Pupunruokaa

Tenttejä pukkaa kevätkaudelle. Kaksi päivämäärää on jo lyöty lukkoon: vihannestentti sekä hedelmä- ja marjatentti. Viimeisessä jaksossa tentitään vielä perennat ja kesäkukat, joita molempia on niin paljon, että päätimme jakaa listat kahteen osaan. Luvassa on myös tunnistustentti rikkakasveista, mutta en oikein tiedä onko se jo tässä vai seuraavassa jaksossa. Näin ollen keväällä on tunnistustenttejä yhteensä seitsemän kappaletta. Ooämgee.
Ensimmäisenä on vuorossa vihannestentti, joka on reilun viikon päästä. Tunnilla teimme tasokokeen, josta selvisi kuinka moni tunnistaa jo yli puolet vihanneksista valmiiksi. Itse sain pisteiksi 26/30, mutta joukossa oli mangoldi joka ei ole meidän tunnistuslistoilla. Mangoldi oli yksi niistä joita en tunnistanut. Vihannekset on siis tähän ikään mennessä tullut jo melko tutuksi, siitäkin huolimatta että kroppa näyttää siltä ettei ole vihanneksia ikinä nähnytkään! :)
Näitä vihanneksia meidän listalta löytyy:

Juuri- ja mukulavihannekset

Mukulaselleri Apium graveolens var. rapaceum
Punajuurikas Beta vulgaris var. conditiva
Lanttu Brassica napus var. napobrassica
Nauris Brassica rapa
Porkkana Daucus carota
Palsternakka Pastinaca sativa
Retiisi Raphanus sativus var. sativus

Lehti- ja versovihannekset

Ruokasipuli (kepasipuli) Allium cepa -ryhmä
Punasipuli Allium punasipuli -ryhmä
Purjo Allium porrum
Valkosipuli Allium sativum
Ruohosipuli Allium schoenoprasum
Ruotiselleri Apium graveolens var. dulce
Kukkakaali Brassica oleracea var. botrytis
Valkoinen keräkaali Brassica oleracea var. capitata f.alba
Punainen keräkaali Brassica oleracea var. capitata f.rubra
Ruusukaali Brassica oleracea var. gemmifera
Kyssäkaali Brassica oleracea var. gongylodes
Parsakaali Brassica oleracea var. italica
Kurttukaali (savoijinkaali) Brassica oleracea var. sabauda
Salaattikiinankaali Brassica pekinensis
Rucolasalaatti eli sinappikaali Eruca sativa
Lehtisalaatti Lactuca sativa var.crispa
Keräsalaatti Lactuca sativa var. capitata
Raparperi Rheum rhabarbarum
Pinaatti Spinacia oleracea

Vihanneshedelmät

Paprika Capsicum annuum
Jättikurpitsa Cucurbita maxima
Kurpitsa Cucurbita L.
Avomaankurkku Cucumis sativus
Tomaatti Solanum lycopersicum

Siemenvihannekset

Pensaspapu Phaseolus vulgaris var. nanus
Sokeriherne Pisum sativum var. sativum
Sokerimaissi Zea mays var. saccharata


Vihanneksista meidän ei tarvitse tietää kuin suvun nimi, eli tieteellisen nimen ensimmäinen sana. Listalla on paljon Brassicaa (kaalit) ja Alliumia (sipulit), joten luultavasti tentti menee hyvin.

Perhosia ja kirjalöytö

Joulu oli ja meni, nyt on uusi vuosi. Hyvää uutta vuotta!
Olin joulun aikaan reilun viikon reissussa Kouvolan suunnalla, kuten aiemmin tulikin jo kirjoiteltua, ja palatessani kotiin sain ilokseni huomata, että kaikki kasvini olivat selvinneet erosta hyvin. Eniten olin huolissani viirivehkan kestämisestä, sekä kuparilehden pistokkaasta ja chiritasta. Chiritasta lähinnä siksi, kun se on niin pienessä purkissa. Kultaköynnöksien ruukut olivat painavia edelleen kun palasin, ne kävivät ennen lähtöä suihkussa kunnon kastelussa, kuten melkein kaikki muutkin kasvit.
Ainoa takapakkia ottanut kasvi oli uusi vaaleanpunainen pikkuflamingonkukka, josta aiemmin olenkin jo kirjoittanut. Se ei ollut kuiva mullastaan, mutta sumuttelun puute oli saanut pienen joukon vihannespunkkeja aktivoitumaan. Saa nähdä kuinka käy.
Jätin kotiin myöskin joukon kukkivia perhoskämmeköitä. Vanhimmassa kasvissa oli neljä kukkavartta ja yksi koskaan vielä kukkimaton oli juuri availemassa ensimmäisiä nuppujaan. Pelastin sen aikoinaan äidin ikkunalaudalta. Toivoin lähtiessä, ettei orkidea kuivettuisi ja pudottaisi nuppujaan poissaollessani, vaan että ehtisin näkemään minkälainen tyyppi se olikaan ja kenties ottamaan valokuvankin!

Ensimmäistä kertaa kukkivana. Se olikin näin punainen!

Vanhin perhoskämmekkä kauniinpana kuin koskaan. Tässä yhtä kukkavarsista.

Kävin eilen kirpputorikierroksella Tampereella. Merkitsin pieneen kaupunginkarttaan suurpiirteisesti missä kohdin pitäisi olla kirpputori ja lähdin matkaan. Kartalle merkitsemästäni kahdestatoista kirpparista ennätin viidelle ennen kuin tuli uuvahdus. Mukaan tarttui muutamia keraamisia, maalattuja kukkaruukkuja SPR:n Tampurin Kirpputorilta, hintaan 0.50e kappale. Yksi ei maksanut mitään, kun maalissa oli halkeama. Puutarhakadun pelastusarmeijan kirpparilta taas tein löydön kirjapuolelta. Huonekasvien hoito-opas vuodelta 1982, kirjoittanut William Davidson, suomentanut Matti ja Katri Erkamo, hinta 5e. Kun onnistuu sivuuttamaan kaikki hassulta kuulostavat vanhahtavat sanonnat, löytyy oppaasta paljon yleisiä hoito-ohjeita, kasvien valinnasta tietoa, ohjeita istuttamiseen ja pieni opas lajeihin.
Hienon tästä rumasta ruskeasta kirjasta tekee se, miten paljon ja miten monenlaisin kuvin siinä on perehdytty tuholaisiin, tauteihin ja muihin ongelmiin. Jokaisen kasviesittelyn kohdalla on melkeinpä enemmän kammottavia tuholais- ja tautikuvia kuin kuvia terveestä kasvista. Mikäli laji on herkkä liikakastelulle, kirja näyttää kuvan liikaa kastellusta kasvista. Jos kasviin iskee herkästi kilpikirvat, löytyy esittelystä kuva ko. kasvista, joka on kilpikirvojen vioittama. Loistavaa!
Tuhokuvien lisäksi kirja myöskin esittelee paljon lajikkeita. Esimerkiksi ihmepensaiden osiossa on esitelty monen eri lajikkeen lehtimuoto ja kasvutapa.
Tässä valokuvat kirjan kirjovehka-esittelystä:

Ensimmäisellä aukeamalla esitellään kirjovehkan eri lajikkeiden eroavaisuuksia.

Toisella aukeamalla on hoito-ohjeet symbolein, sekä selkeät valokuvat kasvivaurioista kirjovehkan tyypillisten tuholaisten, tautien ja hoitovirheiden aiheuttamana.

Kirjan englantilainen alkuperäinen nimi on The Houseplant Survival Manual, How to keep your houseplants healthy.

Joulukukkia kaljalaseissa

Käytiin siskon kanssa ennen joulua ostamassa Haavikon puutarhalta Kuusankoskelta pari vaaleanpunaista hyasinttia. Siniset ovat suosikkejani, mutta tarjolla oli vain vaaleanpunaisia. Joulutähtien olemassaoloa en ole oikein koskaan ymmärtänyt, mutta hyasintit kuuluvat jouluun. Haavikolla oli yksi kasvihuone lämpimänä ja käytössä, se oli täynnä joulutähtiä ja erilaisia joulukukka-asetelmia. Asiakkaita oli todella paljon, eikä oikein ehtinyt henkilökunnan kanssa jutella muuta kuin moikata.

Mietittiin sitten Marjan kanssa, että millä tavalla kaksi tavallista, edullista, hyasinttia voisi saada jotenkin nätillä tavalla esille. Nämä olivat tosi nuppuisia, eikä päällä ollut edes sitä kiiltävää foliota, millä yksittäiset hyasinttipurkit usein kaunistetaan. Saimme ajatuksen, että mitä jos istuttaisimme sipulit läpinäkyviin lasiastioihin, ilman multaa? Olin jostain lukenut kuinka se tehdään. Ajattelimme ensin, että äidin kaapista löytyvät vanhat konjakkilasit olisivat täydelliset tähän tarkoitukseen, mutta sipulit olivat aivan liian muhkeita mahtumaan lasin suuaukosta sisälle! Päädyimme istuttamaan hyasintit hemaisevan idyllisiin kaljalaseihin.... :D
Näin se tapahtui:

Poistin ensin sipulin ympäriltä irrallista multaa. Multa oli todella kuivaa ja tiukassa, joten vaihe osoittautui melkeinpä turhaksi.

Seuraavaksi sipuli hyppäsi kylpyyn, jossa multa pehmeni sen ympärillä ja irtosi veteen.

Pesin hyasintin juuria varovaisesti mullasta.

Kun suurin osa mullasta oli liotettu vesiastiaan, loput rippeet pystyi huuhtelemaan hanan alla.

Kummipoika Joel laittaa lasikuulia tukemaan sipulia, jotta se pysyisi pystyssä.

 Tadaa, hyasintti kaljalasissa! :D

 

 

Kun hyasintit olivat auenneet, lasit eivät enää näyttäneet niin massiivisilta.

Täytyy ottaa projektiksi etsiä kipputoreilta toisenlaiset lasit ensi jouluksi. Varmasti on olemassa sirojalkaisia, suurempisuisia konjakkilaseja, jotka haluavat ehdottomasti ottaa osaa sipulikokeiluihin. :)

Talvisessa metsässä

Käytiin aamulenkillä metsässä pitkästä aikaa. Pakkasta oli -13.7°C, vähän siinä rajoilla tarkeneeko vai eikö. Metsälenkki tarkoittaa sitä, että koirat saavat juosta vapaana. Sää oli kylmä, mutta aurinko houkutteli ulos. Ja ei oltukaan käyty metsässä kolmeen viikkoon Adan juoksuajan takia. Nappasin kameran mukaan lähtiessä ja koitin napsia vähän kuvia. Kauan ei akku kestä tuossa kylmyydessä, tosin. Taitaa koko kamera alkaa olla jo vanha. Niin, huomasin muuten edellisen postauksen kuvissa, että kameran päivämäärä on laahannut vuorokauden jäljessä. Nyt se on taas oikeassa ajassa.

Auringonvalo osui kauniisti puiden korkeimpiin latvoihin.

Valoja lumihangella.

"Tänne!" Sen jälkeen on saatava namia.

Ostin myöskin junalipun Kouvolaan, jonne aiotaan matkustaa jouluksi viikon päästä. Hermostuttaa taas tuo reissaaminen, vaikka meni se viimeksikin ihan hyvin. Toivottavasti vaan ei ole juna ihan täynnä.

Kasvien menestyminen hieman mietityttää kun lähtee reissuun. Patterit paahtaa kuumina ja huoneilma on kuivaa. Suurin osa kyllä pärjää varmasti ihan hyvin, mutta sitten on näitä juoppoja, kuten viirivehka, joka tykkäisi tissutella vettä kaiken aikaa. Mitähän sille keksisi? Olen kuullut semmoista systeemiä kehuttavan kuin Blumat. Siinä on pieni keraaminen kartio, joka liotetaan vedessä hyvin ja sen jälkeen tökätään multaan. Kartiosta lähtee ohut letku jonka toinen pää on vesiastiassa. Toimii siis samalla periaatteella kuin perinteinen narusysteemikin; vesi nousee kapillaarisesti kohti kukkaruukkua ja multaa. Toisessa Blumat -versiossa kartioon kiinnitetään pullo pystyasentoon. Hinta on mielestäni kohtuullinen, kasvifoorumilla joku sanoi ostaneensa Blumat -systeemin hintaan 8,90€ Agrimarketista, pakkauksessa keraamisia kartioita oli kolme.

Viirivihka koettelee mun kärsivällisyyttäni muutenkin. Se nimittäin haluaisi kasvaa kauheasti. Sain sen kesän lopulla läksiäislahjaksi puutarhalta kun työt loppuivat ja sen jälkeen olen vaihtanut sitä hitusen isompaan purkkiin jo kaksi kertaa. Taas on ruukku käymässä pieneksi ja sen vuoksi se kaipaa kasteluakin niin kovasti. En tiedä pitäisikö tätä vaihtaa koko ajan isompaan, vai pitäisikö se siirtää kerralla johonkin tosi isoon ruukkuun. Vai tykkääköhän se elellä ahtaasti?

Viirivehka on englantilaiselta nimeltään Peace Lily.

Uutta projektia pukkaa

Viikko enää ja sitten on joululoma. Uskomatonta. Viimeinen viikko koulussa on vain neljä päivää pitkä. Tai oikeastaan kolme, koska torstaina on joulujuhla ja erikoispitkä jouluateria. Joulujuhla on aiheuttanut pientä draamaa pihasuunnittelijoiden keskuudessa. Saatiin nimittäin kaikki sähköpostia oppilaskunnalta, että olisi vähän niin kuin pakko keksiä jokin ohjelmanumero, mutta vain osa oppilaista on innostunut esiintymisestä. Kirjoittaja, eli mä, ei oikeastaan halua olla missään tekemisissä minkäänlaisen esiintymisen kanssa. Suurin osa opiskelijoista siis kieltäytyy esiintymisestä ja muutama on niin innokas esiintymään, että alkaa miettimään ovatko ne tältä planeetaltakaan. Mutta ilmeisesti olemme nyt sovussa asian suhteen. Ne esiintyvät joilla siihen on pakottava tarve, muut saavat olla rauhassa. Sopii mulle.

Viimeinen viikko ennen joulua meillä on pelkästään pihasuunnittelua. Pitkiä päiviä yhdeksästä neljään. Aloitetaan vielä uusi projektikin, nimittäin ihan oikea asiakas on halunnut pihasuunnitelman rivitaloalueen yhteisestä alueesta. Tehdään se koko ryhmän kesken yhdessä. En tiedä vielä kuinka se on suunniteltu tapahtuvaksi, mutta eiköhän se selviä ja uudelta draamaltakaan tuskin vältytään kun about viisitoista erilaista ihmistä lyö päänsä yhteen ja yrittää toimia kimpassa! :D
Käytiin eilen katsomassa suunniteltavaa aluetta. Otettiin mittoja puista, pensaista, rakenteista ja rajoista, merkittiin ylös mitä kasvillisuutta alueella on ja kaikkea muuta hyödyllistä. Yritettiiin tehdä mahdollisimman kattavat mittaukset, koska se oli ainoa kerta kun käymme siellä. Pakkasta oli -10°C ja kammottava viima pohjoisesta, melko hyytävää siis. Ei me tietenkään keretä saada koko suunnitelmaa valmiiksi periaatteessa kolmessa päivässä, mutta jatkamme sitä ensi vuoden puolella, samalla kun teemme myöskin kurssista näyttötyötä. Tammikuussa meillä jatkuu vielä pihasuunnittelu ja alkaa myöskin taas uudelleen työskentely puutarha-alalla! Hiphei!

Alueella on lasten leikkipaikka, joka me jätetään suunnitelmassa rauhaan.

Alue on suorakaiteenmuotoinen. Kolmella sivulla on rivitalo ja yhdellä parkkipaikka.

Alueen päät ovat eri korkeudella. Keskellä on kivilohkareista tehty pengerrys.

Viimeisiä mittatuloksia odotellessa.

Iloinen pihasuunnittelupoppoo!

Muuten, kolmannen jakson lukujärjestykset ovat tosiaan netissä. Pystyy jo katselemaan minkälaisia päiviä on tulossa ensi vuonna. Aika leppoista näyttää oleva mulla, muutamia päiviä jolloin ei ole mitään ohjelmaa koulussa ja vain pari täyspitkää päivää koko jaksossa. Kamalan paljon yrittäjyyttä, enkä tiedä ollenkaan mitä meidän firma pystyy tekemään niillä tunneilla. Meidän yrityksen hommat painottuu niin kovasti kevääseen, että nyt talvella ei oikein osata muuta kuin ihmetellä. Kai me jotain keksitään.

Retkellä keltaisten talojen keskellä

Meillä on pihasuunnittelua melkeinpä ainoastaan kakkosjaksossa. Siinä ehtii tehdä kaikenlaista. Piirtelyn, teorian ja kaiken suunnittelun lisäksi kävimme myös retkeilemässä Lepaalla, Hattulan kunnassa, jossa sijaitsee Hämeen ammattikorkeakoulun maisemasuunnittelun ja puutarhatalouden linjat, sekä Hämeen ammatti-instituutin viheralan ja puutarhatuotannon koulutusohjelmat. Me menimme nimenomaan katselemaan ja kuuntelemaan mitä maisemasuunnittelu on ja miten sitä opiskellaan, olihan kyseessä sentään pihasuunnittelun kurssi.

Talon seinällä ristikossa muotoon kasvatettuja omenapuita.

Kuuntelimme maisemasuunnitteluopettajan, Outin, esittelyä luokkahuoneessa. Outi esitteli meille maisemasuunnittelun koulutusrakennetta ja siihen sisältyviä kursseja ja asioita. Katseltiin myös eri vuosikurssilaisten tekemiä pihasuunnitelmia. Lepaalla kaikki suunnittelu tehdään tietokoneella, kun taas me tehdään käsin piirtämällä, joten työt olivat hieman eri näköisiä. Todella hienoja ja monimutkaisia, hyvä että ymmärsi edes mistä on kyse. Eräänkin oppilaan työssä oli todella tarkasti tutkittu tietyn alueen maastoa: eri kartoilla oli vesistöt, maaston muodot, asutukset, tiet, kasvillisuus ja niin edelleen. Päällimmäinen ajatus oli, ettei minusta ikinä olisi moiseen! Outi esitteli meille myös edellisvuoden pääsykoetehtäviä ja kovasti yritti myydä meille ajatusta opiskelusta. Toivoi näkevänsä meidät siellä jo ensi syksynä, eli siis että lopettaisimme Ahlmanilla opiskelun kesken? Hmh, enpä usko.

Lepaalla on oma tuulimylly.

Lyhyen esittelyn jälkeen lähdimme kiertämään kampusaluetta ja Lepaan kartanon tiluksia meidän Krista-opettajan entisen opiskelukaverin, Hannun, johdolla. Voi vitsit että sillä paikalla onkin historiaa! Aivan upeita näkymiä, rakennuksia ja tarinoita. Inspiroiduin täysillä. Lepaa on myöskin Suomen ainoa oppilaitos, jolla on oma hautausmaa. Tuo mieleen melko häiritseviä mielikuvia, vai mitä? :) Hautausmaa oli pieni, kivimuurin ympäröimä kalmisto, jonne viimeisenä haudattiin kartanon viimeinen omistajapariskunta. Pariskunta testamenttasi kartanon puutarhoineen valtiolle sillä ehdolla, että siellä annettaisiin aina puutarha-alan koulutusta. Loistavasti keksitty!

Portti kalmistoon.

Lepaan kartanon alueella on myös oma golfkenttä ja viinitila, valtavasti viljeltävää peltoa sekä omena- ja marjatarhaa. Valtavan suuressa, uudessa, kasvihuoneessa kasvoi parhaillaankin talvitomaattia. Tuulimyllyn lähellä oli kasvihuoneet taimikasvatukselle, sekä vanha punatiilinen rakennus taimimyyntiä varten. Siellä kasvatetaan siis puuvartisia kasveja. Sinne kun pääsisi tekemään jotain, tai edes katselemaan keväällä!

Kävimme tutustumassa kivirakennushalliin, jossa opiskelijoiden käytössä oli kolme hiekkalaatikkoa. Ahlmanilla hiekkiksiä on vain yksi. Hiekkalaatikko on siis sananmukaisesti hiekkainen laatikko tai päällystämätön, hiekkainen alue lattiassa, jossa voidaan harjoitella kivetyksien tekemistä erilaisille kivilajeilla ja erilaisia ladontakuvioita.
Lepaan päärakennus oli uudempi kuin kartanon aikaiset rakennukset ja siellä oli oppilaitoksen kirjasto. Kirjastolla oli ihan oma kirjastontäti! Hieman erilainen kuin meidän kirjasto Ahlmanilla, joka koostuu parista sekavasta rivistä kirjoja ja lehtiä puutalon vintillä. :) Päärakennuksessa oli myös yhdessä välikössä valtava istutusallas huonekasveille. Kattoon saakka ulottuvia, hyvinvoivia palmuja, suuria vehkoja ja muita kasveja. Putkia törrötti mullasta, jotka olivat ilmeisesti kastelua varten. Otin muutaman kuvan tästäkin, mutta kamerastani oli jo akku niin loppunut, ettei zoomi enää tarkentanut enää mihinkään. Pilalle siis meni ne kuvat.

Savipaja viini- ja puutarhamyymälää vastapäätä.

Poislähtiessä pysähdyimme vielä Lepaan viini- ja puutarhamyymälän kohdalla. Itse kun en viiniä juo ja kun vastapäätä sattui olemaan pikkuinen Lepaan savipaja, niin ryntäsin tietenkin sinne. Vaikka olen keramiikka-alan artesaani, enkä ole koskaan alan töitä tehnyt, minua silti kiinnostaa tuommoiset pienet käsityöpajat. Pajalla hääräsi pariskunta käsinrakentaen kivitavarasta erilaisia patsaita: eläinaiheita, kylttejä ja nyt joulun alla tietenkin pukkeja, lumiukkoja ja poroja.

Kasveja ja ötököitä

Ulkona paukkuu hirmupakkaset (tällä hetkellä -17,3°C), mutta huonekasvini jostain syystä tykkäävät kukkia. Yritin varovaisesti ehdotella heille talvilepoa, koska olen lueskellut että huonekasvit muissakin kodeissa viettävät sellaista, mutta eivät nämä ota uskoakseen. Ei niitä oikein raaski pakottaakaan moiseen. Antaa kukkien kukkia, levätä voi sitten kesälläkin.
Sattuipa viikonloppuna taivaalla näkymään merkillinen valoilmiökin, joten asiasta intoutuneena tietenkin tartuin kameranraaskuuni ja päätin kuvata kasveja. Kerrankin sai kuvia luonnonvalossa ilman kellastuttavaa salamaa!
Kuvia!

Aeschynanthus speciosus, soihtuköynnös. Tämä aloitti kukintansa elokuussa, eikä pahastunut edes muutosta.

Vanilla planifolia, vanilja. Pieni pistokas opettelee kiipeämään.

Neomarica northiana, apostolinmiekka. Ei kuki vielä, mutta ehkä joskus?

Aeschynanthus marmoratus, kirjosoihtuköynnös. Kasvilla on vaatimattomat kukat, mutta upea lehtiväri.

Phalaenopsis, perhoskämmekkä. Vanhin perhoseni, jolla nyt neljä kukkavartta nupuillaan.

Tein jokin aika sitten myöskin reissun Lielahden Plantageniin. Kauan suunniteltu ponnistus, odotukset olivat korkealla ja uskoin astuvani ovista sisään jumalaiseen kasvitaivaaseen. Niin paljon olin lukenut ja kuunnellut ihmisten suitsutusta kyseisestä paikasta. Katinkontit! Perusviherkasveja, niitäkään ei mitenkään älyttömästi. Perhoskämmekät oli tarjouksessa, mutta ei ollut yhtäkään joka olisi hyllystä mulle silmää iskenyt ja vinkannut että "hei tyttö, mennääks teille". Tarjoushyllyssä pelkästään erilaisia palmuja ja viikunoita, ei kiinnosta.
Kyseisestä puljusta ei myöskään löytynyt minkäänlaisia amppeleita ulos laitettavaksi, johon olisi saanut kanervia istutettua. Tai oli siellä keraamisia pikkupurkkeja, mutta niitä ei lasketa. Olisin halunnut koriamppelin. Tai edes muovisen.
No, mutta kun olin sinne saakka matkustanut kahdella bussilla, en tietenkään voinut tyhjin käsin poistua. Kyselin myyjältä minkälaisia pakkausmahdollisuuksia heiltä löytyy, ja kun löytyi paljon sanomalehteä, muuta paperia ja muoviakin, niin päätin ostaa tarjouksessa olleita vaaleanpunaisia flamingonkukkia. Ne ovat hyvin kylmänarkoja kasveja - onneksi ei kuitenkaan ollut vielä pakkaskelejä. Flamingonkukkia sai kolme kappaletta kympillä. Yksikin olisi tosin riittänyt, mutta sen yhden hinta oli 5,95€, joten laskekaa siitä.
Kotona annoin lämpötilan kukkapaketeissa tasaantua parin tunnin ajan ja sitten aloin purkamaan nyyttejä. Päätin istuttaa kaikki kolme kasvia samaan ruukkuun. Pyörittelin kasveja lavuaarin yllä ja poistin muutamia kellastuneita pikkulehtiä, ja silloin huomasin sen. Tai siis ne. Ötököitä! Tuholaisia! Kamalia ja ällöttäviä pikkumonstereita mun flamingonkukissani! Mustia, pieniä tyyppejä istui muutaman lehden alapinnalla useita. Rykelmässä varren vieressä. Ei seittiä, eivätkä ne juosseet tai lentäneet karkuun. Tutkin kasveja jo Plantagenissakin, mutta ilmeisesti vaihtelin ostoskorissa olevia yksilöitä valitessani oikeita, että kaikkia ei tullutkaan tarkistettua.
Jälkeenpäin ajateltuna olisi kannattanut napata kuva ötököistä, mutta minulla oli sillä hetkellä liian kiire kiikuttaa kasvi kylpyhuoneeseen suihkun alle. Suihkutin melko viileällä vedellä ja päälle suihkin mäntysuopasumua. Kasvi vietti sen yön kylppärin puolella. Aamulla toistin käsittelyn ja saman päivän iltana se sai muuttaa keittiön puolelle, tiskialtaan reunalle, jossa se saisi edes hieman valoa. Ja ennen kaikkea missä mulla oli valoa tarkkailla sen lehtiä ja niillä istuskelevia salamatkustajia.
Olen jatkanut sen jälkeen sumuttelua pelkällä vedellä. Joka aamu ja aina muulloinkin saatan suihkaista jos muistan. Ötökät eivät ole palanneet. Toivottavasti eivät palaakaan.
Kasvi oli karanteenissa tiskipöydällä reilun viikon ajan, jonka jälkeen se pääsi olohuoneen ikkunalle muiden seuraan.
Tässä kuva kaunokaisesta tällä hetkellä:

Anthurium Scherzerianum 'Lentini Pink'

Löysin pihan!

Hiphei! Iskä kävi kylässä eilen. Aloin kertomaan meidän pihasuunnittelu-kurssista ja ennen kuin ehdin ehdottaakaan heidän rivitalopihansa suunnittelua, niin iskä ehdotti asiaa itse! Halusi vain ensin kuulla, että ei kai sitä tarvitse oikeasti tehdä. :)
Olen ollut tähän saakka hieman epävarma siitä kenelle tekisinkään näyttötyönä pihasuunnitelman. Äitin piha oli yksi vaihtoehto, mutta kun se piha on ensinäkin tosi kaukana ja sen lisäksi se on niin hemmetin suuri. Siitä olisi pitänyt lohkaista joku palanen, mistä sitten olisi tehnyt suunnitelman. Kolmantena vaihtoehtona olisi ollut opettajan mahdollisesti kekkaama kohde.
Selkeärajainen rivarin piha on täydellinen. Iskän takapiha on hyvin suoraviivainen. Molemmin puolin naapurit, ei aitoja (vielä, muahaha!) ja takarajana on korkea kuusikko. Niin, ja piha on pohjoiseen. Sinne ei paista aurinko oikein mitenkään kuusikon takia. Haasteita, haasteita...

Yritystä ja yrittäjyyttä

NY-firmat alkaa muodostua yhä selvemmin. Osa yrityksistä valmistaa jo tuotteita täyttä päätä ja aikovat ehtiä myymään niitä joulumarkkinoille.
Tietämättömille tiedoksi, että NY tarkoittaa sanoja Nuori Yrittäjyys. Me opiskellaan Ahlmanilla kurssi yrittäjyydestä hyvin käytännönläheisesti, eli perustetaan leikisti oikeat yritykset koko tämän ensimmäisen lukuvuoden ajaksi. Teemme paperisodat, pidämme perustamiskokoukset, avaamme pankkitilin, sijoitamme rahaa, valmistamme ja myymme tuotteita, pidämme kirjaa, hoidamme kassaa ja lopulta lopetamme yrityksen keväällä. Jokaisella yrityksellä on myös oma neuvonantaja. Neuvonantaja on myöskin yrittäjä ja mahdollisesti vieläpä sopivalta alalta.
Yrityksien muodostaminen ei ollut mitenkään helppoa. Lähdimme liikkeelle siitä, minkälainen kukin oppilas on persoonana ja mitä oikeasti haluaa tehdä. Onko tarkka vai höveli, valvooko öisin vai onko aamuvirkku, ottaako helposti johtajan aseman, tykkääkö nypertelemisestä, tykkääkö olla ulkona jne. Näiden asioiden pohjalta vaelsimme pitkin luokkahuonetta ja hakeuduimme toisten samanhenkisten ihmisten seuraan.
Meidän ryhmä muodostui aikalailla heti ja on pysynyt miltei semmoisenaan. Joitain ulkopuolisia kävi siinä olemassa ja tunnustelemassa haluaisivatko kuulua meihin, mutta jatkoivat eteenpäin.

Niin, että keitäkö me sitten ollaan?
Meidän porukassa on neljä henkilöä. Ideaali koko NY-yritykselle. Itseni lisäksi porukassa häärää Aleksi, Elina ja Jenni H. Meille oli alusta saakka selvää, että haluamme kasvattaa jotakin itse. Haluamme liata kätemme, laittaa siemeniä multaan ja kasvattaa kasveja. Väänsimme jonkin aikaa kättä kasvatettavista kasveista, koska minä ja Aleksi oltaisiin haluttu kasvattaa kukkia, mutta Jenni taas ei halunnut lähteä kukkia kasvattamaan. Niinpä me päätimme kasvattaa yrttejä. Hankimme siemenet, kasvatamme kasvit koulun kasvihuoneella (maksamme tästä vuokraa) ja istutamme ne jonkinlaisiin astioihin. Vielä on epäselvää minkälaisiin astioihin. Kenties hankimme erilaisia pyttyjä ja purkkeja kukin tahollaan ja tuunaamme niitä uniikeiksi ihanuuksiksi? Aiomme myydä tuotteitamme Ahlmanin puutarhapäivillä keväällä, sekä mahdollisesti joinain iltoina Tilapuodin yhteydessä.
Niin, meidän yrityksen nimi on Yrttiveikot NY. :)

Puutarhoja mediassa

Pidettiin pihasuunnittelussa media-katsaus. Kukin oppilas oli etsinyt eri medioista kiinnostavia alaan liittyviä juttuja, joita saimme esitellä tunnilla toisillemme. Minä kävin kirjastossa etsimässä sopivia kirjoja ja löysinkin muutaman kiinnostavan. Koska asun kerrostalossa ja minun puutarhani on tällä hetkellä parvekkeella, minua tietenkin kiinnostaa pienet puutarhat kaupungeissa, terassit, ne parvekkeet ja muut sellaiset.
Tässä kirjat jotka löysin:

• Citypuutarhat, kirjoittanut Lena Israelsson - Paljon vinkkejä pienien puutarhojen perustamiseen kaupungeissa! Myöskin ideoita hyötykasvien kasvatukseen ja tietoa kasveista, joilla voi esimerkiksi houkutella perhosia puutarhaansa.
• Ihana pieni puutarha, kirjoittanut Christel Kvant - Suunnitelmia ja ideoita pienille omakoti- ja rivitalopihoille. Vesiaiheita, kivetyksiä, aitoja sekä tietenkin erilaisia siirrettäviä kukkaistutuksia. Täynnä ihania kuvia!
• Puutarhasanasto Englanti-Suomi-Englanti, kirjoittanut Kaisa Karjalainen - Puutarhasanastoa, myöskin erikoissanastoa. Hyvin mielenkiintoinen kirja!
• Puutarha pienissä purkeissa, kirjoittanut Ulla Kervinen & Ulla Paakkunainen - Ideoita ja vinkkejä nimenomaan kerrostaloasujalle. Ohjeita siemenkasvatukseen, kasvivalintaan ja hoitoon. Tämä kirja löytyi omasta hyllystä. :)