Parveke loppukesällä

Hei vaan pitkästä aikaa. Valmistuin kesäkuussa puutarhuriksi ja vallan sain opinnoistani stipendinkin. Blogin kirjoittelu koki totaalisen stopin opiskelun päättymiseen. Niin, olen tietenkin ollut koko kesän töissäkin (puutarhamyymälässä, jihuu!), mutta suurin syy kirjoittamisen loppumiseen on ollut varmaankin se, että pakollinen opiskeluun liittyvä kirjoittelu loppui. Tiristin viimeiset tekstit keväällä, jotta sain palautettua "valmiin" portfolioni (eli tämän blogin) opettajalle ja sen jälkeen taisin kokea jonkinasteisen bloggaajan burnoutin. Katsotaan mitä tapahtuu, sillä en todella haluaisi lopettaa kirjoittamista. Kasveja ainakin piisaa ja valokuvia sadoittain! :)

Edellinen postaukseni näkyy olevan huhtikuulta, jossa esittelin karua parvekettani ongelmallisine muotoineen ja sääolosuhteineen. Nyt kesä on loppusuoralla (tai kenties joku kutsuisi tätä jo syksyksi) ja ensimmäinen kesäni tämän asunnon parvekkeella on koettu. Olen oppinut seuraavat asiat: parvekkeeni ei ole kesäisin niin tuulinen kuin uskoin ja parvekkeeni on aurinkoinen, vaikka onkin itäsuuntaan. Siis tarkoitan niin aurinkoista, että saan tomaatteja. Ei tarvinnutkaan tyytyä ahkeraliisoihin, kuten pelkäsin. Itse asiassa liisat olisivat palaneet poroksi.
Kuvia kehiin, ei sitä muuten usko Erkkikään. Klikkaamalla saa suuremmaksi.

Parvekkeeni heinäkuun alussa. Kesäkurpitsa harmaassa ruukussa lattialla on vielä kovin pieni astiaansa verrattuna. Ylhäällä vasemmalla roikkuu joulukaktukseni, joka aina ulos päästyään punastuu tumman viininpunaiseksi. Mistähän tämä johtuu? Kaktus kukki komeasti kesäkuussa.

Toinen puoli parvekkeesta heinäkuun alussa. Kaiteen laatikossa on keväiset orvokit, jotka leikkasin matalaksi juhannuksena. Korkea kasvi lattialla on kurkuma, jonka kahmaisin kainalooni Ikeasta. Kurkuman mukula voidaan talvettaa pimeässä ja viileässä daalioiden tapaan.

Torjuin siis tuulisuutta ja järkyttävää rumuutta pajuaidalla, jonka kiinnitin rautalangoilla teräskaiteeseen. Pajuaita oli harvempi kuin kuvittelin, mutta toisaalta tämä osoittautui lopulta ihan hyväksi asiaksi. On nimittäin ihan mukavaa, kun valoa siivilöityy kaiteen läpi. Aita on kuitenkin tarpeeksi tiivis yhdessä varsinaisen teräskaiteen kanssa, jotta se halkoo tuulen; yksikään purkki ei ole kaatunut kaiteen takana koko kesänä. Tuulisuutta on vähentänyt myöskin se, että kasveja on runsaasti. Ne antavat suojaa toinen toisilleen. Ja tekevät purkkipuutarhastani juuri sellaisen runsaan viidakon kuin haluankin. :)

Heinäkuun puolessa välissä.

Yksi ongelmakohdista parvekkeellani oli sataminen sisään ja mietin minkälaisen lattian tai maton sinne voisin laittaa. En ollut kokenut yhtäkään kesää parvekkeellani, joten nyt voin todeta vanhan sanonnan "minkä kesä kastelee, sen kesä kuivaa" pitävän paikkaansa. Lopulta heitin lattialle vain meriheinämaton ja olen ollut täysin tyytyväinen. Sade kastelee sitä, mutta seuraavassa hetkessä se on taas kuiva. Koskaan se ei ole ollut niin märkä, ettenkö olisi voinut mennä sukkasilteni parvekkeelle, jopa sadetta ihailemaan.

Kirvat ovat olleet ainoa riesa parvekkeella koko kesänä. Ensin ne ilmestyivät kärhöjen nuppuihin ja sen jälkeen niiden vallassa olivat miljoonakellot, daalioiden nuput ja viinisuolaheinät. Kaikki muu säilyi koskemattomana. Jostain syystä en onnistunut häätämään ötököitä mäntysuovalla. Hetkeksi ne poistuivat, mutta tulivat takaisin. Suuria ja painavia ruukkuja on vaikea viedä suihkuun, eikä parvekkeella voi niin vain vettä muutenkaan suihkia. Olen ostanut jo valmiiksi Provadoa niitä kasveja varten, jotka muuttavat syksyllä sisälle... :S

Puulaatikossa kasvaa jalokärhöt 'Ville de Lyon' ja 'Piilu'. Kärhöjen olisi tarkoitus yrittää talvehtia, vaan kuinkahan käy. Puulaatikko on vuorattu styroksilevyin ja suodatinkankain. Pohjalla on melkoinen salaojitus.

Tämä riippapetunia on aikaisen kevään Plantagenin pistokkaita. Upea siitä tuli! Ensi keväänä minulla taitaa olla enemmänkin petunian pistokkaita. :)

Ihana pienikukkainen huovinkukka osoittautui tänä kesänä ei-ihan-niin-helpoksi kesäkukaksi. Tämä oli samassa amppelissa miljoonakellon ja riippaverbenan kanssa, ja oli koko parvekkeen kasveista ensimmäinen, joka roikkui raatona janosta. Huovinkukka oli myös ainoa, joka kuolla kupsahti liikakasteluun reissuni aikana. Mokoma nirppanokka, mene kotias siitä!

Kaiteella rautalangoin kiinnitetty pajukori. Näitä on kaiteella kaksi, mutta silmäni halajaa parittomuutta, eli sitä kolmatta koria. Pitkään himoitsemani tumma koristebataatti osoittautui melkoiseksi pettymykseksi: ei se kasvanut eikä roikkunut mihinkään. Tarvitsisiko se suuremman multatilan ja lannoitteeksi sitä itseään? Parvekkeeni miljoonakellot ovat Honkasen puutarhan pistokkaista kasvatettu.

Jalokärhö 'Ville de Lyon'. Tämän kukinnot ovat niin kauniita, että voisin kuvata niitä loputtomiin! Ikävä kyllä kärhöilläni on toinenkin rakastaja: kirvat. 

Kasvimaaruukku. Suuria punasaviruukkuja minulla on useampikin parvekkeella. Ruukut on vuorattu  tyhjiksi jääneillä multasäkeillä, jotta ne eivät huokoisena materiaalina haihduttaisi turhaan kosteutta. Uskomatonta mutta totta, tuo pensastomaatti teki jopa hedelmiä!

Yrttejä. Olen rakastunut kauniiseen, punaruotiseen viinisuolaheinään. Se maistuu aivan ketunleivältä ja on ihana lisä näön ja maun puolesta salaateissa! Ikävä kyllä myös kirvat tykkäävät siitä. Kasvaisikohan tämä ikkunalla talvellakin?

Parveke elokuun alussa. Daaliat kukkivat ja ovat kirvojen vallassa. Mäntysuopasumutus ei auta, se vain pyyhkii kirvat pois ja sitten ne ryömivät takaisin nuppuihin. Turkoosi ämpäri on kasvijätettä varten, sitä syntyy koko ajan.

Amppelin kasvit ovat vaihtuneet syysastereiksi. Kesäkukat amppelissa eivät kestäneet parin viikon poissaoloani ja kastelijoiden harvempia käyntejä. Amppeli vaati kesäisinä päivinä vettä aamuin illoin, joten sillä ei ollut toivoakaan. Kesäkurpitsa rehottaa auringossa; annoin sen tehdä yhden suuren kurpitsan, joka on jo syöty. Nam. Oikeassa alakulmassa punakukkainen pelargoni 'Distinction', jonka ostin puutarhamessuilta keväällä. 

Parvekesuunnitelmia

Harjoitteluni Tampereen Plantagenissa on ohitse ja nyt olen oikeissa töissä uudessa Pirkkalan Plantagenissa. Tai oikeastaan se on sellainen kesämyymälä. Taivasalla ja säiden armoilla kauppakeskuksen parkkipaikalla. Mutta se on ihana, pieni ja kompakti myymälä, jossa minä olen saanut olla alusta saakka mukana! :)
Kesätöiden saaminen seudulta on varmistanut myös sen, että tulen viettämään suurimman osan kesästäni Tampereella. Tämä taas on mahdollistanut sen, että olen pystynyt suunnittelemaan parvekettani! Viime kesänä en kylvänyt mitään enkä laittanut parvekkeelle yhtään mitään, sillä olin Kouvolassa koko kesän. Mutta nyt! Nyt on niin paljon suuria suunnitelmia.

Orvokkiamppeli parvekkeella.

Parvekkeeni on pyöreäreunainen puolipallo, suuntana itä. Mutta koska parvekkeeni on talon kulmassa ja kaikilta paitsi yhdeltä sivulta avoin, on se erittäin tuulinen sekä etelän puolelta melkoisen paahteinenkin. Tuulisuutta lisää se, että parvekkeen kaide on metalliristikko josta tuuli pääsee puhaltamaan läpi ja kaatamaan kaikki kasvit, vaikka ne olisi sijoitettu lattialle kaiteen viereen.
Ensimmäinen muutoskohteeni onkin kaide. Olen ajatellut hankkia 5m rullan pajuaitaa, jonka sidon kaidetta vasten tuulensuojaksi. Pajuaita on todellakin myös kauniimpi kuin kellertävä ristikko! :)
Lisäksi olen ajatellut hankkia suuren puulaatikon, jonka vuoraan styroksilla ja muovilla. Haluan laatikkoon köynnöskehikön ja kasvamaan isokukkaisen kärhön. Toivoisin, että köynnös kasvaessaan toisi edes hitusen tuulensuojaa muille kasveille.

Pyörä on saanut kavereita viipyessään parvekkeella talviteloilla.

Parvekkeen lattia on sekin ongelmallinen. Koska parveke on todella avoin, niin vesisateella se kastuu aivan kokonaan. Sade kastelee olohuoneen ikkunankin, vaikka päällä on yläkerran parveke. Räsymatot eivät siis tule kysymykseen, vaikka rakastan niitä varsinkin ulkotiloissa. Puisia laattoja karsastan, koska niitä on vaikea saada talveksi mahtumaan sisälle ja toiseksi ne kuitenkin, aivan varmasti, jossain vaiheessa, alkavat klonksumaan ja kolisemaan. Olen siis katsellut muovisia parvekelaattoja, jotka ovat kevyitä ja pieniä. Periaatteesta en tosin haluaisi parvekkeelleni mitään muovista. K-Raudassa tosin oli hyvä vaihtoehto muovilaatoille: 30x30cm puulaattoja, joissa oli muovitettu pohja. Hinta muistaakseni 2,90e/kpl. Nekin voisivat olla kivoja.

Mukuloista kasvaa noropunatähkää (Liatris spicata) ja matalaa liljaa (Lilium 'Lollypop'). Suunnitelmissa istuttaa kummatkin talvehtivaan perennalaatikkoon.

Kasvikuulumisia

Muutamia kuvia kylvöksistä, kukkijoista ja muista ihanuuksista. :)

Basilika 'Green Globe' vanhassa akvaariossa kasvilampun alla.

Tummalehtistä ja tavallista basilikaa.

Sitruunamelissa tuoksuu niin ihanalta!

Plantagenin pelargonipistokkaat nyt. Kuvassa 'Appleblossom', 'Mary', 'Dr. Ingrid' ja tuoksupelargonit 'Orange Fizz'.

Pelargoni 'Distinction' oli löytö Tampereen puutarhamessuilta. Näitä, sekä monia muitakin upeita lajikkeita möi Pukin Puutarha.

Tälläinen isokirjopeippi (Solenostemon scutellarioides) lähti myös mukaan messuilta. Ajattelin, josko sitä ehtisi monistamaan kesäkukkaistutuksia varten?

Saintpaulia 'Taita' on näin suloisesti kukassa.<3

Saintpaulia 'Apache Victory' on värittynyt hyvin eteläikkunalla. Saa nähdä miten sille käy, kun se siirtyi kesän ajaksi idän puolelle.

Kuparilehdistä 'Chocolate Cream' on tällä hetkellä kauneimmin kukassa.

Pienikukkainen puikkokämmekkä 'Berry Oda' tekee kukkavanaa.<3

Uusia kasveja!

Auringonpaisteisen talvipäivän innoittamana oli pakko kuvailla kotona kasveja. Auringonvalossa valokuvat onnistuvat niin paljon paremmin ja värit näyttävät upeilta kun salamavaloa ei tarvita. Virallinen kuvauspaikkani on aina keittiönikkunan ääressä, jonka suuntana onkin etelä. Eteläinen ikkuna on talviaikaan hieman ylikansoitettu, sillä se on paljon valoisampi kuin kaksi muuta ikkunaani, jotka suuntaavat itää kohti.
Olen tullut hankkineeksi talven aikana muutamia uusia kasveja: laikkuvehkan, kirjovehkan sekä muorinkukan. Muorinkukka myytiin tyhmälle ludisiana, mutta olen jo päässyt asian yli. Ehdin jo jakaa siitä pistokkaankin eteenpäin kyseisenä maaorkideana. Se on yllättävän kaunis muoriksi, ihan tosi! :)

 Tämän kasvin tarkkaa lajimääritystä minulla  ei ole tiedossa, tiedän vain sen olevan jokin laikkuvehka (Aglaonema sp.). Rakastuin sen erikoiseen lehtiväriin ensisilmäyksellä!

Peperomia puteolata eli viirumuori on trooppinen kasvi, eikä viihdy kylmien ikkunoiden läheisyydessä.

Dieffenbachia maculata cv. 'Camille' tarvitsee paljon valoa, sillä siltä puuttuu lehtivihreä lähes kokonaan.

Valkolehtinen kirjovehkani on sittemmin saanut vieraakseen ripsiäisiä ja on nyt nauttinut Provadoa säännöllisesti veden mukana. Myöskin ikkunan muut kasvit ovat saaneet hörpyt samasta kannusta. Luin jostakin, että multaan työnnettävien Provado-puikkojen teho nopeutuu, kun puikot sulattaa kasteluveteen. Kirjovehka sai lisäksi myrkkyä sprayn muodossa. Toistaiseksi eivät paholaiset ole vielä hellittäneet otettaan.

Miltonia -hybridi kukkii tänä talvena vain yhden kukkasen voimin.

Perhoskämmekkä, jonka elvytin toissavuonna sammalpussissa. Silloin ressukalla ei ollut enää yhtäkään elävää juurta jäljellä. Se on puolitoista vuotta kasvattanut juuria ja yhden uuden lehden, nyt se teki kukkavanan!<3

Extremepaketointia!

Vaikka Plantagenissa onkin periaatteessa itsepalvelu kasvien paketoinnissa, eli asiakkaat siis paketoivat kasvinsa itse parhaalla näkemällään tavalla, tarvitaan joskus harjoittelijanretkujakin apuun.
Eräänä päivänä asiakas oli ostanut suurimpia viherkasveja mitä myymälästä löytyy ja tilannut kasveille kotiinkuljetuksen. Kuljetus tapahtui iltapäivästä, joten heti aamulla aloitimme paketoinnin. Pakkasta oli ulkona toista kymmentä astetta, joten kukkasten nopea kietaisu muoviin ei tullut kysymykseen. Nappasimme kasvit, sekä pari tyhjää ämpäriä leikkokukilta rullakkoon ja suuntasimme tekemään ämpäripaketteja. Tuumimme, että lähes kaksimetriset kasvit olisi helpompi tipauttaa ämpäripakettiin ja jatkaa siitä kerrosten rakentamista, kuin pyöritellä lattialla paketin sisään.

Jättiläismäinen kultaköynnös puolivälissä paketointia.

"Laitetaankos rouvan kukkaset pakettiin?"

Paperia tuli kasvien ympärille lähemmäs kymmenen kerrosta, paperiarkkien lukumäärää en osaa edes arvata. Paperoinnin jälkeen kasvit laitettiin vielä putkimuoviin. Kuvassa olevan kultaköynnöksen paketista tosin tuli niin valtavan leveä, että päädyimme leikkaamaan muovin auki ja kietomaan leveyssuunnassa paketin ympärille. Enempää oikeastaan emme olisi voineet tehdä kasvien hyväksi. Emme voineet muuta kuin jäädä toivomaan parasta, että ne selviäisivät pitkästä kuljetuksesta!

Harjoittelupaikkana Plantagen

Meillä alkoi tammikuun lopussa koulussa valinnaiset kurssit. Minulla oli alunperin valittuna kurssi nimeltä "Ryhmäkasvien tuottaminen". Halusin kovasti päästä harjoitteluun kaupungin puutarhoille Hatanpäälle, mutta koska puutarhoja ollaan ajamassa alas, he pystyivät ottamaan harjoittelijoita kovin rajallisin ehdoin. Muut ryhmäkasveja kasvattavat puutarhat sijaitsevat kaukana Tampereen keskustasta, jonne minun on mahdotonta kulkea ilman omaa autoa. Päädyin siis vaihtamaan koko kurssia ja suuntasinkin harjoittelemaan Tampereen Plantageniin aiheena "Asiakkaiden neuvominen puutarhamyymälässä". Harjoittelu kestää yhteensä kymmenen viikkoa ja välissä on viikon talviloma.

Harjoitteluni on edelleen menossa, joten tulen kirjoittelemaan asiasta varmasti vielä uudelleenkin. Tähän mennessä olen viihtynyt erittäin hyvin ja työtehtävät ovat monipuolisia. Hommia on riittänyt niin kasvipuolella ja kuivalla puolella, kuin myös toimistossa tietokoneen äärellä. Kasvipuolella olen siivoillut kasvipöytiä: lakaissut roskia ja vaihtanut likaisia ja homeisia altakastelumattoja uusiin. Olen kastellut ja nyppinyt, tuonut uutta tavaraa sisään ja vienyt vanhoja ja nahistuneita kasveja pois. Lisämyyntituotteet vaativat nekin täyttöä, ja mielenkiintoista puuhaa onkin rakentaa kokonaan uusia pöytäkomplekseja lisämyyntuotteineen.

Tänä vuonna valikoimiin kuuluu ensimmäistä kertaa koskaan pistokkaat. Saimmekin yhdessä harjoittelukaverini kanssa tehtäväksi tehdä pistokkaiden pöydän oheistuotteineen, sekä vihdoinkin pistokkaiden saavuttua jäimme vastuuseen pistokkaiden hoidosta kokonaisuudessaan. Ovat ne niin ihania pieniä kukkavauvoja, että en olisi voinut parempaa hommaa saada! :) Valikoimista löytyy monta eri lajiketta pelargoneja, verenpisaroita ja petunioita. Lienee turhaa mainita, että muutti niitä meille kotiinkin muutamia... :)

Pistokaspöytä täydessä latingissa.

Osa pistokkaista kasvaa turvebriketeissä. Brikettien kosteana pitäminen on haasteellista, sillä ne kuivuvat hyvin nopeasti.

Kuivan puolen hommiin olen päässyt tutustumaan myös erilaisten hyllyjen rakentelemisen, tavaroiden siirtelyn ja ehostamisen muodossa. Tutuiksi on tullut muunmuassa kumisaappaat, ruukut, työkalut, kastelukannut ja tuoksukynttilät. Plantagenissa hyllyjen järjesteleminen on helppoa, sillä esillepanon määrää suuremmat jehut. Saamme valmiit piirustukset ja ohjeet, kuinka mikäkin tuote tuodaan esille. Tavallaan harmillista, ettei omaan luovuuteen jää varaa, mutta toisaalta töitä on niin paljon, että on helppoa kun edes jokin on valmiina.

Sain myös osallistua viimeisimpään Plantagenin puutarhakouluun, jonka aiheena oli siemenet, pistokkaat ja esikasvatus.Voi miten mielenkiintoista! Etenkin kun tuo lisääminen ja viljeleminen on minusta sitä koko alan parhautta! Puutarhakouluun oli ilmoittaunut lähes 80 kanta-asiakasta, mutta paikalle ei sentään kaikki saapuneet. Tilaisuuden jälkeen olin mukana keskustelemassa ja vastaamassa asiakkaiden kiperiin kysymyksiin. Minulta kysyttiin melko hankaliakin kysymyksiä. Tälläisiä oli esimerkiksi, että minkä vuoksi ruukkuun kylvetyt Anemonen kävyt maatuvat ja katoavat, minkä vuoksi katkaistu traakkipuu teki kaksi haaraa ja toinen haara kuoli, sekä miksi lyhtykoiso ei enää kasvanutkaan, kun kasvua rajoitettiin laudalla. Mitä tuollaisiinkin osaisi vastata, onko niihin edes mahdollista antaa oikeaa vastausta? Voi härregyyd! :D

Opinnäytteestä sananen

Tammikuussa opinnäytehässäkkä oli ohitse meiltä, jotka valmistumme tänä vuonna. Opinnäytteen ajankohta oli minusta hieman kummallinen. Ensinäkin se, että aihe oli päätettävä jo melkein samantien toisen vuoden opintojen alkaessa, viime syksynä siis. Toiseksi, työ itse täytyi olla valmis jo joulukuussa, kun opintoja oli vielä puoli vuotta jäljellä. Hulluutta, että puutarhureiden on tehtävä näyttötyönsä keskellä talvea! Siihen kaatui haaveet kasvatuskokeista ja kukkapenkin perustamisesta. Suurin osa opiskelutovereistani taisi tehdä näyttötyönsä kukkasidontaan liittyen, jolloin vuodenaika ei ole ihan niin merkittävässä roolissa kuin meille multasormille. Näillä kuitenkin mentiin. Viimeinen rutistus oli tammikuussa pidettävä opinnäyteseminaari, jossa esittelimme työmme puutarhuriopiskelijoille sekä muille kiinnostuneille.

Sunnitelmani kohde.

Opinnäytetyöni aihe oli yleissuunnitelma rivitalon takapihasta. Löysin ihan oikean asiakkaan netin välityksellä: melko suuren rivitalon takapihan kodin ja koulun läheisyydestä. Juuri sen mitä etsinkin. Pyörittelin mielessäni vaihtoehtoja sukulaisten pihoista, mutta onneksi päädyin tuntemattomaan ihmiseen. Kaikista opettavaisinta opinnäytteessäni ehkä olikin juuri se oikean asiakkaan kanssa toimiminen. Minulla on aina välillä suuria vaikeuksia arvostaa omia tekemisiäni ja oli todella haasteellista pystyä tapaamaan asiakasta ja esiintyä itsevarmana ja ammattilaismaisena. Olen piirtää töherrellyt kaikenlaista pienen ikäni ja näen hyvin selvästi pihasuunnitelmissanikin sen oman kädenjälkeni, sen saman mikä minulla oli jo yläasteellakin. On todella vaikeaa ymmärtää ja uskoa, että joku haluaisi maksaa piirustuksestani, omasta kädenjäljestäni. Tässä asiassa on vielä paljon opittavaa!

Luonnostelua ja hahmottelua leivinpaperille.

Tussausta kasvilamppujen loisteessa.

Olen edelliseltä ammatiltani artesaani. Suunnitelmien piirtäminen on minulle artesaanin ja puutarhurin yhteensulautumista. Yleissuunnitelma, joka on siis alusta loppuun saakka suunniteltu ja väritetty piirustus kaavioineen ja opastuksineen, on minusta kuin taideteos. Itse suunnitelman nerokkuuden ja toimivuuden lisäksi yhtä tärkeää on se, että teos miellyttää silmää ja on kaunis. Vaikka olisikin huippuideoita pihojen ja puutarhojen suunnitteluun, on osattava myös piirtää.
Opinnäytettä tehdessä pohdin aina välillä, onko piirtäminen minulle niin tärkeä asia, että teen sitä itse suunnitelman kustannuksella. Keskitynkö liikaa siihen taideteokseen, jääkö pihan nerokkaat ideat toissijaiseksi? Ja olenko huono suunnittelija, jos niin on, onko minulla oikeutta palkkioon tai toiminimeen jos olen sellainen suunnittelija? Vai onko ihan ok olla omanlaisensa? Vai olenko edes omanlaiseni, ehkä kuvittelen kaiken.

Puuvärit, nuo paholaisen keksintö.

Valmis työ kasvilistoineen, havainnekuvineen ja rakennepiirroksineen.

Oli miten oli, opinnäytetyöni onnistui hyvin. Asiakas oli tyytyväinen ja onnellinen. En vienyt hänelle vain paperin palasta ja piirustusta, vaan myös kasan haaveita kauniista pihasta ja unelmia kesästä.
Koulun puolesta onnistuin myös hyvin. Sain kehuja ja kannustusta oman yrityksen perustamiseen. Ainoastaan suullinen esitykseni seminaarissa oli kuulema hieman hiljainen. Suoraan edessä istuvat henkilöt sanoivat, ettei heillä ollut mitään ongelmia kuulla puhettani. Kenties opettajat eivät kuulleet istuessaan toisella laidalla auditoriota ja koska minä olin tietenkin kääntyneenä toiseen suuntaan selostaessani kankaalle heijastuneita valokuvia.
Nyt se on tehty ja ohi. Ainakin vähäksi aikaa. Nimittäin minulla on jo uusi pihasuunnitelma työn alla... :)

Somistelua

Kevään myymälätyöskentelyyn kuului aimo annos oppia somistuksesta. Suuntaudumme kukkakauppaan tai puutarhamyymälään, joten erilaiset näyteikkuna- ja muut somistukset ovatkin tärkeä osa myymälästä huolehtimista. Ennakkoluuloinen minä jälleen epäili aluksi, kuinka kummassa moiseen aiheeseen saisi käytettyä aikaa viikkoja. Väärässä olin, jälleen kerran. Somistukseen sisältyy paljon muutakin kuin verhon ripustaminen ja kukkapurkin laittaminen kauniisti pöydän kulmalle.
Ensinäkin opimme paljon värioppia. Opimme käyttämään vastavärejä ja lähisävyjä, opimme värien harmoniasta ja disharmoniasta. Opimme käyttämään erilaisia pintoja ja materiaaleja, esimerkiksi sileää ja rosoista, kiiltävää ja mattapintaista tai vaikkapa pehmeää ja kovaa. Opimme myös, kuinka suuret ja pienet asiat ja esineet asetellaan erikokoisiksi ryhmiksi ja kuinka ryhmien sijainnin määrittäminen vaikuttaa kokonaisuuteen.

Somistuksen tarkoituksena on antaa asiakkaalle ideoita ja houkutella asiakas myymälään ostoksille. Asiakkaan ei ole tarkoitus ottaa tuotteita somistuksesta ostettavaksi. Näyteikkunan somistamisessa on huomioitava siinä käytettävien kasvien hoitaminen. Kasvit on kyettävä kastelemaan ikkunassakin.

Ensimmäisenä teimme näyteikkunasomistukset ystävänpäiväksi. Somistus tehtiin pienissä ryhmissä ja teemat arvottiin. Ryhmämme sai teemaksi "Sydän". Melkoinen klisee ystävänpäivän teemaksi, mutta ei auttanut muuta kuin käydä ideoimaan. Onneksi olimme kaikki yhtä mieltä siitä, ettei somistuksemme tulisi olemaan vaaleanpunainen, sydämille kyllästetty hirvitys, vaan jotakin hieman erilaisempaa.
Kangasvaihtoehtoja oli hyvin rajallisesti ja valitsimme pääväriksi violetin.. Koulun rekvisiittavarastosta löytämämme vanha, sinkkinen kastelukannu innoitti meitä suuresti. Kehitimme Rakkauden Kastelukannun, jonka nokasta suihkuaisi rakkautta ja jonka sisältä valuisi rakkautta maahan saakka. Ja ah, rakkaus kastelisi näyteikkunamme kukkaset ja kuinka ne kukoistaisivatkaan! No, leikki sikseen. Vakava aihe.

Leikkasimme vaaleanpunaisesta ja violetista kuitukankaasta pieniä sydämiä, joita kiinnitimme ohuen rautalangan ja sinitarran avulla kastelukannun reikiin. Kannun sisältä roikkui vaaleanpunainen sametti ilmentämässä valuvaa vettä tai siis rakkautta, joka jatkui kuitukangassydäminä valuen allaolevaa kangasta pitkin. Somistuksen kasveina meillä oli kuitupaperiin käärittyjä mehitähtiä, rahapuu, kirjava muratti ja vaaleanpunaisia tulilatvoja. Käytössä oleva kasvillisuus niinikään oli rajallista määrältään, väreiltään ja laadultaan, joten myönnytyksiäkin jouduttiin tekemään. Meille ei esimerkiksi riiittänyt vaaleanpunaisia esikoita, joita alunperin haaveilimme somistukseemme.

Rakkauden Kastelukannu tekemässä sitä, mitä parhaiten osaa.

Somistaminen ryhmätyönä oli oikeastaan aika mukavaa puuhaa. Ideoimme ja toteutimme kaikki suunnitelmaa tasapuolisesti. Suunnitelma kastelukannusta toteutui erinomaisesti ja saimme hyvää palautetta opettajalta! :)

Toinen somistus tehtiinkin sitten yksilötyönä. Homma lähti liikkeelle mittakaavaan piirretystä suunnitelmasta. Somistuksen aiheena ja innoittajana oli seuraava runon pätkä:  

"On elämä usein mutkikas tie, polku mi vihreisiin ehtoihin vie. 
Kukkaset ilon ja rakkauden, olkoon runsaina reunoilla sen."

Oman suunnitelmani pääideana oli oikea puu, sekä oikeista tiilistä ladottu polku. Näin silmissäni keväisen, hennon vihreän pihapolun. Somistusloossit sijaitsevat hallissa, jossa tehdään kivitöitäkin, joten tiesin sieltä löytyvän erilaisia tiilejä. Värssystä päättelin, että koulun vihreät kankaat tulisivat olemaan haluttua tavaraa, joten nappasin aamulla kotoa mukaan muutamat vihreät verhot. Kivityöhallissa oli kuivia koivun oksia, joista sain yhden omaan käyttööni somistukseni puuksi. Koivun oksille leikkasin kuitukankaasti vaaleanvihreitä lehtiä. Lattialle ladoin tiililadontana polun vanhoista punaisista tiilistä, joiden väleihin asettelin erivärisiä esikoita. Ylemmälle tasolle laitoin koriin muratin sekä tulppaaneja maljakkoon. Alemmalle tasolle laitoin koriin esikoita, sekä mehitähden. Lattian tyhjiä kohtia paikkaamaan ja tiilien teräviä kulmauksia pehmentämään laitoin vielä viimeiseksi pyöreitä luonnonkiviä kasoiksi.

Keväinen pihapolkuni somistuksena.

Somistukseni katseenvangitsija oli kivinen polku esikkoineen.

Somistukseni onnistui omasta, sekä muiden mielestä hyvin, vaikka katseenvangitsija olikin lattianrajassa. Somistus sopisikin sen vuoksi paremmin vaikkapa myymälän käytävälle kuin näyteikkunaan.
Käytössämme olevat lamput olivat aika kehnoja valoltaan, mutta jollain tavalla tuli opittua niidenkin asettelemista ja suuntaamista. Somistuksestani puuttui myöskin kokonaan tuotteiden hinnat, mitkä on aina oltava näkyvissä myös näyteikkunassa, vaikka sieltä niitä ei tuotteita olekaan tarkoitus ostaa.

Havaitsin jälkeenpäin, etten tietoisesti käyttänyt somistaessa lainkaan avuksi ja hyödyksi meille opetettuja asioita. En edes muistanut niiden olemassaoloa. Ideointi ja luova ajattelu vei mennessään ja koko loossini sisältö oli enemmänkin perstuntumalla tehty. En tiedä onko se lopulta hyvä vai huono asia, kunhan vaan tuntuma ahterissa on hyvä. :)