Ruukkukasveja joka lähtöön

Tänään tehtiin ulos syysistutuksia. Laitettiin kanervia, callunoita, marjakanervaa ja hopealankaa. Meidän hommana oli Jenni M:n ja Olgan kanssa tehdä istutus kartanon edustalla olevan muistomerkin eteen. Todellinen edustuspaikka siis. Raivattiin penkistä ensin kottikärryihin kaikki entinen, kuollut pois. Osa kesän pelargoneista säästettiin pieniin muoviruukkuihin ja vietiin kasvihuoneelle talvehtimaan. Tilalle teimme kanervista, callunoista ja hopealangoista asetelman. Marjakanervaa emme käyttäneet, koska oli juuri luvattu yöpakkasia ja poloiset olisivat luultavasti heti paleltuneet niin matalassa kohdin maantasalla.

Kukkapenkki ennen meitä...

... ja meidän jälkeen.

Tänään oli myös ruukkukasvitentin ensimmäinen osa.
Tunnistettavana oli:

Malakanlaikkuvehka Aglaonema commutatum var. robustum
Pauliinapegonia Begonia Elatior -ryhmä
Jaloihmeköynnös Bougainvillea x buttiana
Morsiuskello Campanula isophylla
Joulusypressi Chamaecyparis lawsoniana 'Ellwoodii'
Sirovuoripalmu Chamaedorea elegans
Kirjorönsylilja Chlorophytum comosum
Kuningaskissus Cissus rhombifolia
Ihmepensas Codiaeum variegatum var. pictum
Rahapuu Crassula ovata
Syklaami Cyclamen persicum
Kirjovehkat Dieffenbachia
Reunustraakkipuu Dracaena marginata
Tuoksutraakkipuu Dracaena fragrans
Kultaköynnös Epipremnum pinnatum
Joulutähti Ephorbia pulcherrima
Huonearalia Fatsia japonica
Limoviikuna Ficus benjamina
Kumiviikuna Ficus elastica
Punatimanttiananas Guzmania lingulata
Euroopanmuratti Hedera helix
Kiinanruusi Hibiscus rosa-sinensis
Jalohortensia Hydrangea Macrophylla -ryhmä

Sain täydet pisteet. :) Vähempään tyytyminen olisi tehnyt tiukkaa, koska sentään tunnistin kaikki ulkonäöltä jo valmiiksi ja osittain tieteellisetkin nimet oli ennestään tuttuja. Olin odottanut tätä tenttiä, koska tiesin osaavani.
Tentin lisäksi meille oli annettu etukäteen tehtäväksi tehdä kukin yhdestä ruukkukasvista "esitelmä", tai semmoinen tietokortti, jossa oli kyseisestä kasvista kaikkea olennaista tietoa. Minulla napsahti kultaköynnös, mikä sopikin erinomaisesti sillä omistan niitä itsekin. Tehtävästä sain kuitenkin arvosanaksi vain kakkosen, koska en ollut maininnut sanallakaan kultaköynnöstä riivaavista tuholaisista. Noloa, jälleen kerran! Mutta ei mun kultaköynnöksillä koskaan mitään tuholaisia ole ollut...! Seliseli.

Raivaamista ja siivoamista

Koululla oli Ahlmanin Syksy -tapahtuma. Porukkaa oli hemmetisti. Ohjelmaa oli vaikka mitä, vasikan talutuksesta kirpputoriin, taisi siellä jotku kiipeillä vaijereiden varassa pullokorejakin pitkin kohti taivasta. NY-yritykset möivät tuotteitaan, Kapustassa oli kahvila ja myynnissä vaikka mitä leivonnaisia sun muita. Puutarhureilla oli ylläripylläri pöytä, jossa maistatimme ja möimme omenoita. Ja omenamehua.
Lisäksi meille oli jaettu kaikenlaisia tapahtumaan ja yleisiin syystöihin liittyviä hommia päivän ajaksi. Kuuluin porukkaan, jonka tehtävänä oli purkaa kasvihuoneen katossa kiipelevä viiniköynnös. Se leikattiin alas kokonaan. Tai melkein, vain paksuimmat oksat jätettiin paikoilleen. Aikamoinen urakka seistä tikapuilla niskat kenossa, leikkailla poikki oksia ja kiskoa niitä irti kattorakenteista. Mutta oli meitä onneksi aika monta sitä tekemässä. Roskaa ja pölyä rapisi niskaan, kyllä sen jälkeen tuntui että hämähäkkejä vilistää joka paikassa! Hyrr! :S
Saatiin viiniköynnös alas ja siivottiin kasvihuone sen verran nopeasti, että pääsimme lisäksi ulkohommiin.
Revimme irti viimeiset näytekasvimaan lavoissa kasvavat kaalit ja muut vihannekset, ja kärräsimme ne kompostiin.

Kotona kaikki ajatukset pyörivät tulevissa tenteissä. Tulossa on ensiviikolla kaksikin: ruukkukasveista sekä puista ja pensaista. Yhteensä 72 kasvia tunnistettavana. Vähän liikaa, jos minulta kysytään.
Opiskelin korteista lehtipuita aamulenkillä niin ajatuksissani, etten muistanut pistää lainkaan merkille sitä tekikö Eve pissit vai ei. Olipa kivaa olla poissa kotoa yhdeksän tuntia kun ei ollut muistissa tietoa siitä, oliko koira edes tehnyt tarpeensa...

Seikkailin myös yhtenä päivänä bussilla pitkin kaupunkia. Tai ei nyt oikeastaan pitkin, vaan ihan vain keskustaan ja takaisin. Kävin Vapaa-valinnassa enkä voinut vastustaa kiusausta, vaan menin ostamaan itselleni uuden orkidean. Ruskeapilkullinen keltainen perhoskämmekkä!

Uusi Phalaenopsis.

Tuholaisia ja bussiretkiä

Meillä oli retkipäivä! Oli tarkoitus lähteä alunperin sienestämään ja marjastamaan, mutta ei sitten mentykään. Kuulema metsästä ei olisi ollut mitään jäljellä sen jälkeen. Saattaa olla totta. Enkä mä totta puhuakseni olisi edes sinne hirvikärpästen sekaan kaivannutkaan.
Siispä lähdimme koululta bussilla Hämeenkyröön Frantsilan yrttitilalle ja Yrjölän marjatilalle. Ahlmanilla vierailulla olleet ranskalaiset metsäalan opiskelijat lähtivät meidän mukaan.
Frantsilassa bussin kyytiin hyppäsi paikan omistaja, joka selosti meille englanniksi yrttitilan toiminnasta ja kasveista. Kävimme katsomassa peltoa, jolla yrttejä kasvoi, kasvihuonetta ja kuivaustiloja. Kaikki oli kovin luonnonmukaista ja ihanan hippimäistä! Kasvit rehottivat valloillaan ränsistyneessä kasvihuoneessa, kuivaustilat olivat vanhassa, vinossa ladossa. Pelto muistutti lähinnä villiniittyä, jonne pystyi hyvin kuvittelemaan yrtinkerääjät töihin pellavavaatteissa ja varvassandaaleissa.
Ruokailimme Frantsilan hyvänolonkeskuksessa ja kuuntelimme luentoa Frantsilan luonnonmukaisista tuotteista. Ranskalaiset opiskelijat olivat hyvin avoimia: ei mennyt kuin hetki kun yksi heitti paitansa pois ja kaveri takana alkoi hieromaan hartioita mentholin tuoksuisella voiteella. Toinen maisteli hammastahnaa, koska eihän niissä etiketeissä tietenkään lukenut ranskaksi tai edes englanniksi mitä ne sisälsivät!

Yrjölän marjatila oli todellinen perheyritys. Paikan omistajat olivat nuoria, perheellisiä ihmisiä. Marjoja kasvoi silmänkantamattomiin ja maisemat olivat upeat. Olisipa ollut kamera mukana! Minulla ei ollut ennestään lainkaan tietoa marjatiloista ja marjantuotannosta, joten kuuntelin kaikkea mielenkiinnolla.
Yrjölän pariskunta olivat juuri sellaisia yrittäjiä, joita olen yrittäjien aina kuvitellut olevankin: ahkeria ja kekselijäitä, intohimoisia omalla alallaan. Perheen bordercollie oli vähällä varastaa koko shown. :)
En tiedä olisiko minusta yrittäjäksi.

Meillä oli myöskin tentti kasvitaudeista ja -tuhoojista. Sain arvosanaksi kolmosen, mutta en kuitenkaan aivan täyttä pistemäärää. En tunnistanut kaikista tavallisinta, eli omenarupea! Voi miten noloa!
Tässä lista tuhoeläimistä joita meidän piti tunnistaa:

Vihannespunkki
Lehtikirva
Ansarijauhiainen
Kalifornianripsiäinen
Villakilpikirva
Kaalikoi
Sipulikärpäne
Hedelmäpuupunkki
Vattukuoriainen
Porkkanakemppi
Kaalikärpänen
Kirppa
Porkkanakärpänen
Herukanäkämäpunkki
Pihjalanmarjakoi
Omenakemppi
Herukkakirva
Perhostoukat

Ja taudit:

Muumiotauti
Omenarupi
Porkkanan mustamätä
Hamaahome
Versotauti
Punapahka
Mansikan rengaslaikku
Varistetauti
Härmä

Hoitamaan tekokukkia? Nothx! :x

Meillä oli luokkakuvaus. Satoi vettä, joten se otettiin sisällä Ahlmanin kartanon edustan sijaan. Mälsää, vaaleansininen kartano olisi sointunut hienosti tummansinisiin työasuihin.
Enemmistö päätti myöskin, että otamme kuvaan rekvisiittaa. Siispä meillä oli työkengät, työvaatteet, haravat, leikkurit ynnämuut kuvassa mukana. Täydellistä. :)

Kävimme tutustumiskäynnillä vihersisustusta tekevässä yrityksessä, Helsingin puutarha-altaalla. Ensimmäiseksi valinnaiseksi voi myöskin ottaa vihersisustamisen, joka on kokonaan työssäoppimisena jossakin alan yrityksessä. Paikka oli mielenkiintoinen. En ollut koskaan tullut edes ajatelleeksi, että semmoistakin työtä tekee joku. He siis tekevät erilaisia vihersisustusratkaisuja yrityksille ja yhteisöille, kuten suuria istutuksia kauppakeskuksiin. He myöskin hoitavat asiakkaiden kasveja sopimuksen mukaan. Mielenkiintoista. Ja nyt tulee se mutta. Mutta kun ilmeisesti yhä suureneva osa yrityksien kasveista on silkkikasveja. Tekokukkia. Niitä mitä saa myöskin tiimarista. Joo, kuulema kalliita ja aidompia ja hienompi, mutta kuitenkin. Tekokukkia. Opiskelisinko kolme vuotta puutarhuriksi, jotta voisin hoitaa jonkun yrityksen tekokukkaa? No en.

Tutustumiskäynnin kanssa samana päivänä oli tunnistustentti. Vuorossa leikkovihreät ja leikkokukat.
Tässä lista vihreistä:

Hienohelma Asparagus densiflorus 'Sprengeri'
Unelma Asparagus setaceus
Puksipuu Buxus
Peikonpähkinäpensas Corylus avellana 'Contorta'
Isosalali Gaultheria shallon
Nahkasanikka Rumohra adiantiformis
Ruskukset Ruscus
Karhunheinä Xerophyllum tenax

Ja leikkokukat:

Kulta-akasia Acacia baileyana
Jaloalströmeria (inkalilja, prinsessalilja) Alstroemeria Ligtu -ryhmä
Kruunuvuokko Anemone coronaria
Andrenflamingokukka Anthurium Andreanum -ryhmä
Krysanteemi Chrysanthemum x grandiflorum
Kymbidit Cymbidium
Leikkoneilikka Dianthus Caryophyllus -ryhmä
Preesiaeustoma Eustoma grandiflorum
Freesia Freesia x hybrida
Gerbera Gerbera x cantabrigiensis
Gladiolus Gladiolus -risteymät
Morsiusharso Gypsophila paniculata
Kuismat Hypericum
Hollanninkurjenmiekka Iris x hollandica
Noropunatähkä Liatris spicata
Valkolilja Lilium longiflorum
Tarhasarjalilja Lilium Hollandicum -ryhmä
Sini-ikiviuhko Limonium sinuatum
Keltanarsissi Narcissus pseudonarcissus
Ruusu Rosa
Jalosyreeni Syringa Vulgaris -ryhmä
Sininuppi Trachelium caeruleum
Tulppaani Tulipa
Valkohuonevehka Zantedeschia aethiopica

Sain täydet pisteet. :)

Kauppahalliin!

Lähiruokapäivät Tampereen kauppahallissa. Meidän koululla oli siellä oma ständi. Kaikki kauppahallissa myyvät yritykset ottivat osaa lähiruokatapahtumaan.
Mä kuuluin omenatiimiin, jonka tehtävänä oli kerätä koulun omenatarhasta muutamaa eri lajiketta ja maistattaa niitä ihmisille kauppahallissa. Puiden tunnistamiseen ikivanhan kartan avulla meni aikaa todella paljon. Osa karttaan merkityistä puista oli kadonnut ja lisääkin oli tullut. Paikallistimme kuitenkin parin puun verran keltakanelia, punakanelia sekä laviaa. Keräsimme niitä muutamat suuret pöntöt täyteen.
Kelta- ja punakanelin eroina on oikeastaan vain kuoren väri. Molemmat ovat syyslajikkeita. Lavian maku on miedompi ja makeampi, hedelmäliha on pehmeämpi kuin kaneleiden. Lavia on myöskin syyslajike, joskin hieman aikasempi kuin kanelit.
Kauppahalliin meillä oli työvuorot. Mun vuoroni oli lauantaiaamuna. Pilkoin omenoita lohkoiksi ja asettelin maisteltavaiksi kulhoihin. Vieressä oli catering -puolen opiskelijoita maistattamassa itsetehtyjä kasvissosekeittoa ja leipää. Näytillä oli myös Ahlmanin tilapuodin tuotteita. Puutarhureista yksi ryhmä piti lapsille piirustuspistettä, jossa sai tehdä vihannesaiheisia sokkeloita ja kolmas ryhmä piti juuresvisaa ohikulkeville ihmisille. Minäkin sain osani juuresvisasta, koska omenakoju sattui olemaan tunnistettavien vihannesten vieressä. Tuli opastettua useampaakin asiakasta oikeaan paikkaan ja mainostettua tulevia Ahlmanin syysmarkkinoita.
Tykkäsin tästä kauppahallipäivästä. Rakastan markkinahumua ja muiden ihmisten kanssa asioimista. Jos mikään muu ei ole, niin ainakin asiakaspalvelu on mun heiniäni. Ainkin omasta mielestäni! :)

Kukkasidontaa ja syysmyrskyjä

Oltiin perjantaina ryhmänohjaajan ja viher- ja pihatöiden opettajan, Kristan, kanssa Hatanpään arboretumissa tutustumassa. Oli tosi mielenkiintoista ja ihana paikka, mutta kun sää ei oikein suosinut. Meidän porukan kohdalle sattui kaikista kamalin syysmyrskypäivä. Vettä satoi, tuuli hirveästi ja oli oikeasti ihan järkyttävän kylmä! Ei oikein jäänyt mitään mieleen, kun järvestä lensi vettä naamalle ja puista käpyjä ja oksia päähän. Puolet porukasta kalisutteli hampaitaan ja halusi vain lähteä pois. Kahvilakaan ei ollut enää auki.
Täytyy mennä joskus uudestaan. Ehkä kesällä.

Alkoi myöskin kukkasidonta konepajan luokassa. Mulla on pieniä ennakkoluulo-ongelmia kyseistä alaa kohtaan. Minusta kun kasvin kuuluu kasvaa rehevänä mullassa, eikä poikki leikattuna vesitilkassa. Maljakossa oleva kasvi on minusta siinä lähinnä vain kuolemassa hitaasti, puhumattakaan jostain sieneen tökitystä kasvista, joka on jo vallan törkeää rääkkäystä!
Olen kuitenkin (suhteellisen) avoimin mielin oppimassa. Yritän nähdä kukkasidonnan enemmänkin taiteenlajina ja unohtaa tavoitteeni mahdollisimman kukoistavasta ja hyvinvoivasta kasvista.
Opeteltiin siis leikkokukkien käsittelyä ja spiraalin tekemistä. Ei muuten mitään niin helppoa, mitä äkkiä luulisi. Ja kun sen peruskimpun osaa, niin ei siinäkään vielä kaikki. Koko ajan tulee uutta tietoa. Tekeminen viedään aina vain pitemmälle ja kimppua voi tavallaan hioa aina vaan paremmaksi. Mielenkiintoista.
Tulisiko minusta sittenkin floristi?

Lime saapui taloon

Hihii! Bongasin k-raudan huonekasviosastolta uuden kultaköynnöksen! Limen värinen kaunokainen on siis Epipremnum pinnatum 'Lime'. Sen lehdissä on hauskasti tummemman vihertäviä marmorikuvioita. Odotan mielenkiinnolla mahtaako hän taantua joksikin normaaliksi kultaköynnökseksi vai pitääkö värinsä.

'Lime'

Nekalan Rauta-Otrassa on muuten semmoinen alahylly missä on viherkasveja alennettuun hintaan. Sitä hyllyä täytyykin pitää silmällä, ties mitä vielä löytyy. Kyseinen kultaköynnös ei kuitenkaan ollut siitä hyllystä, vaikka ei kallis tämäkään ollut. Maksoi vain 3,95€.

Mausteita

Ensimmäinen tentti takana. Nyt jo. Sain täydet pinnat! Piti tunnistaa ja nimetä suomeksi ja tieteellisesti listalla olleet maustekasvit. Olen ihan intona! Mun aivot on olleet lepotilassa ainakin kymmenen vuotta ja janoavat oppimista ja opettelemista! :D
Tentti oli aika jännä. Se oli oikeilla kasveilla ja pidettiin kasvihuoneella. Opettaja, Piia, oli laittanut tentittävät kasvit pöydän ympärille ja me sitten kiersimme pöytää paperilaput käsissä ja nimesimme ne. Basilika tuotti monelle vaikeuksia, kuin myös minulle. Se ei ollut ulkonäöltään se tavallisin basilika isoine kuperine lehtineen. Tällä oli pienemmät ja suipommat lehdet, mutta luotin onneksi haju- ja makuaisteihini. :)
Tässä kasvit joita meidän tunnistuslistalla oli:

Tilli Anethum graveolens
Maustekirveli Anthriscus cerefolium
Rakuuna Artemisia dracunculus
Basilika Ocimum basilicum
Iisoppi Hyssopus officinale
Liperi (lipstikka) Levisticum officinalis
Sitruunamelissa Melissa officinalis
Piparminttu Mentha x piperita
Viherminttu Mentha spicata
Saksankirveli Myrrhis odorata
Mäkimeirami (oregano) Origanum vulgare
Kähäräpersilja Petroselinum crispum
Ryytisalvia Salvia officinalis
Timjami Thymus vulgaris

Uskomattomia muistisääntöjä sitä tuleekaan keksittyä noille tieteellisille nimille. Huomasimme luokkakavereiden kanssa, että jokaisella oli omansa, vaikkakin ihan samanlaisella periaatteella (eli hölynpölyllä) kaikki oli keksitty! Esimerkkinä vaikka maustekirveli. Sana Anthriscus toi mieleeni antikristuksen, kun taas cerefolium oli melkein kuin werewolf. Eli sanan "maustekirveli" nähdessäni minulle tulee mieleen antikristus ihmissusi, jolloin muistan ladella ulos Anthriscus cerefolium...! :D
Saimme ennen tenttiä myöskin paljon asiallisiakin vinkkejä tieteellisten nimien opettelemiseen. Vinkkejä noudattaen leikkasin sitten pahvista pieniä kortteja, joihin kirjoitin toiselle puolelle suomenkielisen ja toiselle tieteellisen nimen. Näitä kortteja kuljetin taskussani lenkillä ja milloin missäkin. Tunnistamaan opettelin koulun näytekasvimaalla kasvavista kasveista, sekä googlaamalla kuvia. Tein kuvakansion koneelle kasveista, joita sitten selasin ja kerroin niiden nimiä.
Mainittakoon myöskin, että eilen oli syntymäpäiväni. Jippii.