Talvisessa metsässä

Käytiin aamulenkillä metsässä pitkästä aikaa. Pakkasta oli -13.7°C, vähän siinä rajoilla tarkeneeko vai eikö. Metsälenkki tarkoittaa sitä, että koirat saavat juosta vapaana. Sää oli kylmä, mutta aurinko houkutteli ulos. Ja ei oltukaan käyty metsässä kolmeen viikkoon Adan juoksuajan takia. Nappasin kameran mukaan lähtiessä ja koitin napsia vähän kuvia. Kauan ei akku kestä tuossa kylmyydessä, tosin. Taitaa koko kamera alkaa olla jo vanha. Niin, huomasin muuten edellisen postauksen kuvissa, että kameran päivämäärä on laahannut vuorokauden jäljessä. Nyt se on taas oikeassa ajassa.

Auringonvalo osui kauniisti puiden korkeimpiin latvoihin.

Valoja lumihangella.

"Tänne!" Sen jälkeen on saatava namia.

Ostin myöskin junalipun Kouvolaan, jonne aiotaan matkustaa jouluksi viikon päästä. Hermostuttaa taas tuo reissaaminen, vaikka meni se viimeksikin ihan hyvin. Toivottavasti vaan ei ole juna ihan täynnä.

Kasvien menestyminen hieman mietityttää kun lähtee reissuun. Patterit paahtaa kuumina ja huoneilma on kuivaa. Suurin osa kyllä pärjää varmasti ihan hyvin, mutta sitten on näitä juoppoja, kuten viirivehka, joka tykkäisi tissutella vettä kaiken aikaa. Mitähän sille keksisi? Olen kuullut semmoista systeemiä kehuttavan kuin Blumat. Siinä on pieni keraaminen kartio, joka liotetaan vedessä hyvin ja sen jälkeen tökätään multaan. Kartiosta lähtee ohut letku jonka toinen pää on vesiastiassa. Toimii siis samalla periaatteella kuin perinteinen narusysteemikin; vesi nousee kapillaarisesti kohti kukkaruukkua ja multaa. Toisessa Blumat -versiossa kartioon kiinnitetään pullo pystyasentoon. Hinta on mielestäni kohtuullinen, kasvifoorumilla joku sanoi ostaneensa Blumat -systeemin hintaan 8,90€ Agrimarketista, pakkauksessa keraamisia kartioita oli kolme.

Viirivihka koettelee mun kärsivällisyyttäni muutenkin. Se nimittäin haluaisi kasvaa kauheasti. Sain sen kesän lopulla läksiäislahjaksi puutarhalta kun työt loppuivat ja sen jälkeen olen vaihtanut sitä hitusen isompaan purkkiin jo kaksi kertaa. Taas on ruukku käymässä pieneksi ja sen vuoksi se kaipaa kasteluakin niin kovasti. En tiedä pitäisikö tätä vaihtaa koko ajan isompaan, vai pitäisikö se siirtää kerralla johonkin tosi isoon ruukkuun. Vai tykkääköhän se elellä ahtaasti?

Viirivehka on englantilaiselta nimeltään Peace Lily.

Syysloma!

Matkustettiin koirien kanssa syyslomaviikolla Selänpäähän. Sinne Kouvolan suunnalle mistä me muutettiin Tampereellekin. Oli melkoisen jännää kulkea junassa kahden hurtan kanssa, joille junamatka oli ensimmäinen koskaan. Onneksi oltiin kotona jo harjoiteltu peiton päälle maatemenoa. Junassa ei tarvinnut kuin levittää peitto lattialle, sanoa "peitto" niin koirat loikosivat siinä yllättävän tyytyväisinä. Ada on sen verran ääniherkkä, että siitä oli aluksi kauhistuttavaa kuunnella junan kolahduksia ja sihahduksia. Äkkiä tottui. Eve otti todella rennosti: rötkötti välillä selälläänkin ja hytkyi tahdissa junan kanssa. :)
Taajamajunaan vaihtaessa oli sitten hieman levottomampaa. Ensinäkin, miksi niiden taajamajunien pitää olla niin kuumia? Ikkunapaikalla ei voinut lepuuttaa jalkaa seinää vasten kun patteri paahtoi niin kuumana. Toisekseen sinne tuli toinen koira jonka vikinät ja ulahdukset saivat Even ihan skitsoksi. No, selvittiin siitäkin.

Ada ja Eve Selänpäässä äitin talon portailla.

Selänpäässä äitin luona oli kissanpentuja. Ne olivat pudottaneet mun kesällä laittamani nukkatyräkit (Euphorbia leuconeura) lattialle ja tyräkit olivat nyt siis ikkunalla muovisuikaleläjässä jossa oli pölykuivaa multaa seassa. Äitiä ei kai voisi enempää huonekasvit enää kiinnostaa, mutta jostain syystä mä kesällä hoidin innostuneena sen kukat kuntoon, enkä antanut sen tappaa niitä kokonaan. Nyt sitten päätin pelastaa ne tyräkit vielä kertaalleen. Uusi ruukku kellarista ja eikun istuttamaan! Voi että miten rakastankaan mullantuoksua ja sitä että saan upottaa paljaat käteni siihen! Nukkikset pääsivät pystyasentoon ja saivat kunnon kastelun. Seuraavana päivänä ne olivat jo ihan kuin uusia.

Uurastin myös pihalla kottikärryjen ja lapion kanssa. Aikaa meni tuhottomasti ensin niiden löytämiseen, renkaan täyttämiseen ja kaikkeen säätöön. Sain kuitenkin lopulta tyhjennettyä kaikki kesäkukkaruukut portailta, vietyä ruukut kasvihuoneeseen, tyhjennettyä kukkalaatikot ja vanhat kottikärryt, joissa kasvoi kesällä mun laittamiani verenpisaroita ja aitoelämänlankaa.
Olisipa oma piha.

Raivaamista ja siivoamista

Koululla oli Ahlmanin Syksy -tapahtuma. Porukkaa oli hemmetisti. Ohjelmaa oli vaikka mitä, vasikan talutuksesta kirpputoriin, taisi siellä jotku kiipeillä vaijereiden varassa pullokorejakin pitkin kohti taivasta. NY-yritykset möivät tuotteitaan, Kapustassa oli kahvila ja myynnissä vaikka mitä leivonnaisia sun muita. Puutarhureilla oli ylläripylläri pöytä, jossa maistatimme ja möimme omenoita. Ja omenamehua.
Lisäksi meille oli jaettu kaikenlaisia tapahtumaan ja yleisiin syystöihin liittyviä hommia päivän ajaksi. Kuuluin porukkaan, jonka tehtävänä oli purkaa kasvihuoneen katossa kiipelevä viiniköynnös. Se leikattiin alas kokonaan. Tai melkein, vain paksuimmat oksat jätettiin paikoilleen. Aikamoinen urakka seistä tikapuilla niskat kenossa, leikkailla poikki oksia ja kiskoa niitä irti kattorakenteista. Mutta oli meitä onneksi aika monta sitä tekemässä. Roskaa ja pölyä rapisi niskaan, kyllä sen jälkeen tuntui että hämähäkkejä vilistää joka paikassa! Hyrr! :S
Saatiin viiniköynnös alas ja siivottiin kasvihuone sen verran nopeasti, että pääsimme lisäksi ulkohommiin.
Revimme irti viimeiset näytekasvimaan lavoissa kasvavat kaalit ja muut vihannekset, ja kärräsimme ne kompostiin.

Kotona kaikki ajatukset pyörivät tulevissa tenteissä. Tulossa on ensiviikolla kaksikin: ruukkukasveista sekä puista ja pensaista. Yhteensä 72 kasvia tunnistettavana. Vähän liikaa, jos minulta kysytään.
Opiskelin korteista lehtipuita aamulenkillä niin ajatuksissani, etten muistanut pistää lainkaan merkille sitä tekikö Eve pissit vai ei. Olipa kivaa olla poissa kotoa yhdeksän tuntia kun ei ollut muistissa tietoa siitä, oliko koira edes tehnyt tarpeensa...

Seikkailin myös yhtenä päivänä bussilla pitkin kaupunkia. Tai ei nyt oikeastaan pitkin, vaan ihan vain keskustaan ja takaisin. Kävin Vapaa-valinnassa enkä voinut vastustaa kiusausta, vaan menin ostamaan itselleni uuden orkidean. Ruskeapilkullinen keltainen perhoskämmekkä!

Uusi Phalaenopsis.