mutta köynnös tuuheentui vasta köynnössäleikön huipulla. Sitä alempana se oli lähes kalju, varmaankin varjostavien aluskasvien vuoksi. 

Köynnöksiä esikasvattaessa tila loppuu nopeasti kesken ja hermoja koetellaan kun yrittää pitää niitä erossa vieruskavereista. Liuskamiinanköynnösten lisäksi kasvatin mustasilmäsusannaa, keltaista ja valkoista. Valkoinen ei koskaan kukkinut ja keltainenkin oli hyvännäköinen vain lattiatasossa kasvaessaan, tuulensuojassa. Amppeliin aioin ensin, mutta yritys oli tuhoon tuomittu tuulisuuden vuoksi. Kasvaisikohan se ensi kesänä säleikössä?

Elokuussa oven suussa. Patiokasvatukseen jalostettu kesäkurpitsa teki kohtalaisen paljon satoa. Olin varautunut työntämään tälle sontaa juurelle niin paljon kuin se vain ikinä söisi. Siltikään suurin osa raakileista ei jaksanut lähteä kehittymään.

Minikasvihuone toimi apuna keväällä taimien ulkoilutuksessa ja kesällä hyllykkönä minitomaateille (Minibel), yrteille ja sammareille. Kaikki kasvoi omista siemenistä.

Enää muutama kuukausi, niin esikasvatukset on taas täydessä vauhdissa. Enää kuukauden päivät, niin ensimmäiset siemenluettelot kolahtavat postiluukuista. Ihan tosi, taitaa eka tulla jo joulukuussa.

Voi taivas, kuinka odotankaan sitä ihanaa siemenpussien hypistelyä ja rapistelua, mullan koostumuksen ja laadun tutkimista, kylvämistä: sirottelua, ripottelua, liotusta, peittelyä, ja pikkuisten kasvien hoivaamista!

Parveke loppukesällä

Hei vaan pitkästä aikaa. Valmistuin kesäkuussa puutarhuriksi ja vallan sain opinnoistani stipendinkin. Blogin kirjoittelu koki totaalisen stopin opiskelun päättymiseen. Niin, olen tietenkin ollut koko kesän töissäkin (puutarhamyymälässä, jihuu!), mutta suurin syy kirjoittamisen loppumiseen on ollut varmaankin se, että pakollinen opiskeluun liittyvä kirjoittelu loppui. Tiristin viimeiset tekstit keväällä, jotta sain palautettua "valmiin" portfolioni (eli tämän blogin) opettajalle ja sen jälkeen taisin kokea jonkinasteisen bloggaajan burnoutin. Katsotaan mitä tapahtuu, sillä en todella haluaisi lopettaa kirjoittamista. Kasveja ainakin piisaa ja valokuvia sadoittain! :)

Edellinen postaukseni näkyy olevan huhtikuulta, jossa esittelin karua parvekettani ongelmallisine muotoineen ja sääolosuhteineen. Nyt kesä on loppusuoralla (tai kenties joku kutsuisi tätä jo syksyksi) ja ensimmäinen kesäni tämän asunnon parvekkeella on koettu. Olen oppinut seuraavat asiat: parvekkeeni ei ole kesäisin niin tuulinen kuin uskoin ja parvekkeeni on aurinkoinen, vaikka onkin itäsuuntaan. Siis tarkoitan niin aurinkoista, että saan tomaatteja. Ei tarvinnutkaan tyytyä ahkeraliisoihin, kuten pelkäsin. Itse asiassa liisat olisivat palaneet poroksi.
Kuvia kehiin, ei sitä muuten usko Erkkikään. Klikkaamalla saa suuremmaksi.

Parvekkeeni heinäkuun alussa. Kesäkurpitsa harmaassa ruukussa lattialla on vielä kovin pieni astiaansa verrattuna. Ylhäällä vasemmalla roikkuu joulukaktukseni, joka aina ulos päästyään punastuu tumman viininpunaiseksi. Mistähän tämä johtuu? Kaktus kukki komeasti kesäkuussa.

Toinen puoli parvekkeesta heinäkuun alussa. Kaiteen laatikossa on keväiset orvokit, jotka leikkasin matalaksi juhannuksena. Korkea kasvi lattialla on kurkuma, jonka kahmaisin kainalooni Ikeasta. Kurkuman mukula voidaan talvettaa pimeässä ja viileässä daalioiden tapaan.

Torjuin siis tuulisuutta ja järkyttävää rumuutta pajuaidalla, jonka kiinnitin rautalangoilla teräskaiteeseen. Pajuaita oli harvempi kuin kuvittelin, mutta toisaalta tämä osoittautui lopulta ihan hyväksi asiaksi. On nimittäin ihan mukavaa, kun valoa siivilöityy kaiteen läpi. Aita on kuitenkin tarpeeksi tiivis yhdessä varsinaisen teräskaiteen kanssa, jotta se halkoo tuulen; yksikään purkki ei ole kaatunut kaiteen takana koko kesänä. Tuulisuutta on vähentänyt myöskin se, että kasveja on runsaasti. Ne antavat suojaa toinen toisilleen. Ja tekevät purkkipuutarhastani juuri sellaisen runsaan viidakon kuin haluankin. :)

Heinäkuun puolessa välissä.

Yksi ongelmakohdista parvekkeellani oli sataminen sisään ja mietin minkälaisen lattian tai maton sinne voisin laittaa. En ollut kokenut yhtäkään kesää parvekkeellani, joten nyt voin todeta vanhan sanonnan "minkä kesä kastelee, sen kesä kuivaa" pitävän paikkaansa. Lopulta heitin lattialle vain meriheinämaton ja olen ollut täysin tyytyväinen. Sade kastelee sitä, mutta seuraavassa hetkessä se on taas kuiva. Koskaan se ei ole ollut niin märkä, ettenkö olisi voinut mennä sukkasilteni parvekkeelle, jopa sadetta ihailemaan.

Kirvat ovat olleet ainoa riesa parvekkeella koko kesänä. Ensin ne ilmestyivät kärhöjen nuppuihin ja sen jälkeen niiden vallassa olivat miljoonakellot, daalioiden nuput ja viinisuolaheinät. Kaikki muu säilyi koskemattomana. Jostain syystä en onnistunut häätämään ötököitä mäntysuovalla. Hetkeksi ne poistuivat, mutta tulivat takaisin. Suuria ja painavia ruukkuja on vaikea viedä suihkuun, eikä parvekkeella voi niin vain vettä muutenkaan suihkia. Olen ostanut jo valmiiksi Provadoa niitä kasveja varten, jotka muuttavat syksyllä sisälle... :S

Puulaatikossa kasvaa jalokärhöt 'Ville de Lyon' ja 'Piilu'. Kärhöjen olisi tarkoitus yrittää talvehtia, vaan kuinkahan käy. Puulaatikko on vuorattu styroksilevyin ja suodatinkankain. Pohjalla on melkoinen salaojitus.

Tämä riippapetunia on aikaisen kevään Plantagenin pistokkaita. Upea siitä tuli! Ensi keväänä minulla taitaa olla enemmänkin petunian pistokkaita. :)

Ihana pienikukkainen huovinkukka osoittautui tänä kesänä ei-ihan-niin-helpoksi kesäkukaksi. Tämä oli samassa amppelissa miljoonakellon ja riippaverbenan kanssa, ja oli koko parvekkeen kasveista ensimmäinen, joka roikkui raatona janosta. Huovinkukka oli myös ainoa, joka kuolla kupsahti liikakasteluun reissuni aikana. Mokoma nirppanokka, mene kotias siitä!

Kaiteella rautalangoin kiinnitetty pajukori. Näitä on kaiteella kaksi, mutta silmäni halajaa parittomuutta, eli sitä kolmatta koria. Pitkään himoitsemani tumma koristebataatti osoittautui melkoiseksi pettymykseksi: ei se kasvanut eikä roikkunut mihinkään. Tarvitsisiko se suuremman multatilan ja lannoitteeksi sitä itseään? Parvekkeeni miljoonakellot ovat Honkasen puutarhan pistokkaista kasvatettu.

Jalokärhö 'Ville de Lyon'. Tämän kukinnot ovat niin kauniita, että voisin kuvata niitä loputtomiin! Ikävä kyllä kärhöilläni on toinenkin rakastaja: kirvat. 

Kasvimaaruukku. Suuria punasaviruukkuja minulla on useampikin parvekkeella. Ruukut on vuorattu  tyhjiksi jääneillä multasäkeillä, jotta ne eivät huokoisena materiaalina haihduttaisi turhaan kosteutta. Uskomatonta mutta totta, tuo pensastomaatti teki jopa hedelmiä!

Yrttejä. Olen rakastunut kauniiseen, punaruotiseen viinisuolaheinään. Se maistuu aivan ketunleivältä ja on ihana lisä näön ja maun puolesta salaateissa! Ikävä kyllä myös kirvat tykkäävät siitä. Kasvaisikohan tämä ikkunalla talvellakin?

Parveke elokuun alussa. Daaliat kukkivat ja ovat kirvojen vallassa. Mäntysuopasumutus ei auta, se vain pyyhkii kirvat pois ja sitten ne ryömivät takaisin nuppuihin. Turkoosi ämpäri on kasvijätettä varten, sitä syntyy koko ajan.

Amppelin kasvit ovat vaihtuneet syysastereiksi. Kesäkukat amppelissa eivät kestäneet parin viikon poissaoloani ja kastelijoiden harvempia käyntejä. Amppeli vaati kesäisinä päivinä vettä aamuin illoin, joten sillä ei ollut toivoakaan. Kesäkurpitsa rehottaa auringossa; annoin sen tehdä yhden suuren kurpitsan, joka on jo syöty. Nam. Oikeassa alakulmassa punakukkainen pelargoni 'Distinction', jonka ostin puutarhamessuilta keväällä. 

Parvekesuunnitelmia

Harjoitteluni Tampereen Plantagenissa on ohitse ja nyt olen oikeissa töissä uudessa Pirkkalan Plantagenissa. Tai oikeastaan se on sellainen kesämyymälä. Taivasalla ja säiden armoilla kauppakeskuksen parkkipaikalla. Mutta se on ihana, pieni ja kompakti myymälä, jossa minä olen saanut olla alusta saakka mukana! :)
Kesätöiden saaminen seudulta on varmistanut myös sen, että tulen viettämään suurimman osan kesästäni Tampereella. Tämä taas on mahdollistanut sen, että olen pystynyt suunnittelemaan parvekettani! Viime kesänä en kylvänyt mitään enkä laittanut parvekkeelle yhtään mitään, sillä olin Kouvolassa koko kesän. Mutta nyt! Nyt on niin paljon suuria suunnitelmia.

Orvokkiamppeli parvekkeella.

Parvekkeeni on pyöreäreunainen puolipallo, suuntana itä. Mutta koska parvekkeeni on talon kulmassa ja kaikilta paitsi yhdeltä sivulta avoin, on se erittäin tuulinen sekä etelän puolelta melkoisen paahteinenkin. Tuulisuutta lisää se, että parvekkeen kaide on metalliristikko josta tuuli pääsee puhaltamaan läpi ja kaatamaan kaikki kasvit, vaikka ne olisi sijoitettu lattialle kaiteen viereen.
Ensimmäinen muutoskohteeni onkin kaide. Olen ajatellut hankkia 5m rullan pajuaitaa, jonka sidon kaidetta vasten tuulensuojaksi. Pajuaita on todellakin myös kauniimpi kuin kellertävä ristikko! :)
Lisäksi olen ajatellut hankkia suuren puulaatikon, jonka vuoraan styroksilla ja muovilla. Haluan laatikkoon köynnöskehikön ja kasvamaan isokukkaisen kärhön. Toivoisin, että köynnös kasvaessaan toisi edes hitusen tuulensuojaa muille kasveille.

Pyörä on saanut kavereita viipyessään parvekkeella talviteloilla.

Parvekkeen lattia on sekin ongelmallinen. Koska parveke on todella avoin, niin vesisateella se kastuu aivan kokonaan. Sade kastelee olohuoneen ikkunankin, vaikka päällä on yläkerran parveke. Räsymatot eivät siis tule kysymykseen, vaikka rakastan niitä varsinkin ulkotiloissa. Puisia laattoja karsastan, koska niitä on vaikea saada talveksi mahtumaan sisälle ja toiseksi ne kuitenkin, aivan varmasti, jossain vaiheessa, alkavat klonksumaan ja kolisemaan. Olen siis katsellut muovisia parvekelaattoja, jotka ovat kevyitä ja pieniä. Periaatteesta en tosin haluaisi parvekkeelleni mitään muovista. K-Raudassa tosin oli hyvä vaihtoehto muovilaatoille: 30x30cm puulaattoja, joissa oli muovitettu pohja. Hinta muistaakseni 2,90e/kpl. Nekin voisivat olla kivoja.

Mukuloista kasvaa noropunatähkää (Liatris spicata) ja matalaa liljaa (Lilium 'Lollypop'). Suunnitelmissa istuttaa kummatkin talvehtivaan perennalaatikkoon.

Muutto Tampereelle nääs

Muuttopäivä. Kolmastoista perjantai. 

Eilen paiskittiin koko päivä hommia pakaten kamoja Hannun pakettiautoon ja peräkärryyn. Martti-eno ja Merja olivat auttamassa, ihania ihmisiä. Kukka-amppelit laitettiin pakettiauton väliosaan roikkumaan naulakoihin. Kesäkukka-amppeli matkusti turvassa vanhan akvaarion sisällä, kuin myös muutama pienempi huonekasvi. Jotkut kasveista pakattiin peräkärryyn pahvilaatikoissa. Päällimmäiseksi peräkärryssä oli keittiön tuoleja ja kaikista päällimmäisenä fillari. Jessus minkä näköinen kuorma! Mutta miehet vakuutteli ja uskotteli, että hyvin se pysyy kasassa kun pannaan pressua päälle ja sidotaan liinoilla. Mikäs minä olen miehiä kyseenalaistamaan.

Kirjoitin, että yksi kesäkukka-amppeli lähti muuttokuormaan mukaan. No, eihän se tokikaan ainoani ollut. Loput kesäkukat muuttivat Martin ja Merjan luokse Saverolle jo edellisellä viikolla. Niissä oli päärynätomaatti, muutama amppelitomaatti ja -mansikka, toinen samanlainen kukka-amppeli kuin lähti mukaanikin, jossa oli koristetupakkaa ja siniviuhkaa, valtava joriini ja neljä pitkää parvekelaatikkoa. Taisi olla daalioitakin. Lisäksi säleikössä seinällä kasvoi melkoinen siemenistä kasvattamani aitoelämänlanka (Ipomoea purpurea) yhdessä kirjokierron (Convolvulus tricolor) kanssa. Säleikön siirtäminen ehjänä peräkärryyn olikin melko vaativa suoritus. Tarvittiin yksi kantamaan suurta ja painavaa ruukkua, toinen kantamaan säleikköä, tietenkin hyvin harmonisesti ruukunkantajan kanssa ja kolmas availi ovia. Ruukku kyljelleen peräkärryyn ja köynnös lepäämään kärryn pohjalle vaakatasoon. Kasvi selvisi kuitenkin hengissä ja pääsi jatkamaan kesäänsä! :)

Ihanaa kun ei tarvinnut viedä yhtäkään kasvia kompostiin. Kesä oli vielä ihan kesken, tomaatitkin vasta punastumassa.
Pari kuvaa!

Koristetupakka auringossa.

Pieniä astereita ja sinitähtösiä laatikossa, päällä roikkuu siniviuhkaa.

Seinällä aitoelämänlanka ja kirjokierto.

Päärynätomaatti on kypsänäkin keltainen. Nämä vielä raakileita.

Kuukausimansikkaa ja petuniaa yhdessä.

Takaisin muuttopäivään. Ajettiin siis äitin luokse Selänpäähän yöksi olemaan. Aamulla oli tarkoitus startata Tampereen suuntaan. Rotat pääsivät puolikkaaseen häkkiinsä yöksi. Gerbiilit viettivät yön tilavassa kuljetusboksissaa, joka oli siis muovinen orthex-laatikko verkkokannella. Kasvit olivat yötä autossa ja kärryssä. Säätiedotusten mukaan yö oli lämmin.