Uusia kasveja!

Auringonpaisteisen talvipäivän innoittamana oli pakko kuvailla kotona kasveja. Auringonvalossa valokuvat onnistuvat niin paljon paremmin ja värit näyttävät upeilta kun salamavaloa ei tarvita. Virallinen kuvauspaikkani on aina keittiönikkunan ääressä, jonka suuntana onkin etelä. Eteläinen ikkuna on talviaikaan hieman ylikansoitettu, sillä se on paljon valoisampi kuin kaksi muuta ikkunaani, jotka suuntaavat itää kohti.
Olen tullut hankkineeksi talven aikana muutamia uusia kasveja: laikkuvehkan, kirjovehkan sekä muorinkukan. Muorinkukka myytiin tyhmälle ludisiana, mutta olen jo päässyt asian yli. Ehdin jo jakaa siitä pistokkaankin eteenpäin kyseisenä maaorkideana. Se on yllättävän kaunis muoriksi, ihan tosi! :)

 Tämän kasvin tarkkaa lajimääritystä minulla  ei ole tiedossa, tiedän vain sen olevan jokin laikkuvehka (Aglaonema sp.). Rakastuin sen erikoiseen lehtiväriin ensisilmäyksellä!

Peperomia puteolata eli viirumuori on trooppinen kasvi, eikä viihdy kylmien ikkunoiden läheisyydessä.

Dieffenbachia maculata cv. 'Camille' tarvitsee paljon valoa, sillä siltä puuttuu lehtivihreä lähes kokonaan.

Valkolehtinen kirjovehkani on sittemmin saanut vieraakseen ripsiäisiä ja on nyt nauttinut Provadoa säännöllisesti veden mukana. Myöskin ikkunan muut kasvit ovat saaneet hörpyt samasta kannusta. Luin jostakin, että multaan työnnettävien Provado-puikkojen teho nopeutuu, kun puikot sulattaa kasteluveteen. Kirjovehka sai lisäksi myrkkyä sprayn muodossa. Toistaiseksi eivät paholaiset ole vielä hellittäneet otettaan.

Miltonia -hybridi kukkii tänä talvena vain yhden kukkasen voimin.

Perhoskämmekkä, jonka elvytin toissavuonna sammalpussissa. Silloin ressukalla ei ollut enää yhtäkään elävää juurta jäljellä. Se on puolitoista vuotta kasvattanut juuria ja yhden uuden lehden, nyt se teki kukkavanan!<3

Extremepaketointia!

Vaikka Plantagenissa onkin periaatteessa itsepalvelu kasvien paketoinnissa, eli asiakkaat siis paketoivat kasvinsa itse parhaalla näkemällään tavalla, tarvitaan joskus harjoittelijanretkujakin apuun.
Eräänä päivänä asiakas oli ostanut suurimpia viherkasveja mitä myymälästä löytyy ja tilannut kasveille kotiinkuljetuksen. Kuljetus tapahtui iltapäivästä, joten heti aamulla aloitimme paketoinnin. Pakkasta oli ulkona toista kymmentä astetta, joten kukkasten nopea kietaisu muoviin ei tullut kysymykseen. Nappasimme kasvit, sekä pari tyhjää ämpäriä leikkokukilta rullakkoon ja suuntasimme tekemään ämpäripaketteja. Tuumimme, että lähes kaksimetriset kasvit olisi helpompi tipauttaa ämpäripakettiin ja jatkaa siitä kerrosten rakentamista, kuin pyöritellä lattialla paketin sisään.

Jättiläismäinen kultaköynnös puolivälissä paketointia.

"Laitetaankos rouvan kukkaset pakettiin?"

Paperia tuli kasvien ympärille lähemmäs kymmenen kerrosta, paperiarkkien lukumäärää en osaa edes arvata. Paperoinnin jälkeen kasvit laitettiin vielä putkimuoviin. Kuvassa olevan kultaköynnöksen paketista tosin tuli niin valtavan leveä, että päädyimme leikkaamaan muovin auki ja kietomaan leveyssuunnassa paketin ympärille. Enempää oikeastaan emme olisi voineet tehdä kasvien hyväksi. Emme voineet muuta kuin jäädä toivomaan parasta, että ne selviäisivät pitkästä kuljetuksesta!

Harjoittelupaikkana Plantagen

Meillä alkoi tammikuun lopussa koulussa valinnaiset kurssit. Minulla oli alunperin valittuna kurssi nimeltä "Ryhmäkasvien tuottaminen". Halusin kovasti päästä harjoitteluun kaupungin puutarhoille Hatanpäälle, mutta koska puutarhoja ollaan ajamassa alas, he pystyivät ottamaan harjoittelijoita kovin rajallisin ehdoin. Muut ryhmäkasveja kasvattavat puutarhat sijaitsevat kaukana Tampereen keskustasta, jonne minun on mahdotonta kulkea ilman omaa autoa. Päädyin siis vaihtamaan koko kurssia ja suuntasinkin harjoittelemaan Tampereen Plantageniin aiheena "Asiakkaiden neuvominen puutarhamyymälässä". Harjoittelu kestää yhteensä kymmenen viikkoa ja välissä on viikon talviloma.

Harjoitteluni on edelleen menossa, joten tulen kirjoittelemaan asiasta varmasti vielä uudelleenkin. Tähän mennessä olen viihtynyt erittäin hyvin ja työtehtävät ovat monipuolisia. Hommia on riittänyt niin kasvipuolella ja kuivalla puolella, kuin myös toimistossa tietokoneen äärellä. Kasvipuolella olen siivoillut kasvipöytiä: lakaissut roskia ja vaihtanut likaisia ja homeisia altakastelumattoja uusiin. Olen kastellut ja nyppinyt, tuonut uutta tavaraa sisään ja vienyt vanhoja ja nahistuneita kasveja pois. Lisämyyntituotteet vaativat nekin täyttöä, ja mielenkiintoista puuhaa onkin rakentaa kokonaan uusia pöytäkomplekseja lisämyyntuotteineen.

Tänä vuonna valikoimiin kuuluu ensimmäistä kertaa koskaan pistokkaat. Saimmekin yhdessä harjoittelukaverini kanssa tehtäväksi tehdä pistokkaiden pöydän oheistuotteineen, sekä vihdoinkin pistokkaiden saavuttua jäimme vastuuseen pistokkaiden hoidosta kokonaisuudessaan. Ovat ne niin ihania pieniä kukkavauvoja, että en olisi voinut parempaa hommaa saada! :) Valikoimista löytyy monta eri lajiketta pelargoneja, verenpisaroita ja petunioita. Lienee turhaa mainita, että muutti niitä meille kotiinkin muutamia... :)

Pistokaspöytä täydessä latingissa.

Osa pistokkaista kasvaa turvebriketeissä. Brikettien kosteana pitäminen on haasteellista, sillä ne kuivuvat hyvin nopeasti.

Kuivan puolen hommiin olen päässyt tutustumaan myös erilaisten hyllyjen rakentelemisen, tavaroiden siirtelyn ja ehostamisen muodossa. Tutuiksi on tullut muunmuassa kumisaappaat, ruukut, työkalut, kastelukannut ja tuoksukynttilät. Plantagenissa hyllyjen järjesteleminen on helppoa, sillä esillepanon määrää suuremmat jehut. Saamme valmiit piirustukset ja ohjeet, kuinka mikäkin tuote tuodaan esille. Tavallaan harmillista, ettei omaan luovuuteen jää varaa, mutta toisaalta töitä on niin paljon, että on helppoa kun edes jokin on valmiina.

Sain myös osallistua viimeisimpään Plantagenin puutarhakouluun, jonka aiheena oli siemenet, pistokkaat ja esikasvatus.Voi miten mielenkiintoista! Etenkin kun tuo lisääminen ja viljeleminen on minusta sitä koko alan parhautta! Puutarhakouluun oli ilmoittaunut lähes 80 kanta-asiakasta, mutta paikalle ei sentään kaikki saapuneet. Tilaisuuden jälkeen olin mukana keskustelemassa ja vastaamassa asiakkaiden kiperiin kysymyksiin. Minulta kysyttiin melko hankaliakin kysymyksiä. Tälläisiä oli esimerkiksi, että minkä vuoksi ruukkuun kylvetyt Anemonen kävyt maatuvat ja katoavat, minkä vuoksi katkaistu traakkipuu teki kaksi haaraa ja toinen haara kuoli, sekä miksi lyhtykoiso ei enää kasvanutkaan, kun kasvua rajoitettiin laudalla. Mitä tuollaisiinkin osaisi vastata, onko niihin edes mahdollista antaa oikeaa vastausta? Voi härregyyd! :D

Opinnäytteestä sananen

Tammikuussa opinnäytehässäkkä oli ohitse meiltä, jotka valmistumme tänä vuonna. Opinnäytteen ajankohta oli minusta hieman kummallinen. Ensinäkin se, että aihe oli päätettävä jo melkein samantien toisen vuoden opintojen alkaessa, viime syksynä siis. Toiseksi, työ itse täytyi olla valmis jo joulukuussa, kun opintoja oli vielä puoli vuotta jäljellä. Hulluutta, että puutarhureiden on tehtävä näyttötyönsä keskellä talvea! Siihen kaatui haaveet kasvatuskokeista ja kukkapenkin perustamisesta. Suurin osa opiskelutovereistani taisi tehdä näyttötyönsä kukkasidontaan liittyen, jolloin vuodenaika ei ole ihan niin merkittävässä roolissa kuin meille multasormille. Näillä kuitenkin mentiin. Viimeinen rutistus oli tammikuussa pidettävä opinnäyteseminaari, jossa esittelimme työmme puutarhuriopiskelijoille sekä muille kiinnostuneille.

Sunnitelmani kohde.

Opinnäytetyöni aihe oli yleissuunnitelma rivitalon takapihasta. Löysin ihan oikean asiakkaan netin välityksellä: melko suuren rivitalon takapihan kodin ja koulun läheisyydestä. Juuri sen mitä etsinkin. Pyörittelin mielessäni vaihtoehtoja sukulaisten pihoista, mutta onneksi päädyin tuntemattomaan ihmiseen. Kaikista opettavaisinta opinnäytteessäni ehkä olikin juuri se oikean asiakkaan kanssa toimiminen. Minulla on aina välillä suuria vaikeuksia arvostaa omia tekemisiäni ja oli todella haasteellista pystyä tapaamaan asiakasta ja esiintyä itsevarmana ja ammattilaismaisena. Olen piirtää töherrellyt kaikenlaista pienen ikäni ja näen hyvin selvästi pihasuunnitelmissanikin sen oman kädenjälkeni, sen saman mikä minulla oli jo yläasteellakin. On todella vaikeaa ymmärtää ja uskoa, että joku haluaisi maksaa piirustuksestani, omasta kädenjäljestäni. Tässä asiassa on vielä paljon opittavaa!

Luonnostelua ja hahmottelua leivinpaperille.

Tussausta kasvilamppujen loisteessa.

Olen edelliseltä ammatiltani artesaani. Suunnitelmien piirtäminen on minulle artesaanin ja puutarhurin yhteensulautumista. Yleissuunnitelma, joka on siis alusta loppuun saakka suunniteltu ja väritetty piirustus kaavioineen ja opastuksineen, on minusta kuin taideteos. Itse suunnitelman nerokkuuden ja toimivuuden lisäksi yhtä tärkeää on se, että teos miellyttää silmää ja on kaunis. Vaikka olisikin huippuideoita pihojen ja puutarhojen suunnitteluun, on osattava myös piirtää.
Opinnäytettä tehdessä pohdin aina välillä, onko piirtäminen minulle niin tärkeä asia, että teen sitä itse suunnitelman kustannuksella. Keskitynkö liikaa siihen taideteokseen, jääkö pihan nerokkaat ideat toissijaiseksi? Ja olenko huono suunnittelija, jos niin on, onko minulla oikeutta palkkioon tai toiminimeen jos olen sellainen suunnittelija? Vai onko ihan ok olla omanlaisensa? Vai olenko edes omanlaiseni, ehkä kuvittelen kaiken.

Puuvärit, nuo paholaisen keksintö.

Valmis työ kasvilistoineen, havainnekuvineen ja rakennepiirroksineen.

Oli miten oli, opinnäytetyöni onnistui hyvin. Asiakas oli tyytyväinen ja onnellinen. En vienyt hänelle vain paperin palasta ja piirustusta, vaan myös kasan haaveita kauniista pihasta ja unelmia kesästä.
Koulun puolesta onnistuin myös hyvin. Sain kehuja ja kannustusta oman yrityksen perustamiseen. Ainoastaan suullinen esitykseni seminaarissa oli kuulema hieman hiljainen. Suoraan edessä istuvat henkilöt sanoivat, ettei heillä ollut mitään ongelmia kuulla puhettani. Kenties opettajat eivät kuulleet istuessaan toisella laidalla auditoriota ja koska minä olin tietenkin kääntyneenä toiseen suuntaan selostaessani kankaalle heijastuneita valokuvia.
Nyt se on tehty ja ohi. Ainakin vähäksi aikaa. Nimittäin minulla on jo uusi pihasuunnitelma työn alla... :)

Somistelua

Kevään myymälätyöskentelyyn kuului aimo annos oppia somistuksesta. Suuntaudumme kukkakauppaan tai puutarhamyymälään, joten erilaiset näyteikkuna- ja muut somistukset ovatkin tärkeä osa myymälästä huolehtimista. Ennakkoluuloinen minä jälleen epäili aluksi, kuinka kummassa moiseen aiheeseen saisi käytettyä aikaa viikkoja. Väärässä olin, jälleen kerran. Somistukseen sisältyy paljon muutakin kuin verhon ripustaminen ja kukkapurkin laittaminen kauniisti pöydän kulmalle.
Ensinäkin opimme paljon värioppia. Opimme käyttämään vastavärejä ja lähisävyjä, opimme värien harmoniasta ja disharmoniasta. Opimme käyttämään erilaisia pintoja ja materiaaleja, esimerkiksi sileää ja rosoista, kiiltävää ja mattapintaista tai vaikkapa pehmeää ja kovaa. Opimme myös, kuinka suuret ja pienet asiat ja esineet asetellaan erikokoisiksi ryhmiksi ja kuinka ryhmien sijainnin määrittäminen vaikuttaa kokonaisuuteen.

Somistuksen tarkoituksena on antaa asiakkaalle ideoita ja houkutella asiakas myymälään ostoksille. Asiakkaan ei ole tarkoitus ottaa tuotteita somistuksesta ostettavaksi. Näyteikkunan somistamisessa on huomioitava siinä käytettävien kasvien hoitaminen. Kasvit on kyettävä kastelemaan ikkunassakin.

Ensimmäisenä teimme näyteikkunasomistukset ystävänpäiväksi. Somistus tehtiin pienissä ryhmissä ja teemat arvottiin. Ryhmämme sai teemaksi "Sydän". Melkoinen klisee ystävänpäivän teemaksi, mutta ei auttanut muuta kuin käydä ideoimaan. Onneksi olimme kaikki yhtä mieltä siitä, ettei somistuksemme tulisi olemaan vaaleanpunainen, sydämille kyllästetty hirvitys, vaan jotakin hieman erilaisempaa.
Kangasvaihtoehtoja oli hyvin rajallisesti ja valitsimme pääväriksi violetin.. Koulun rekvisiittavarastosta löytämämme vanha, sinkkinen kastelukannu innoitti meitä suuresti. Kehitimme Rakkauden Kastelukannun, jonka nokasta suihkuaisi rakkautta ja jonka sisältä valuisi rakkautta maahan saakka. Ja ah, rakkaus kastelisi näyteikkunamme kukkaset ja kuinka ne kukoistaisivatkaan! No, leikki sikseen. Vakava aihe.

Leikkasimme vaaleanpunaisesta ja violetista kuitukankaasta pieniä sydämiä, joita kiinnitimme ohuen rautalangan ja sinitarran avulla kastelukannun reikiin. Kannun sisältä roikkui vaaleanpunainen sametti ilmentämässä valuvaa vettä tai siis rakkautta, joka jatkui kuitukangassydäminä valuen allaolevaa kangasta pitkin. Somistuksen kasveina meillä oli kuitupaperiin käärittyjä mehitähtiä, rahapuu, kirjava muratti ja vaaleanpunaisia tulilatvoja. Käytössä oleva kasvillisuus niinikään oli rajallista määrältään, väreiltään ja laadultaan, joten myönnytyksiäkin jouduttiin tekemään. Meille ei esimerkiksi riiittänyt vaaleanpunaisia esikoita, joita alunperin haaveilimme somistukseemme.

Rakkauden Kastelukannu tekemässä sitä, mitä parhaiten osaa.

Somistaminen ryhmätyönä oli oikeastaan aika mukavaa puuhaa. Ideoimme ja toteutimme kaikki suunnitelmaa tasapuolisesti. Suunnitelma kastelukannusta toteutui erinomaisesti ja saimme hyvää palautetta opettajalta! :)

Toinen somistus tehtiinkin sitten yksilötyönä. Homma lähti liikkeelle mittakaavaan piirretystä suunnitelmasta. Somistuksen aiheena ja innoittajana oli seuraava runon pätkä:  

"On elämä usein mutkikas tie, polku mi vihreisiin ehtoihin vie. 
Kukkaset ilon ja rakkauden, olkoon runsaina reunoilla sen."

Oman suunnitelmani pääideana oli oikea puu, sekä oikeista tiilistä ladottu polku. Näin silmissäni keväisen, hennon vihreän pihapolun. Somistusloossit sijaitsevat hallissa, jossa tehdään kivitöitäkin, joten tiesin sieltä löytyvän erilaisia tiilejä. Värssystä päättelin, että koulun vihreät kankaat tulisivat olemaan haluttua tavaraa, joten nappasin aamulla kotoa mukaan muutamat vihreät verhot. Kivityöhallissa oli kuivia koivun oksia, joista sain yhden omaan käyttööni somistukseni puuksi. Koivun oksille leikkasin kuitukankaasti vaaleanvihreitä lehtiä. Lattialle ladoin tiililadontana polun vanhoista punaisista tiilistä, joiden väleihin asettelin erivärisiä esikoita. Ylemmälle tasolle laitoin koriin muratin sekä tulppaaneja maljakkoon. Alemmalle tasolle laitoin koriin esikoita, sekä mehitähden. Lattian tyhjiä kohtia paikkaamaan ja tiilien teräviä kulmauksia pehmentämään laitoin vielä viimeiseksi pyöreitä luonnonkiviä kasoiksi.

Keväinen pihapolkuni somistuksena.

Somistukseni katseenvangitsija oli kivinen polku esikkoineen.

Somistukseni onnistui omasta, sekä muiden mielestä hyvin, vaikka katseenvangitsija olikin lattianrajassa. Somistus sopisikin sen vuoksi paremmin vaikkapa myymälän käytävälle kuin näyteikkunaan.
Käytössämme olevat lamput olivat aika kehnoja valoltaan, mutta jollain tavalla tuli opittua niidenkin asettelemista ja suuntaamista. Somistuksestani puuttui myöskin kokonaan tuotteiden hinnat, mitkä on aina oltava näkyvissä myös näyteikkunassa, vaikka sieltä niitä ei tuotteita olekaan tarkoitus ostaa.

Havaitsin jälkeenpäin, etten tietoisesti käyttänyt somistaessa lainkaan avuksi ja hyödyksi meille opetettuja asioita. En edes muistanut niiden olemassaoloa. Ideointi ja luova ajattelu vei mennessään ja koko loossini sisältö oli enemmänkin perstuntumalla tehty. En tiedä onko se lopulta hyvä vai huono asia, kunhan vaan tuntuma ahterissa on hyvä. :)

Asetelmia

Kukkasidontaan on kuulunut monenlaisia ryhmätyönäkin tehtäviä suurempia asetelmia. Ennen syysmarkkinoita teimme neljä erilaista asetelmaa puukehikkoon. Asettelutyylinä oli vapaa-asettelu. Jokaiselle asetelmalle määritettiin ainoastaan värimaailma, meidän ryhmä valitsi valkoisen.
Vapaa-asettelu tarkoittaa sitä, että asetelmassa kukat laitetaan sekaisin: kukkien varret eivät siis saa osoittaa yhteen keskipisteeseen, eikä myöskään olla muutenkaan samansuuntaisesti. Ne laitetaan kauniisti sikinsokin.

Asetelma rakentui eri sävyisistä leikko- ja oksaneilikoista, jänönputkesta (Bupleurum) sekä ulkoa kerätyistä heinistä.

Risukehikkoon tehdessä kukat asetellaan muovisiin suppiloihin. Asetelmaa tehdessä oli huomioitava, että asetelma näyttää samanlaiselta molemmilta puolilta katsottuna ja että materiaalit jakautuvat tasaisesti niin kukkien muodon, koon, pituuden kuin värinkin puolesta. Lisäksi oli jatkuvasti pidettävä mielessä koko työn hallitseva värimaailma. Huomasimme asetelman edetessä, että ryhmän jokaisen henkilön oli tehtävä asetelmaa joka puolelta, eikä niin, että toiset tekivät toista puolta ja toiset toista. Tällä tavalla asetelma pysyi yhtenäisenä ja tasaisena.

Vaikka työmme väri olikin valkoinen, laitoimme aivan puhtaanvalkoisia neilikoita vain muutamia. Valkoinen on todella voimakas väri ja se vie paljon tilaa ympäriltään; jo parilla suuremmalla kukalla saa yleisilmeen valkoiseksi. Suurin osa neilikoista oli väriltään hyvin vaaleita keltaisia ja limenvihreitä sävyjä.

Kaikki asetelmat valmiina. "Tummanpunainen" jää toisen asetelman taakse, eikä näy kunnolla.

Toinen ryhmässä tehtävä asetelma oli syysteemalla. Ryhmällemme napsahti asettelutavaksi paralleelinen, jossa materiaalit asetetaan yhdensuuntaisesti. Työmme kohteeksi muodostui "Tähkän noutopöytä". :)

Ennen tätä työtä olin kuvitellut, että paralleelisessa asetelmassa kaiken on oltava aivan ehdottomasti tikkusuoraan pystyssä, mutta asetelmaa tehdessä opinkin, että vain yleisvaikutelman on oltava paralleelinen, pystysuora ja sotilaallinen. Kasvit ovat kaikki omanlaisiaan luonnonoikkuja (tai puutarhurin oikkuja) ja hyvin harva on varreltaa tikkusuora. Lehdetkin kasvavat mihin suuntaan tahansa, puhumattakaan kukinnoista. Elävien materiaalinen kanssa täydellinen sotilaallisuus on siis mahdottomuus.

Asetelman yleisvaikutelma on vahvasti paralleelinen.

Vain surulaitteissa sallitaan tekniikan (kuten pienten kiinnikkeiden) näkyminen. Se ei kuitenkaan tarkoita, etteikö muissakin asetelmissa saisi käyttää apuna esimerkiksi rautalankaa.

Kiiltäväpintaiset kiulukat ja aroniat toivat asetelmaan "äijämäisyyttä" ja kuvastivat mainiosti Lauri Tähkän nahkahousuja. :)

Kransseja

Ahkeroimme koululla erilaisia kransseja itsenäisyyspäiväksi. Ja vähän muutenkin. Kukkasidonta luokka oli somistettu myymäläksi, jossa jokainen meistä työskenteli vuorollaan. Työnkuvaan kuului myymälästä, sen siisteydestä ja kasveista huolehtiminen, sekä asiakkaiden palveleminen. Toiseen luokkaan oli perustettu kranssipaja. Käytettävänä oli valtavat määrät pihtaa ja puksipuuta. Kransseja väännettiin olkipohjiin sekä pihdan rangoista väännettyihin pohjiin. Tehtiinpä luokassa myös ympärikukitettuja kukkakransseja.

Itse tein ensin havukranssin olkipohjaan ja se oli oikein mukavaa puuhaa. Sormet siinä oli mustana ja hellänä rautalangan kieputtelusta, mutta muutoin pidän kyllä kaikenlaisesta käsillä tekemisestä. Seuraavan kranssini teinkin sitten itse alusta loppuun saakka. Olkipohjat loppuivat ja pihdan rankoja oli yllinkyllin. Ymmärsin pian, minkä vuoksi olkipohja oli se suositumpi vaihtoehto. Kylläpä meinasi välillä usko loppua rankojen vääntelyssä! Ei siitä meinannut tulla pyöreää, ei sitten millään. Lopulta kuitenkin taisin onnistua melko hyvin, sillä kranssini käytiin varaamassa jo tehtaan puolella. Asiakas tuli sisään juuri oikeaan aikaan, sillä hän pääsi itse valitsemaan rusetin värit. :)

Ovikranssien ohessa teimme suurempaakin työtä. Ravintola Annan edustalle haluttiin suuri havutaideteos roikkumaan ulos. Teos oli kaksipuolinen, havuista sidottu ikkunaruutu. Siihen kiinnitettiin myös jouluvalot.

Sienet teipattuna valmispohjaan.

Pienet havunoksat kiinnitettiin rautalankakoukulla yksi kerrallaan.

Ikkunaruudun reunat on havutettu, keskellä olevan ristikon jätimme paljaaksi.

Ikkunaruutujen taakse kiinnitettiin vahva terästanko, jonka varaan koko teos nostettiin roikkumaan.

Tämän valmiimpaa kuvaa minulla ei ole. Tälläisiä neljän ikkunaruudun kehikoita oli kaksi, koska teosta katseltiin molemmilta puolilta. Kummallakin puolella yksi ruuduista oli tehty kokonaan hopealangasta, loput havuista.

Olin tekemässä työtä sen alkuvaiheessa, mutta myöhempiin vaiheisiin en enää ehtinyt mukaan. Oli hauskaa päästä ideoimaan jotain aivan uudenlaista ja samalla tylsää, että leikistä joutui luopumaan muiden hommien tullessa tielle. Jotenkin koko työ unohtui omalta kohdaltani loppua kohti, koska en ollut enää sen tekemisessä mukana. En muistanut edes käydä kuvaamassa valmista teosta. Otin kuitenkin muutamia kuvia tekovaiheista.

Lokakuun kukkijat

Vaikka on syksy ja talvi on tulossa, sisällä huonekasvit jaksavat ilahduttaa kukinnallaan. Aina syntymäpäiväni aikaan syyskuussa kukkii isosoihtuköynnös. Sen aloittaa kukintansa joka vuosi hyvin tarkasti samoihin aikoihin. Tänä syksynä on muitakin yllättäjiä ja uusia tulokkaita.
Tässäpä kuvia lapsukaisistani:

Isosoihtuköynnös (Aeschynanthus speciosus) kukkii komeasti. Ainoa vika kukinnassa on sen runsas meden lorottelu pitkin ikkunaa ja sälekaihtimia.

Andrenflamingokukka (Anthurium Andreanum -ryhmä) oli aikoinaan surkea kirpparilöytö. Tänä vuonna se kukki ensimmäistä kertaa.

Flamingonkukan kukinto läheltä.

Miniatyyrikasvi Chirita tamiana saapui keväällä pistokkaana postiluukusta ja ihastutti jo nyt kukinnallaan.

Peperomia prostratan kukinnot ovat muiden muorinkukkien tapaan vaatimattomat pötkylät. Kai kukinnasta voisi päätellä, että se tykkää olostaan?

Kuparilehden (Episcia cupreata)  lajike 'Suomi' kukkii vaaleankeltaisin kukin. 

Aidon ja alkuperäisen kuparilehden lehti on vaaleampi ja kirjavampi kuin yllä olevan 'Suomi' -lajikkeen. Tässä taustalla on auringonpaiste, joten lehti näyttää hieman liiankin hailakalta.

Myyntipäiviä ja tilauskimppuja

Olen kirjoittanut jo aiemmin saman asian, mutta kirjoitanpa vielä uudelleenkin: minä pidän markkinoista ja myyntipäivistä! Markkinoista erityisesti. Mutta koulussa kukkakaupan leikkiminen on sekin ihan hauskaa puuhaa. Ihan erityisesti se kauhea hösis ja kaaos kun on juuri alkamaisillaan tapahtua. Se hetki kun kaikki ovat niin valmiita tekemään jotakin, mutta kukaan ei vielä ole varma mistä aloittaa. Ja sitten se hetki kun yksi keksii mistä se lähtee liikkeelle, toinen seuraa perässä ja pian kaksikymmentä ihmistä juoksentelee ympäriinsä kantamassa, siirtämässä, ripustelemassa ja etsimässä tavaroita. Törmäillään, ideoidaan, väitellään ja siirrellään uuteen ja taas uuteen asentoon yhtä saintpauliaa. Sitten kun kaikki on valmista ja siistiä, myymälä on avausvalmis, suurin osa poistuu kulissien taakse tekemään jotain muuta hommaa ja vain muutama jää essut päällä leikkimään kaupantätiä, on oikeastaan kaikki hauskuus ohitse. Loppu on melko tylsää. Jutun idea ja kohokohta meni jo. Nyt vain seistään, lakaistaan vähän lattiaa, toivotaan että joku toimistosta poikkeaisi ostoksille tai että anopinhammas kaatuisi, niin että tulisi enemmän lakaistavaa.

Kukkasidontaluokka onkin kukkakauppa.

Vaativainen asiakas valitsemassa leikkokukkia. :)

Ulkokojussa oli esillä kanervaa ja hopealankaa.

Ja juuri kun adrenaliinihuuma on laskenut minimiin ja on varma, että seuraava haukotus saa leuat sijoiltaan, niin eteen tuodaan jotain mikä saa veren taas kuohahtamaan. Tilaustyö. Kukkakimppu. Tilaus, minulle. Minä teen tilauksesta kimpun maksavalle asiakkaalle. Voi herranpieksut.
Kuuntelen asiakkaan esittämiä toiveita ja sitä minkälaiselle henkilölle kimppu on tulossa lahjaksi. Kimpun saaja on nainen, joka pitää vaaleanpunaisesta ja on intohimoinen käsitöiden harrastaja.
Meillä ei ole vaaleanpunaisia kukkia, on ensimmäinen ajatukseni. On syksy, meillä on keltaisia ja oransseja sävyjä. Vaaleanpunaiset ruusut ovat niin vanhoja, ettei niitä voi käyttää. Alkaa taas hullu ideointi, piirustelu, kuvittelu, juoksentelu ympäri koulualuetta etsien tarvikkeita. Juuri se vaihe mistä kirjoitin tämän tekstin alussa.

Tilauskimppu valmiina. Villalanka kiemurtelee kimpussa kukkien lomassa.

Kimpun yksityiskohta: neulottu tilkku puikoissa.

Kiemurteleva villalanka johtaa tietenkin lankakerään.

Ärsyttävää, kun parhaan idean esteenä on se, ettei osaa toteuttaa sitä. Eikä ole aikaa opetella. Minä en osaa neuloa, en sitten yhtään. Onneksi luokkakaveri osasi ja oli valmis auttamaan!
Olin niin ylpeä lopputuloksesta, etten voinut uskoa kimppua minun suunnittelemakseni ja tekemäkseni. Ilman neulontatyötä ja neulontataitoista ystävää tämä nimenomainen idea ei kyllä olisi onnistunut. Mutta toisaalta, olisi ollut ihan kiinnostavaa nähdä kuinka muut ideani olisivat toteutuneet. Miltä olisi näyttänyt esimerkiksi erikokoiset ja värikkäät napit kukkien joukosssa? Tai minikokoinen kangastilkku, jolle on ommeltu ompelukoneella erilaisia ompeleita? Enkä seuraavalla kerralla. :)

Markkinahumua

Viime lauantaina meillä oli koulupäivä, sillä Ahlmanilla järjestettiin jälleen perinteiset syysmarkkinat. Tällä kertaa tapahtuma oli vielä entistä paljon suurempi, sillä samalla kertaa koululle kokoontui valtava määrä lähiseutujen yrittäjiä Läheltä hyvää -tapahtuman merkeissä. Joukossa oli kaikenlaisia lähiruoan tuottajia, käsityöläisiä ja järjestöjä.
Viime vuonna meidän pienten puutarhureiden syysmarkkinapäivä koostui omenoiden ja omenamehun myymisestä, sekä kasvihuoneen siivoamisesta. Tällä kertaa homma oli paljon mielekkäämpää, ainakin minusta. Me nimittäin teimme koko edellisen päivän valtavasti kukkakimppuja ja lauantaina myimme niitä omassa kojussa!
Keräsimme paljon materiaalia koulun tiluksilta kimppuja varten. Omista penkeistä löytyi tsinniat, auringonkukat, päivänhatut, jättipoimulehdet, kuunliljat, hirssit sekä vuorenkilvet. Loput matskuista toi Huiskulan auto. Saimme kotimaisia ruusuja, astereita ja gerberoita.

Materiaalien hinnat oli laskettava tarkasti, sillä tarkoituksena oli tehdä kaikista kimpuista tasan kymmenen euron hintaisia. Ja niitähän me sitten teimme. Monta ja monta per lärvi.
Tapahtuma oli todella mukaansatempaava ja minusta meidän porukasta löytyi yllättävän paljon ryhmähenkeä ja markkinafiilistä. Kaikki tiesivät hommansa heti aamusta ja oltiin oikea kimpputehdas, kaikki puhalsi yhteen hiileen katoksen pystyttämisestä, kimppujen tekemisestä ja roudaamisesta aina siivoamiseen saakka. Kukaan ei vinkunut eikä valittanut, en ainakaan kuullut. Johtuiko tämä leffalippuarvonnasta vai ollaanko me oikeasti sellaisia? Vaikea sanoa! :)

Perjantai ja lauantai olivat hauskuuden lisäksi täynnä oivalluksia. Suurin oivallus kohdallani piili siinä, ettei aina tarvitse olla niin kriittinen. Kimppujen tekemisessä oli oikeasti niin kiire, ettei siinä ehtinyt olla kriittinen. Ei ollut aikaa hioa kimppua loputtomasti, eikä tarvinnutkaan. Ne oli kympin kimppuja ja ei ollut aikaa täydellisyyteen. Asiakkaat olivat haltioissaan kaikista kimpuista. Huom, kimpuista siis, joita ei oltu hidottu tuntikausia kohti täydellisyyttä. Asiakkaat näkevät kimput eri tavalla kuin me itse, he ihastuvat väreihin tai johonkin tiettyyn kukkaan. Kukaan asiakkaista ei edes huomaisi, jos olisin hionut sitä yhtä kimppua tunnin ajan. Voisikohan joskus vain uskoa itseensä ja antaa itsensä ajatella, että nyt tein hyvin? Kenties sitä voisi kokeilla. Ehkä täydellisyyttä ei ole olemassakaan.

Joka tapauksessa, tykkään siis markkinoista. Harmi, että valmistun jo kesällä, enkä ole enää mukana seuraavilla syysmarkkinoilla. :)