Raivaamista ja siivoamista

Koululla oli Ahlmanin Syksy -tapahtuma. Porukkaa oli hemmetisti. Ohjelmaa oli vaikka mitä, vasikan talutuksesta kirpputoriin, taisi siellä jotku kiipeillä vaijereiden varassa pullokorejakin pitkin kohti taivasta. NY-yritykset möivät tuotteitaan, Kapustassa oli kahvila ja myynnissä vaikka mitä leivonnaisia sun muita. Puutarhureilla oli ylläripylläri pöytä, jossa maistatimme ja möimme omenoita. Ja omenamehua.
Lisäksi meille oli jaettu kaikenlaisia tapahtumaan ja yleisiin syystöihin liittyviä hommia päivän ajaksi. Kuuluin porukkaan, jonka tehtävänä oli purkaa kasvihuoneen katossa kiipelevä viiniköynnös. Se leikattiin alas kokonaan. Tai melkein, vain paksuimmat oksat jätettiin paikoilleen. Aikamoinen urakka seistä tikapuilla niskat kenossa, leikkailla poikki oksia ja kiskoa niitä irti kattorakenteista. Mutta oli meitä onneksi aika monta sitä tekemässä. Roskaa ja pölyä rapisi niskaan, kyllä sen jälkeen tuntui että hämähäkkejä vilistää joka paikassa! Hyrr! :S
Saatiin viiniköynnös alas ja siivottiin kasvihuone sen verran nopeasti, että pääsimme lisäksi ulkohommiin.
Revimme irti viimeiset näytekasvimaan lavoissa kasvavat kaalit ja muut vihannekset, ja kärräsimme ne kompostiin.

Kotona kaikki ajatukset pyörivät tulevissa tenteissä. Tulossa on ensiviikolla kaksikin: ruukkukasveista sekä puista ja pensaista. Yhteensä 72 kasvia tunnistettavana. Vähän liikaa, jos minulta kysytään.
Opiskelin korteista lehtipuita aamulenkillä niin ajatuksissani, etten muistanut pistää lainkaan merkille sitä tekikö Eve pissit vai ei. Olipa kivaa olla poissa kotoa yhdeksän tuntia kun ei ollut muistissa tietoa siitä, oliko koira edes tehnyt tarpeensa...

Seikkailin myös yhtenä päivänä bussilla pitkin kaupunkia. Tai ei nyt oikeastaan pitkin, vaan ihan vain keskustaan ja takaisin. Kävin Vapaa-valinnassa enkä voinut vastustaa kiusausta, vaan menin ostamaan itselleni uuden orkidean. Ruskeapilkullinen keltainen perhoskämmekkä!

Uusi Phalaenopsis.